Lue keskustelun säännöt.
Nostetaas pöydälle ilmiö nimeltä NARSISMI.
07.09.2011 |
Onko täällä minkäänlaista asiantuntijaa paikalla, joka voisi valaista vähän todellisia narsistin piirteitä?
Tuntuu, että joka ihmisellä on ympärillään nykyään vähintään viisi narsistia (vanhempi, puoliso, pomo, naapuri...), eikä missään ole enää kyse väärinymmärryksistä, erilaisista kemioista tai mistään muustakaan kuin aina siitä, että se vastapuoli on narsisti.
Äkkiä ajatellen juuri narsisti käyttäisi herkimmin tuota nimitystä toisesta, koska se leimaa aika kokonaisvaltaisesti ja sen valossa voi minkä tahansa teon kääntää sairaaksi, itsekeskeiseksi jne. Melko tehokas väline siis, jos haluaa toista iskeä mahdollisimman ilkeästi ja ovelasti. Myös jatkuva uhrina oleminen on sairautta ja meissä jokaisessahan on jonkinverran narsistia, joka voi joissakin elämäntilanteissa, kuten avioeroissa hetkellisesti korostua.
Minua siis kiinnostaa ilmiö sinänsä, mitä se on todellisuudessa, ja miltei enemmän: mitä se EI OLE todellisuudessa.
Mielipiteitä kehiin siis, ja sanon vielä, että aloituksellani ei ole pienintäkään tarkoitusta vähätellä todellisia narsismin uhreja, sillä heitä todella on olemassa ja kokemukset taatusti rankkoja heillä. Mutta muuten: kerro ajatuksesi aiheesta!
Kommentit (2)
Kaiva ap vanhoja ketjuja, eiköhän niistä löydy "tietoo". Tai KVG!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatukseni aiheesta on tämä, että jos kaikki näistä natsaa, kyseessä on narsisti. Sen tunnistaa kun sen kokee. Ihan turha tässä on ruveta erittelemään, että tiesin hänen olevan narsisti kun hän kirjoitti deittipalstalle, että:
Renesanssi-ihminen etsii toista renesanssi-ihmistä, vaikka silloin toki tiesin törmänneeni pesunkestävään narsistiin...
Ilmeneminen
Persoonallisuushäiriöt ovat yleisesti kehityksellisiä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Myöhemmällä iällä ilmeneviä muutoksia, jotka aiheutuvat psykiatrisen tai somaattisen sairauden tai pitkittyneen stressin seurauksena kutsutaan persoonallisuuden muutoksiksi. Persoonallisuushäiriöisen ja normaalin käytöksen raja on häilyvä ja useimmilla psyykkisesti terveilläkin ihmisillä ilmenee persoonallisuushäiriöiselle tyypillistä käytöstä ja tapoja kokea etenkin stressitilanteissa.[3]
[muokkaa] DSM-IV:n kriteerit
DSM-IV:n mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä:[5]
1. Suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan
2. Keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta
3. uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot
4. vaatii korostunutta ihailua
5. oikeus erityiskohteluun
6. muiden hyväksikäyttö
7. empatian puute
8. kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä) ja
9. ylimielisyys ja röyhkeys
[muokkaa] Theodore Millonin jaottelu
Psykologi Theodore Millon erottaa narsistisessa luonteessa neljä alatyyppiä, joista samalla henkilöllä voi esiintyä vain yksi tai kaikki yhtä aikaa: [6]
* Periaatteeton, epäsosiaalisia piirteitä
* Elitistinen, edellyttää etuoikeuksia, hyödyntää tuttavuuksia, julkisivu ei pidä yhtä todellisuuden kanssa
* Don Juan-tyyppi, viettelevä, hedonistinen, patologinen valehtelija
* Kompensatorinen, syvän huonommuuden tunteen täyttämistä ylemmyydentuntoisuudella