Eron jälkeen isovanhemmat auttavat lastenlastenhoidossa vain, jos oma lapsi pyytää! Onko normaalia?
Ihmettelen tällaista tapausta lähipiirissä. Lapset ovat vanhemmillaan vuoroviikoin, ja hoitoavun tarvetta tulee molemmille silloin tällöin.
Molemmat isovanhemmat näyttävät "rankaisevan" lapsensa exää sillä, että kieltäytyvät lastenhoidosta exän tarvitessa apua omalla viikollaan. Mutta kun oma lapsi pyytää omalla viikollaan, niin jo ollaan oven takana lihakeittopadan kanssa silittämässä päätä, "kun sinulla on varmasti tooosi rankkaa yksin".
Eikö se nyt riittäisi, että puolisot selvittelisivät eronsa keskenään, pakkoko isovanhempienkin on lähteä siihen pelleilyyn mukaan? Käy lapsiakin sääliksi, kun mummut ja papat purkavat kiukkunsa näin.
Kommentit (17)
siinä ei haluta suututtaa sitä omaa lasta paapomalla exää.
Mun kaverille kävi näin että perheeseen oli otettu koira lasten pyynnöstä. Eron jälkeen äiti olisi halunnut että koira menee lasten mukaan isäviikonloppuna edes joskus. Monesti lapset olivat vielä isän vanhempien luona isäviikonloppuna ja heille olisi sopinut että koirakin tulee mutta isälle se ei käynyt että ex-vaimo pääsisi rilluttelemaan ilman koiraa.
ei mun äiti ole autellut exän hoitopäivinä juuri koskaan. Tosin, en usko, että exä on pyydellytkään.
Ja voin kuvitella et tekis juuri noin jos miehen kanssa ero tulisi. Mutta tekeehän se jo nyt vähän vastaavaa..vaan toisella tapaa.
Kun minä haen lapsen hoidosta, valittaa kun lapsi vaan roikkuu hänessä koko ajan, juoruaa naapureille minun ollessa vieressä erityislapsemme asiat, niin että minua ei edes katsota vaan puhutaan siinä ringissä ( ja minä siis lasteni kanssa ringin ulkopuolella )..eikä edes kysytä, pidänkö tuollaisesta. JA EN PIDÄ. Minulle aivan tuntemattomat ihmiset, jos heidän tarvitsee tietää erityislapsemme tilanteesta, voinnista ym. MINÄ TAI MIES on se joka siitä kertoo.
Miehelle esittää jotain herranenkeliä.
Ällö, ja juuri miehelle sanoin, että lapsi ei enää sen huuhkajan luo mene.
eron jälkeen ei miniät enää sukuun kuulu.
Huippu oli kun ei meinannut ristiäisiin tulla eron jälkeen. Ero sattui odotusaikana, ihan niin kuin ei olisi enää oman pojan lapsi ollenkaan!
eron jälkeen ei miniät enää sukuun kuulu.
Huippu oli kun ei meinannut ristiäisiin tulla eron jälkeen. Ero sattui odotusaikana, ihan niin kuin ei olisi enää oman pojan lapsi ollenkaan!
Ei hän nyt välejä ole ex-miniään katkaissut, mutta kuitenkin. Lisäksi ärsyttää kun hän puhuu biologisesta suvustaan "meikäläisinä" tai "meinä". Ihan kuin olisi joku "me", johon kuuluvat vain hänen biologiset jälkeläisensä, eivät esim. heidän puolisonsa. Äidin mielestä tämä "me" on yksikkö, joka jaksaa mielipiteet ja asenteet, ja jota ulkopuoliset (lue: lasten puolisot) häiritsevät.
Äidin mielestä tämä "me" on yksikkö, joka jaksaa mielipiteet ja asenteet,
miksi ihmeessä pitäisi mennä auttamaan oman lapsen exää? Hoitakoon ex omat vanhempansa auttajiksi tai jonkun muun.
että kyse on kuitenkin samasta/samoista lapsista kun silloin ennen eroa, heidän lapsenlapsistaan!Vittu siihen mikää tosten ihmisten henkilökohtainen suhde saa vaikuttaa.
- onneksi vanhempani sentään hoitavat. Katsokaas kun kiireisten eläkeläisten pitää ehtiä veneillä ja pelata golfia jne. Omat lapset puolestaan hoidattivat aikoinaan vanhemmillaan.
erotilanteessa, ja se jos rupeaa auttamaan exää - kaveeraamaan - ei tue tippaakaan tätä heidän lastaan. Ei siinä välttämättä ole rankaisemisesta kyse vaan puolen valinnasta ja sivuun jäämisestä, eivät he ole mukana "selvittelemässä eroa".
