Lue keskustelun säännöt.
Vierailijat kotona synnytyksen jälkeen?
16.09.2011 |
Kävikö teillä paljon vieraita kotona heti synnytyksen jälkeen, milloin ja keitä? Me olemme juuri kotiutuneet sairaalasta toisen pienokaisen kanssa ja nyt anoppi soittelee ja sanoo, että isomummot ja miehen sisarukset puolisoineen haluaisivat tulla heti katsomaan vauvaa. Ei millään meinaa uskoa, että haluamme olla rauhassa nyt muutaman päivän, itsellä rankka synnytys takana ja unettomia öitä sairaalassa. Todella törkeää mielestäni! Tämä sama juttu oli esikoisen kanssa, yritettiin heti ängetä kylään. On se ihme jos ei aikuisilla ihmisillä ole sen vertaa hienotunteisuutta, että voivat odottaa kutsua tai ainakin kohteliaasti kysyä koskas sopisi tulla. Omat sukulaiseni ovat laittaneet viestiä, että ilmoitelkaa sitten kun olette hengähtäneet ja jaksatte ottaa vieraita vastaan.
Isovanhemmat kävivät siis sairaalassa jo katsomassa, nyt on kyse muista sukulaisista. Kokemuksia?
Kommentit (32)
Tokan lapsen kohdalla älysin kieltää laitokselle tulon kokonaan ja vain isovanhemmat ja tietty sisar pääsi meitä katsomaan, oltiin perhehuoneessa, loput innokkaat tuli sitten kotiin.
Nyt kolmannen kohdalla taas tehtiin niin että laitokselle tulivat, olin ihan tavallisessa neljän hengen huoneessa, ja koti rauhoitettiin vähäksi aikaa.
Eli on vähän erilaista ollut joka muksun kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävivät lähimmät, isovanhemmat, siskon perhe ja parinkaveria sairaalassa kattomassa. Eivät änkeä kylään, vähän liiankin varovaisia ovat meidän sukulaiset ja kaverit....tai sit meillä ei vaan ole kavereita.
Tottkai se on lähinnä äidin päätettävä, että milloin jaksaa vieraita, varsinkin esikoisennkanssa kun kaikki on uutta ja imetys vie paljon aikaa. Sanoisin että pari viikkoa rauhoitan kokonaan ydinperheelle, sit lähimmät voi tulla ja kuukauden jälkeen muut, muttei klo 19 jälkeen, kun vauvalla on iltatissittely ja itkut.
kaikki halusivat tulla heti kylään. Sanoin että halutaan olla rauhassa. Minusta soittelut, tekstarit ja meilitkin olivat jo hieman tunkeilua, ainakin, jos niihin odotettiin vastausta. Me siis tosiaankin haluttiin olla aivan rauhassa kolmestaan. Olisin mielelläni ollut perheen kesken koko ensimmäisen kuukauden, mutta ekat vieras eli äitini tuli vauvan ollessa 10 pv. Se oli ihan ok, mutta vähänkin vieraampia en missään nimessä halunnut kylään. Pahimpia olivat lasten kanssa tulijat. Lapset kun riehuvat aina ja ovat kovia sairastamaan ja tartuttamaan. Sitäkin ihmettelin, ettei vieraat tuoneet syötävää tullessaan. Oli aika stressi laittaa jotain tarjottavaaa, vaikka pientäkin. Kauppaan kun ei pääse noin vaan.
Opin ainakin, etten tunge itseäni visiitille ennen kuin kutsutaan, tai annan kulua ainakin 2 kk. Mukanani vien kahvipullat.
voi ymmärtää ettei aikuisilla ihmisillä ole sen vertaa kärsivällisyyttä ettei voi odottaa edes viikkoa paria ennen kylään tunkemista. Ei se vauva siitä juuri muutu tai päinvastoin kun turvotus laskee ym niin näkee vähän paremmin miltä oikeasti näyttää.
Olemme itse aina kavereille sanoneet, että ilmoitelkaa sitten kun on tilanne kotona rauhoittunut. Minusta on ikävä tuntea huonoa omaatuntoa siitä ettei jaksa vieraita ottaa vastaan ja joutuu selittelemään ja kieltämään. IHan kuin tässä ei olisi muutakin tekemistä!
