Lue keskustelun säännöt.
Voiko aikuisena muuttua täysin?
16.09.2011 |
Minä en osaa olla ihmisten kanssa niin, että he tuntisivat olonsa mukavaksi. En ajattele kenestään pahasti eikä minulla ole ketään vastaan mitään.
Mutta, muilla on. Kerta toisensa jälkeen huomaan jätetyksi työyhteisöstä tai harrastusporukasta ulos vaikka hakeudun tai jopa tuppaudun heidän seuraan.
Mitä #$¤!? teen aina väärin? En ymmärrä.
Voiko ihminen, minä tässä tapauksessa, oppia olemaan ihmisiksi vielä aikuisella iällä?
Löytyykö joltain jopa keinoja?
Kiittäen, ap
Kommentit (8)
Ole ihan vaan cool ja relaa, älä koita liikaa tunkea mukaan. Itsestäsikin olisi varmasti ahdistavaa (jopa pelottavaa) jos joku ns. "tuntematon" koittaisi päästä "väkisin" porukkaan mukaan.
Jutun pitää mennä niin, että on asiallinen mutta ei liian tyrkky. Onpas vakea selittää, pitää olla oma itsensä ja jutella ihmisille jne. mutta ei liikaa. Se paistaa läpi jos yrittää liikaa, sellainen epätoivoisuus ei toimi, vaan pitää olla oma cool itsensä eikä niin että koko kehonkieli suorastaa anelee "mä haluun teijän porukkaan, ottakaa mut!".
En usko että vika on sinussa ihmisenä, vaan siinä että koitat liian epätoivoisesti päästä porukkaan mukaan ja se on se syy miksi etä porukkaan pääse mukaan.
Samaan tapaan jos ajattelet "parisuhdemarkkinoita"; jos mies esim. on epätoivoinen ja haluaa kiihkeästi löytää naisen rinnalleen ja kärjistäen kosiin toisten treffien jälkeen jne. (=on liian innokas) niin hän karkoittaa kaikki naiset luotaan pois. Jos taas olisi ystävällinen jne. mutta ei mitenkään epätoivoinen homma toimisi paremmin. Joskus voi toimia jopa se että jättääytyy vähän ulkopuolelle, eli fanaattisena jahtaa muita vaan antaa heidän jahdata itseään, tämä saattaisi toimia sinunkin kohdallasi harrastus ym. porukoissa? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pinnan alle ja toimisi ikäänkuin peilinä sinulle, niin voisit oppia lisää itsestäsi. Millainen luonne sinulla on? Kuvaile vähän!
sellaiset eivät ole suosittuja jotka eivät juoruile ja puhu paskaa. Olet ilmeisesti kiltti ja hyväsydäminen ihminen, eli sietämätön.
Ei kukaan tykkää oikeasti parantaa maailmaa ja puhua ihmisistä hyvää. Kyllä sitä löytyy romaaneista ja elokuvista, mutta niiden teosten takana onkin luovia taiteilijoita jotka näkevät elämän kauneuden.
Taviksille luovuus ja itsensä toteuttaminen on yhtä kuin paskan jauhaminen.
Eikö sellainen ole huonolla itsetunnolla varustettujen ihmisten piirre? Pakko haalia haaremi ympärilleen ja olla mielin kielin joka suuntaan, samalla pyllistäen toiseen suuntaan.
sellaiset eivät ole suosittuja jotka eivät juoruile ja puhu paskaa.
sellaiset eivät ole suosittuja jotka eivät juoruile ja puhu paskaa. Olet ilmeisesti kiltti ja hyväsydäminen ihminen, eli sietämätön.
Ei kukaan tykkää oikeasti parantaa maailmaa ja puhua ihmisistä hyvää. Kyllä sitä löytyy romaaneista ja elokuvista, mutta niiden teosten takana onkin luovia taiteilijoita jotka näkevät elämän kauneuden.
Taviksille luovuus ja itsensä toteuttaminen on yhtä kuin paskan jauhaminen.
"Porukoihin pääseminen" edellyttää tietynlaista vittupäisyyttä useiden porukoiden kohdalla. Se on ihan eri asia kuin ystävien saaminen. Kilteille ja hyväsydämisille löytyy sitten niitä tosiystäviä vaikka harvassa ovatkin. "Porukoista" ei kannata ainakaan hyvää seuraa hakea.
Lainaamassani viestissä oli tarkkanäköinen pointti romaanien ja elokuvien henkilöistä, kiitos siitä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla joku tärkeä vaihe meneillään elämässäsi?
Joskus vain joutuu niin erilaisten ihmisten seuraan, ettei edes tee mieli pyrkiä heidän porukkaansa.
Välillä ovat liian hienoja ja välillä liian huonoja ;-D
Kemiat vain vaihtelevat. Ei kannata rasittaa itseään sillä, ettei halua typerysten joukkoon. Typeryksiä löytyy niin hienoissa kuin huonoissakin.
Kyllä sen "oman" ihmisen kohtaa aina joskus.
Työyhteisössä vain on yritettävä tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Minulla menee jo karmaisevat väreet kun mietin erästä äitiä, jonka tapasin vanhempainillassa...
huuh....olla hänen kanssaan samassa työyhteisössä.
Tässä ap,
taidatte olla oikeassa tyrkyllä olemisesta. Pelkään, että minut jätetään täysin ulkopuolelle, jos en pidä puoliani ryhmässä säilymisessä.
Olen hieman väritön ihminen enkä hakeudu keskipisteeseen. Osaan myös olla tahattoman jyrkkä mielipiteissäni, tunnustan.
Sydänystäviä vuosien takaa on enkä muutenkaan erakkona elele.
Töissäkin on ihmisiä, joiden kanssa juttu luistaa ja nauru raikaa. Jään silti näidenkin ihmisten "piirien" ulkopuolelle. Jotain minussa on pielessä ja kiinnostaa pystyykö aikuisena omaksumaan uuden tavan käyttäytyä ja olla.
Joidenkin ihmisten seurassa on helppo olla, sellaiseksi olisi mukava tulla isona.
Millainen sinä olet? Miten käyttäydyt, ja missä tilanteissa huomaat, että muilla ei ole hyvä olla?
Jotenkin omituisen kuuloista. Kyllä kai jokaiselle jokin oma piiri löytyy. Ettet vaan kuvittelisi tätä?