Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Surettaa ja mietityttää
27.07.2011 |
Olen 20v., hyvin pienikokoinen 4kk:n pojan äiti. Se mikä minua surettaa on tämä pieni kokoni.. Olen 148cm pitkä, ja painoakin vain 37kg, pieni ja siro siis, ja koen itseni sen vuoksi äitinä jokseenkin ala-arvoiseksi.. Tuntuu etten kykene esim antamaan lapselleni läheisyyttä niin paljon kuin haluaisin, koska sylissä pito vaatii melkoista taiteilua ja ja voimaa. En pysty röyhtäyttämään lastani, ellei röyhy sitten tule heti. ja en siis ole kääpiö vaikka mitat tuollaiset ovatkin, olen vain.. pieni. Pelkään, että lapselleni jää alitajuntaan tieto siitä ettei saanut äidiltään niin paljon sylin tuomaa turvaa ja lämpöä kuin olisi kenties halunnut. Tuntuu pahalta katsoa kun muut pitävät MINUN lastani niin sujuvasti ja rennosti sylissä, ja samalla miettiä, jos olisin vähän isompi niin kenties tuo onnistuisi minultakin. voihan olla että asiaan vaikuttaa myös kokemattomuus lapsen käsittelystä mutta..
Kommentit (10)
Lapsellesi olet koko maailma ja paras mahdollinen äiti. Onnellinen penska se on, eikä varmasti muistele pahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yritän kyllä korvata sylin suukoilla, silittelyllä ja muunlaisella huomiolla. ei kokoni aiemmin minua häirinnyt.. Kenties siis vain äitiyden tuomaa epävarmuuden tunnetta. mutta olen iloinen että löysin tämän sivun, ja pääsin kertomaan tunteistani..
tätini, juurikin tuon 148cm pituinen, tosin hieman pyöreä, on kolmen lapsen äiti. Ei olisi koskaan tullut mieleenkään ajatella, että äitiys olisi kiinni "määrästä" vaan laadusta :/
Siis onko sinulla muita rajoitteita kuin koko? Ihmettelen vaan koko ongelmaasi kun esim oma lapseni on 140cm ja 36kg, ja ihan sujuvasti on alusta saakka hoitanut, nostellut, röyhtäyttänyt ja kanniskellut pikkusisarustaan (nyt 7kk). En siis ymmärrä mikset sinä pystyisi?
yritän kyllä korvata sylin suukoilla, silittelyllä ja muunlaisella huomiolla. ei kokoni aiemmin minua häirinnyt.. Kenties siis vain äitiyden tuomaa epävarmuuden tunnetta. mutta olen iloinen että löysin tämän sivun, ja pääsin kertomaan tunteistani..
Oikein liikutun huolenpidostasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taatusti koosta kiinni äitiys! Jotenkin tavoitan huolesi, mutta usko: se on ihan turha!
Minä olen ihan oikeasti lyhytkasvuinen..siis kansankielellä se kääpiö. Pituutta alle 137cm ja jaksan kyllä pitää sylissä vuoden vanhaa lastani? Samoin röyhtäyttää? Olen kyllä aina harrastanut liikuntaa joten en ole ihan voimaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on sen 60cm, n.6100g. ei siis ole sairauksia, koko ainoa, mutta kuten sanoinkin, olen sitten kenties paisutellut ongelmaani, ehkä siis johtuu myös kokemuksen puutteesta. Mutta kiitos vastauksista, ne ovat rohkaisseet. :)
Jokainen äiti miettii kaikenmaailman asioita esikoisen saatuaan. Kyllä lapsi aistii, että rakastat häntä. Luulen, että lapsen piteleminen helpottuu, kun lapsi kasvaa ja alkaa itsekin nostella itseään.
Alue: Aihe vapaa
oli koostaan huolimatta äiti lapsilleen ja oikea suvun matriarkka miehensä kuoleman jälkeen. Ei se koko vaan ne teot.