Lue keskustelun säännöt.
Apua tulevalle kahdeksasluokkalaiselle!
27.07.2011 |
Hei! Olen kolmetoistavuotias tyttö, menen ensi vuonna kahdeksannelle luokalla ja olen kovin onnellinen pääsystäni sisäoppilaitokseen, minne omasta tahdostani hain (tämä on minusta tärkeä seikka, sillä yleensä Anna Tapiosta puhutaan paikkana, jonne vanhemmat laittavat lapsiaan "väkipakolla" -.-).
Minulla on muutama ongelma, joihin toivoisin apua teiltä. Nimittäin kun minulla ei ole kuin oikeastaan vain yksi todella hyvä ja rakas ystävä, ja hän on ollut minulle tammikuusta saakka (jolloin kerroin hakevani kouluun) jollain tavoin loukkaantunut. Minä pelkään, että hän olettaa, että väleillemme käy jotain, kun näemme vain viikonloppuisin. Ja jos hän näin olettaa, niin on täysi mahdollisuus että etäännymme toisistamme. Ja minä en ikinä tulisi kestämään sitä.
Toinenkin ongelmani koskee tätä samaista ystävää. Minä voin ihan suoraan sanoa, että sillä tytöllä on ortoreksia. Ystäväni käy juoksemassa kahdenkymmenen kilometrin lenkkejä, hänen painoindeksi 17.0 ja minä olen ihan hirveän huolissani. Hän hokee koko ajan että hän tahtoisi painaa 45 kiloa, jolloin BMI olisi 16.3. Hän haluaa ihastuksensa huomiota, on aloittanut samoja harrastuksia yms. En tiedä millä minä saisin sen neidin tottelemaan minua, kun ei järkipuhe minulta tai hänen vanhemmiltaan toimi. Hän kävi koko vuoden äitinsä vaatimuksesta painokontrollissa.
Ja kun nämä kaikki asiat sitten tuntuvat kiinnostavan muita paljon enemmän, niin kukaan ei huomaa minua, tyttöä joka on elänyt elokuusta anorektisten ajatusten kanssa, ja jolle puhkesi huhtikuun alussa bulimareksia. Paras ystäväni josta tämä kaikki lähti (ikuinen lauhuudentavoittelu ei tee hyvää kaikessa muussakin huonommalle parhaalle ystävälle…) sanoo että jos minulla on anoreksia (ei hän edes osaisi aavistaa bulimareksiaa) a) hänen äitinsä on kieltänyt olemasta minun kanssani ja b) ei hän edes haluaisi olla niin "sairaalloisen" ihmisen kanssa. Paraskin puhuja. Mutta en minä voisi ikinä sanoa, että tämä kaikki on sinun syytäsi, mitäs tuhosit itsetuntoni.
Minä olen laihtunut, lihonut ja taas laihtunut. Syksyllä, kun pääsen pois ystäväni valvovien silmien alta tiedän laihtuvani. Ja se tässä on surullisinta, että olen onnellinen alipainosta.
Tällä hetkellä ensisijaisesti haluaisin apua ystäväni kanssa menettelyyn, hän on kuitenkin minulle kaikkein rakkain ihminen. Itseni kanssa minä kyllä pärjään.
Kommentit (3)
"Tällä hetkellä ensisijaisesti haluaisin apua ystäväni kanssa menettelyyn, hän on kuitenkin minulle kaikkein rakkain ihminen. Itseni kanssa minä kyllä pärjään. "
Näin se vaan on, että sinun ikäisesi ihminen kuvittelee parantavansa koko maailman!
Vähän vanhempana huomaat, että vain ITSESTÄÄN pystyy huolehtimaan, ei kenestäkään muusta.
Onko perheessäsi jotain ongelmia, kun olet niin läheisriippuvainen ystävästäsi, joka on "kaikkein tärkein ihminen"? Kyllä SINÄ ITSE pitäisit olla juuri sinulle se Maailman Tärkein Ihminen.