Ap
noin viikon päästä kotiutumisesta. Minun puolestani olisivat voineet tulla vaikka heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille on saanut kaikki ketkä on halunneet tulla ihan vaikka samantien vauvan syntymän jälkeen. Sai tulla myös sairaalaan. Ei olla asetettu mitään rajoja ja minusta oli vain kiva jos näki aikuisia. Muutenhan sitä oli vain kotona ja vauvassa kiinni. Näin kaikkien kolmen lapsen kohdalla.
Minusta meillä olisi saanut käydä vaikka enemmänkin vieraita. Ei niitä nyt niin hirveästi ollut tunkemassa. Niiden vierailujen ajan vauva oli siinä ihan kuin muutenkin (nukkumassa, sylissä tai imetin ja vaikka olisi kitissyt, niin olihan muutakin puuhaa samalla kun rauhoittaa vauvaa). Siinä se vauva meni samalla ja sai itse muutakin ajattelmista kuin pelkkiä vauvahöyryjä.
Johtuen ehkä omasta asenteesta en ymmärrä näitä kotiinlinnottautujia, jotka eivät halua vauvan katsojia. Mutta vaikken ymmärrä, niin kunnioitan jokaisen toivetta, kunhan sen esittää suoraan ja ystävällisesti kertoen milloin sitten on soveliasta otta uudelleen yhteyttä.
että teille sopii vierailun ajankohdaksi ensi viikko. Jos perusteluja kysytään, minusta ihan ymmärrettävä selitys on, että haluat levätä ja haluatte omalla perheellä tutustua pienokaiseen ennen kuin vieraita alkaa käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pikemminkin päinvastoin. Oli ihanaa että sukulaiset ja ystävät halusivat tulla meitä katsomaan.
En halua nyt loukata ketään, mutta minua vähän ihmetyttää sellainen asenne, että lapsen syntymä "kuuluu" vain vanhemmille, eikä läheisillä sukulaisilla ole oikeutta tulla katsomaan lasta ennenkuin vasta viikkojen jälkeen. Kyllä ne muutkin sukulaiset voivat olla tunteella mukana siinä lapsen syntymisessä ja olla kiinnostuneita. Tuskin ne ihmiset olisivat kenenkään luokse änkeämässä, jos eivät oikeasti välittäisi.
oma isä käväsi ja oli kai muitakin, koska hän moitti minua ko olin niin kovasti jalkeilla. Pappa kävi siis ulkoiluttamassa isompaa ko mies ei heti voinut jäädä isyyslomalle. Sitte mulle nousi 39 kuume ja pappa pääsi sanoon, että mitäs hän sanoi... ei saa heti alkaa niin rehkimään ko pitää levätä kunnolla.
Nyt kolmatta odotan, enkä ole kyllä miettiny. Isovanhemmat varmasti tulee heti ko sairaalaan ei saa tulla, mutta tuskin muita. No voi joku lähimmistä ystävistä tulla, mutta ne kysyy ja osaavat keittää itse kahvit. Ja muutenkin muistelen että oli ihana puhua synnytyksestä ja vauvasta ihmisen kanssa joka oli melko vasta kokenut saman. Tai sitte odotti itsekin, mutta eläytyi kuiten hyvin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme viikkoa suunnilleen ollaan oltu ihan ilman vieraita lasten syntymän jälkeen. Ollaan sanottu kyselijöille että ekat viikot ollaan ihan rauhassa oman perheen kesken, ja sen jälkeen jaksamisen mukaan saa tulla kylään.
Jos alkaa vinkua, ei saa kohta tulla ollenkaan. En kestä tuppautujia.
voi ymmärtää ettei aikuisilla ihmisillä ole sen vertaa kärsivällisyyttä ettei voi odottaa edes viikkoa paria ennen kylään tunkemista. Ei se vauva siitä juuri muutu tai päinvastoin kun turvotus laskee ym niin näkee vähän paremmin miltä oikeasti näyttää.
Olemme itse aina kavereille sanoneet, että ilmoitelkaa sitten kun on tilanne kotona rauhoittunut. Minusta on ikävä tuntea huonoa omaatuntoa siitä ettei jaksa vieraita ottaa vastaan ja joutuu selittelemään ja kieltämään. IHan kuin tässä ei olisi muutakin tekemistä!
Ap
Eli jos ymmärrän oikein, niin muut eivät saisi kysellä saako tulla. Haluaisit että et joudu kertomaan että ette ota vieraita vastaan ja et halua kertoa että otatte sitten itse yhteyttä. Oletat siis että toiset toimisivat kuten sinä olet toiminut. Ja ajatuksena taustalla se että kaikki tuntevat samoin vauvan kanssa vieraiden vastaanottamisesta.
