Miten paljon haittaa persoonallisuushäiriöinen isä

Meistä kaikista saisi diagnoisoitua persoonallisuushäiriön, jos oikein lähdettäisiin tutkimaan. Lapselle riittää kyllä kyllin hyvä vanhempi.

Kannattaa pitää mielessä, että nykyisessä tilanteessasi lapsen kehitykseen ei vaikuta ainoastaan "persoonallisuushäiriöien isä", vaan myös "persoonallisuushäiriöisen puolison kanssa elämään joutuva äiti". Sinun kärsimykselläsi on myös väliä!



Itse olen sitä mieltä että mieluummin onnellisen ja tasapainoisen äidin kanssa suurin osa ajasta ja sitten välillä viikonloppu kahjo-isän kanssa ilman valvontaa (jollei turvallisuuden suhteen ole epäilyksiä), kuin että aina sitä kituutusta ja ilottomuuta ja pinnan ajlla muhivaa ahdistusta ja turvattomuutta.



Nimim. eräs masentuneen äidin ja kylmän (tosin ei-persoonallisuushäiriöisen) isän kasvattama

persoonallisuushäiriö (diagnosoimatta tietenkin). Ja 50 % suomalaisista sairastuu elämänsä aikana psyykkisesti (yleensä masennukseen). Tähän vielä lisäksi neurologiset ongelmat ADHD:t yms.



Ei montaa täysin tervettä vanhempaa jää jäljelle.

Ei persoonallisuushäiriöt ole todellakaan noin yleisiä. Ihan muutaman prosentin luokkaa koko väestöstä. Myöskään psyykkinen sairastminen ei ole näin yleistä, ja toisin kuin persoonallisuushäiriöstä, siitä useimmiten myös toipuu tai vaivan saa hallintaan.

persoonallisuushäiriö (diagnosoimatta tietenkin). Ja 50 % suomalaisista sairastuu elämänsä aikana psyykkisesti (yleensä masennukseen). Tähän vielä lisäksi neurologiset ongelmat ADHD:t yms.

Ei montaa täysin tervettä vanhempaa jää jäljelle.

"Ei pidä paikkaansa. Ei persoonallisuushäiriöt ole todellakaan noin yleisiä. Ihan muutaman prosentin luokkaa koko väestöstä. Myöskään psyykkinen sairastminen ei ole näin yleistä, ja toisin kuin persoonallisuushäiriöstä, siitä useimmiten myös toipuu tai vaivan saa hallintaan."



Perehdyhän kirjallisuuteen. Yksittäisiä persoonallisuushäiriöitä on monia. Ja yhtä persoonallisuushäiriötä sairastaa noin 1-3% prosenttia. Kun lasketaan yhteen eri persoonallisuushäiriöt, päästään jo isoihin prosentteihin. Monet tahot ilmoittavat persoonallisuushäiriöiden esiintyvyydeksi noin 10% väestötasolla, mutta diagnosoimattomia on paljon ja asian tutkiminen on vaikeaa, joten todennäköisesti osuus on suurempi.



Ja mitä persoonallisuushäiriöihin tulee, oikein hoidettuna valtaosa "paranee" noin 10 vuoden kuluessa, toisinsanoen kypsyy psyykkisesti niin paljon, ettei diagnoosia voida enää asettaa.

Toisaalta voi vasta murrosiässä oireilla, joutuu laitoskierteeseen, tulee samanlaiseksi kuin isänsä.

Kannattaa toimia ajoissa!!!  

Jos vanhempi on persoonallisuushäiriöinen ja sairaudentunnoton ts. kieltää asian eikä hae sairauteensa apua sekä oireilee ulospäin aiheuttaen kärsimystä myös läheisille, niin se on mielestäni jopa lastensuojelullinen juttu! Lapsen kasvuympäristö on kehitykselle haitalline ja vaarana on vuosien saatossa masentuva äiti. Ellei ukkosia tajua hakea itselleen hoitoa niin hän valitettavasti sairastuttaa sinut ja lapsesikin. Tämä on vaan niitä juttuja joissa naisten (äitien) pitäisi tajuta toimia ajoissa. Ei lapsesi tarvitse viettää viikonloppuja isänsä kanssa kahden jos eroatte ja lastenvalvoja ja sossu toteaa, että siihen tarvitaan valvoja mukaan. Järki käteen ajoissa. Kyse on lapsen koko tulevaisuudesta!