Laita hyvä tyttö asiat tärkeysjärjestykseen ja huolehdi itsestäsi, kun et sinä kuitenkaan voi elää toisen ihmisen elämää.Vaikka sinunlle olisi opetettu, että itsekkyys on rumaa ja syntiä, niin miksi ystävälläsi ja hänen perheellään on oikeus olla itsekäs jopa sairauteen saakka, mutta sinulla ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras ystäväni on minulle tärkein ihminen, sillä hän on ainoa, jolle voin jakaa aivan kaiken, itseni lisäksi. Olen hänestä niin kovin huolissaan, sillä hän sattuu nyt vain olemaan ainoa, johon luotan kunnolla. Itsekseni asioiden kantaminen kävisi liian raskaaksi, siksi on paljon paljon helpompaa jakaa ne jonkun todellakin rakkaan ja luotettavan kanssa. Olemme tunteneet neljä vuotta ja molemmat hieman massasta poikkeavina ihmisinä (emme siis ole mitään pissiksiä, vaan molemmat kohtuu hyviä koulussa ja kuulemme kerran viikossa joltakin, että kuullostamme varhaiskypsiltä ja pälä pälä) pidämme ystävyyssyhdettamme erilaisena kuin useiden muiden.
Olen yrittänyt kyllä saada itseäni parantumaan, koetan syödä kunnolla ja niin ees päin, mutta kun siitä tulee niin käsittämättömän huono omatunto. Ja äidille ei ikinä voisi kertoa, sillä se vaarantaisi erittäin vakavasti minun kouluunpääsymahdollisuuteni, ja se ei tekisi mitenkään hyvää minulle.
Huoleni koskee nyt ensisijaisesti parasta ystävääni. Ja kyllä, olen ehkä läheisriippuvainen, ja ehkä perheessäni ei ole kaikki kunnossa (vanhemmat eronneet), mutta läheisriippuvaisuudesta ei ole mitään haittaa, ja jos kuulen mummolta lähes aina että olen itsekäs, niin mikäs siinä sitten.
Sitä paitsi en edes tahdo olla itselleni tärkein ihminen.
Parhaan ystäväni äiti pitää ystävääni lähes virheettömänä, minä olen alkanut pitää tätä seikka täysin normaalina ja jokapäiväisenä; olen ystävääni huonompi, ja minun täytyy vain hyväksyä se. Olen kumminkin viimeaikoina alkanut tajuta, että se ei ihan ole niin. Tämä on johtanut kilpailuhenkisyyteen ja muutenkin jatkuvaan kateuteen, mutta paras ystävä on silti tärkein. Ystäviä ei jätetä etc.
Ja minä olen koko ikäni huolehtinut jostain muusta kuin itsestäni, se on luontevaa minulle.
Minä kaipaisin vieläkin neuvoja, miten saada ystäväni uskomaan järkipuhetta siitä, että ne päivittäiset kahdenkymmenen kilometrin lenkit eivät ole terveellisiä kummallekaan meistä, ei fyysisesti ystävälleni, eikä todellakaan henkisesti minulle.
(ja kyllä, olen sisäistänyt kaikki anoreksian vaarat ja vaikeudet, mutta ei sille enää voi mitään.)
Ystäväsi äiti on ilmeisesti ainakin jollain tasolla huomannut tyttärensä sairaalloisen painonpudotuksen, jos kerran painokontrolleissa on käyty. Sinun ei tarvitse ystävästäsi kantaa vastuuta. Ehkä voisit jutella tilanteesta ystäväsi äidin kanssa. Kerro että olet huolestunut ja kysele, mitä äiti aikoo tilanteelle tehdä.
Tärkeintä sinulle olisi kuitenkin nyt saada oma syömishäiriösi kuntoon. Tiedät varmaankin kuinka kohtalokas sairaus anoreksia voi olla? Pyydän, että kerrot tilanteestasi jollekin luotettavalle aikuiselle. JOs et pysty vanhemmillesi puhumaan, niin sitten jollakin muulle esim. koulun terveydenhoitajalle, vanhemmalle sisaruksellesi, opettajallesi, ystäväsi äidille, seurakunnan nuorisotyöntekijälle tms.
Hyvää jatkoa sinulle, pikkuinen. Hoida itsesi kuntoon, sitten voit jaksaa hoitaa muitakin.