Ei hyvää päivää, kommunikointi on ihmissuhteiden perusta. Eli asenteessasi on ehkä korjaamisen varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesin jo ennestään, ettei sieltä tyhjin käsin tulla, ja kaikilla tulijoilla olikin rotinoita sun muuta syötävää mukanansa.
Mun ei tarvinnut edes kahvia keitellä yms. Vierailla kun kaikilla on itselläkin lapsia, niin tiesivät, kuinka toimia.
Meillä sairaalaan ei päässyt kuin isä ja sisaret, joten meidän vanhemmillamme ja sisaruksillamme oli kovat paineet päästä tutustumaan tulokkaaseen, ja ymmärsin sen kyllä ihan hyvin.
Tiesin tämän jo etukäteen, joten pidin sitä jokseenkin itsestäänselvänä, että kylään tullaan heti kun vain mahdollista.
Meistäkin on kiva kun vieraita on tullut kotiin heti lapsen synnyttyä, kivaa se on ollut sairaalassa. Tämän viimeisen kanssa ekat vieraat kävi jo synnytyssalissa.
Mulla on siis kolme normaalia alatiesynnytystä.
Meillä ainakin kyläilijät on sellaisia, että voi ihan hyvin sanoa, että keitäpäs itse kahvit jos on itse jumissa imetyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi ymmärtää ettei aikuisilla ihmisillä ole sen vertaa kärsivällisyyttä ettei voi odottaa edes viikkoa paria ennen kylään tunkemista. Ei se vauva siitä juuri muutu tai päinvastoin kun turvotus laskee ym niin näkee vähän paremmin miltä oikeasti näyttää.
Olemme itse aina kavereille sanoneet, että ilmoitelkaa sitten kun on tilanne kotona rauhoittunut. Minusta on ikävä tuntea huonoa omaatuntoa siitä ettei jaksa vieraita ottaa vastaan ja joutuu selittelemään ja kieltämään. IHan kuin tässä ei olisi muutakin tekemistä!
Ap
Eli jos ymmärrän oikein, niin muut eivät saisi kysellä saako tulla. Haluaisit että et joudu kertomaan että ette ota vieraita vastaan ja et halua kertoa että otatte sitten itse yhteyttä. Oletat siis että toiset toimisivat kuten sinä olet toiminut. Ja ajatuksena taustalla se että kaikki tuntevat samoin vauvan kanssa vieraiden vastaanottamisesta.
Ei hyvää päivää, kommunikointi on ihmissuhteiden perusta. Eli asenteessasi on ehkä korjaamisen varaa.
Et ymmärtänyt oikein. Enkö ihan selvästi ensimmäisessä viestissä sanonut, että "anoppi ei meinaa millään ymmärtää"... Eli siis olemme sanoneet, että ei vielä sovi tulla ja haluamme hetken hengähtää, enkä itse pysty edes istumaan vielä synnytyksen jälkeen. En jaksa nyt stressata siivouksesta, tarjoiluista, vaatteiden vaihdosta ym turhapäiväisestä, kun nyt tärkeämpää on tutustua vauvaan ja hoitaa esikoista. Mutta kun ei tunnu menevän jakeluun vaan kinutaan, että "jos ihan nopeasti vaan piipahdetaan mummojen ja muiden sukulaisten kanssa" ym. No, muistan että viimeksikin ne piipahdukset oli sellaisia parin tunnin pituisia ja sama se miten pitkään vieraat täällä ovat, sama siivous ja tarjoiluiden laitto on kuitenkin edessä. Ei se riitä vaikka toisivat pullat mukanaan, pitää siinä kahvit keittää ja pöydät kattaa ym.
Ihme hyökkääviä kommentteja täällä. Taitaa olla juuri tuota tuuppautuja-porukkaa, jolla ei itsellään ole käytöstapoja?!
Ap
lapsen isovanhemmat eivät saisi nähdä lasta ennen kuin esim. 10 päivän ikäisenä. Voihan sitä vierailla vaikka pikaisesti. Ymmärrän, että perhe haluaa olla rauhassa, mutta minusta anopin ym lähisuvun pikainen käynti pitää sietää.
On hyvä sanoa ystävällisesti mutta suoraan, että ei halua vieraita heti alkuun, esim.jos kaverit ovat tunkemassa. Monet eivät ymmärrä, että alussa haluaa olla perheen kesken.