Isovanhemmat tapaavat lastansa muutoin. Kun ex-miniä tai ex-vävy tarvitsee lapsenvahtia, hän voi pyytää omia vanhempiaan, omia sukulaisiaan, omia ystäviään, lasten kummeja.. ei silloin ole ex-puolison vanhempien asia olla apuna.
että kyse on kuitenkin samasta/samoista lapsista kun silloin ennen eroa, heidän lapsenlapsistaan!Vittu siihen mikää tosten ihmisten henkilökohtainen suhde saa vaikuttaa.
miksi ihmeessä pitäisi mennä auttamaan oman lapsen exää? Hoitakoon ex omat vanhempansa auttajiksi tai jonkun muun.
Todella törkeää edes odottaa tuollaista palvelua -olisikos kannattanut miettiä ensin kannattiko lähteä?
Vierailija kirjoitti:
eron jälkeen ei miniät enää sukuun kuulu.
Huippu oli kun ei meinannut ristiäisiin tulla eron jälkeen. Ero sattui odotusaikana, ihan niin kuin ei olisi enää oman pojan lapsi ollenkaan!
Jotenkin ymmärrän tätä. Ehkä en menisi itsekkään. Voisin olla jopa niin pettynyt lapseni käytökseen, että en edes häntä enää tapaisi.
Olisin hänet aikuiseksi kasvattanut ja siinä epäonnistunut.
Lapsi on syytä hankkia vasta kun on siihen kypsä ja valmis ottamaan sen vastuu, eikä ajatella omanapaisesti vain itseään. Vauvalla ei korjata suhdetta. Elämä ei muutu helpommaksi eron jälkeen, vaan kumpikin on entistä enemmän yksin. Ja on turha kuvitella, että isovanhemmat hoitavat jälkikasvun, jos on oma vuoro vanhemmalla hoitaa.
Luultavasti jo ennen syntymää tai pian sen jälkeen tullut ero aiheuttaa vieraantumisen toisesta isovanhemmasta, usein isän vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eron jälkeen ei miniät enää sukuun kuulu.
Huippu oli kun ei meinannut ristiäisiin tulla eron jälkeen. Ero sattui odotusaikana, ihan niin kuin ei olisi enää oman pojan lapsi ollenkaan!Jotenkin ymmärrän tätä. Ehkä en menisi itsekkään. Voisin olla jopa niin pettynyt lapseni käytökseen, että en edes häntä enää tapaisi.
Olisin hänet aikuiseksi kasvattanut ja siinä epäonnistunut.
Lapsi on syytä hankkia vasta kun on siihen kypsä ja valmis ottamaan sen vastuu, eikä ajatella omanapaisesti vain itseään. Vauvalla ei korjata suhdetta. Elämä ei muutu helpommaksi eron jälkeen, vaan kumpikin on entistä enemmän yksin. Ja on turha kuvitella, että isovanhemmat hoitavat jälkikasvun, jos on oma vuoro vanhemmalla hoitaa.
Luultavasti jo ennen syntymää tai pian sen jälkeen tullut ero aiheuttaa vieraantumisen toisesta isovanhemmasta, usein isän
Mistä ihmeestä kaivoit tällaisen ikivanhan ketjun?
Voi olla että ex-appivanhemmista on jopa tuskallista tavata ex-miniää tai ex-vävyä. Sitä eivä nämä nuoret avioeropeleissään tajua.
Ihmetyttää, että aikuiset ihmiset ei saa liittoa pidettyä kasassa edes niin pitkään että lapset olisivat kouluiässä.
No meillä se oma lapsi on aina hoitanut yhteudenpidon omaan sukuunsa. Ja ihan naimisissa ollaan edelleen. Tuntuisi tosi oudolta minun heihin ottaa yhteyttä.
Ovat mieheni vanhempia. Eron jälkeen yrittivät osoittaa mulle mieltään mustamaalamalla mua pojalleen, mutta poika eli exäni laittoi asialle jyrkän stopin. (Taitaa monesti viha olla ainoa löytyvä keino purkaa surua.) Pikkuhiljaa asiat normalisoituivat, ja nyt voin pyytää heitä avuksi - olenpa monesti jäänyt sinne lasta hakiessa kahvittelemaankin. Itselläni on hengissä vain toinen vanhempi, joka asuu kaukana, joten olen ex-anoppilan avusta kiitollinen. Heille puolestaan on juhlaa saada ainoa lapsenlapsi hoitoon.