Huippu oli ystäväni, joka pohti, tuleeko meidän maatilalle lomailemaan ennen vai jälkeen vauvan syntymän. Olin jo aiemmin kieltänyt, että otan sitten yövieraita vastaan seuraavan kerran seuraavana keväänä. Kolmatta kertaa kieltäessäni selitin, että olen väsynyt, hän ei saa tulla siksi. Hän vastasi, että ei se häntä haittaa, että minä olen väsynyt. Ei tarvitse seurustella enempää kuin jaksan ja hän tietenkin syö samaa ruokaa kuin mitä laitan muillekin, ei hänestä ole vaivaa. Uskoi, kun sanoin, että siis se haittaa minua, jos hän tulee silloin, kun olen väsynyt.
tarkennan, että tarkoitan lähisuvulla just vauvan isovanhempia ja vauvan vanhempien sisaruksia, en isovanhempien veljiä ja siskoja ja vauvan vanhempien sisarusten perheitä. Siis muutamaa henkilöä tosiaan piipahtamassa, ei tuntikausien vierailuja. Harmi, jos eivät usko.
17
lapsen isovanhemmat eivät saisi nähdä lasta ennen kuin esim. 10 päivän ikäisenä. Voihan sitä vierailla vaikka pikaisesti. Ymmärrän, että perhe haluaa olla rauhassa, mutta minusta anopin ym lähisuvun pikainen käynti pitää sietää.
Eikös tuossa ap:n viestissä sanota, että isovanhemmat kävivät heti sairaalassa? Minusta kenenkään ei "pidä" sietää mitään vierailuita yhtään sen enempää kuin on jaksamista. Toisilla esim. synnytys on niin vaikea että toipuminen kestää pidempään ja hormonimyrskyt valtaisat ettei yksinkertaisesti ole ylimääräisiä voimia ja silloin on hyvä vetää rajat oman jaksamisen mukaan.
Meille on saanut kaikki ketkä on halunneet tulla ihan vaikka samantien vauvan syntymän jälkeen. Sai tulla myös sairaalaan. Ei olla asetettu mitään rajoja ja minusta oli vain kiva jos näki aikuisia. Muutenhan sitä oli vain kotona ja vauvassa kiinni. Näin kaikkien kolmen lapsen kohdalla.
Minusta meillä olisi saanut käydä vaikka enemmänkin vieraita. Ei niitä nyt niin hirveästi ollut tunkemassa. Niiden vierailujen ajan vauva oli siinä ihan kuin muutenkin (nukkumassa, sylissä tai imetin ja vaikka olisi kitissyt, niin olihan muutakin puuhaa samalla kun rauhoittaa vauvaa). Siinä se vauva meni samalla ja sai itse muutakin ajattelmista kuin pelkkiä vauvahöyryjä.
Johtuen ehkä omasta asenteesta en ymmärrä näitä kotiinlinnottautujia, jotka eivät halua vauvan katsojia. Mutta vaikken ymmärrä, niin kunnioitan jokaisen toivetta, kunhan sen esittää suoraan ja ystävällisesti kertoen milloin sitten on soveliasta otta uudelleen yhteyttä.
Sulla oli varmaan helppo vauva? Mun ei ainakaan nukkunut niin paljoa, niin pitkiä pätkiä eikä niin säännöllisesti, että olisin halunnut ketään ylimääräistä meille ekoihin viikkoihin tai olisin osannut sanoa päivää ja kellonaikaa, koska sopii. Nytkin sairaalassa alkanut univelka vaan kasvoi, vaikka nukuin aina kun pystyin. Lisäksi olin tosi kipeä. Ei mua raiskattu ole, mutten todellakaan halua ketään näkemään, kun mua sattuu sinne. Se olisi tosi nöyryyttävää.
Siis en halua ketään tuttua näkemään. Vieras sairaalahenkilökunta on aivan eri asia, eikä ole ainakaan tähän mennessä haitannut.
-20(?)
isä ja sisaret, muut saavat katsoa lasin läpi ja käytävällä minun tavattava heitä.
Mutta anyways, ei onneks meillä heti tunkeneet sankoin joukoin paitsi heti miten mieheni täti miehensä kanssa kun olivat sattumoisin meillä päin, asuvat aika kaukana muuten. Mutta se ei ollut ongelma ja ihana anoppi toi mukanaan kahvin kanssa tarjottavaa vaikka en ollut pyytänyt. Sinun pitää vaan sanoa, että ilmoitatte sitten ku olette rauhoittuneet kotiin ja teille voi tulla käymään, kunhan ovat vieraat terveitä!