Teinkö väärin, kun patistin kylästelevää lapsen kaveria anteeksipyyntöön?

Kyllä minä ainakin haluaisin tietää jos lapseni kiusaa kylässä ollessa kaveriaan noinkin pahasti että itku tulee. Ja laittaisin pyytämään anteeksi. Muksuhan vielä alkaa kuvittelemaan että saa tehdä mitä haluaa.

Jos aikuiset eivät tarjoa mallia rakentavaan riitojen selvittämiseen niin mistä lapset voisivat oppia? Äidin käytös selittänee lapsen käyttäytymistä.

Mutta minusta on aivan ok, että kerrot, jos lasten kesken syntyy kärhämää. Minä ainakin haluaisin kuulla tuollaisesta ja kävisin oman lapseni kanssa silloin vakavan keskustelun ja kehottaisin pyytämään tapahtunutta anteeksi. Ystävyyssuhdetta ei pidä pienestä romuttaa, ja aika isotkin kärhämät ovat sovittavissa parhain päin!



Mutta eri juttu sitten on, voiko ketään syyttää ilkeilystä tai kiusaamisestakaan. Pitää olla tosi varma siitä, miten tilanne meni, ärsyttikö esim. oma lapsi ensin toista jollakin asialla. Vaikka oma lapsesi siis selvästi järkyttyi sanaharkasta, hän ei silti välttämättä ollut syytön sen syntymiseen.



Kuulitko siis itse koko tilanteen alusta alkaen?

Olisi kiva kuulla se toinenkin.

Mentiin kuin kolme pientä porsasta ja siinä sitten ilkeili tytölleni. Kun kilsin että noin ei meillä puhuta niin likka meni meidän huoneen sänkyyn murjottaan. Eli näin koko tilanteen. Ja tosiaan, meihin ei ole sen jälkeen yhteyttä pidetty vaikka odotin että tulevat juttelemaan. Ennen kyllä tekstiviestejä ja kyläilypyyntöjä sateli...

silloin heti kun lapsi oli vielä kylässä ja tilanne päällä.



Mut jos se nyt oikeasti on kamala kiusaajakaveri niin liekö suurempi menetys?

murjottaa ja toinen itkeä vollottaa sängyn alla. Ikäeroa 2,5 vuotta. Ja tosin luonteeltaan hankala lapsi, yh-äidin ainokainen, ja äiti hyppää lapsen pillin mukaan koko ajan :(

Ja luulen myös, että jos syytöksesi olisi ollut turha/väärä, olisi tytön äiti/isä varmasti halunnut selvittää asian..

Mentiin kuin kolme pientä porsasta ja siinä sitten ilkeili tytölleni. Kun kilsin että noin ei meillä puhuta niin likka meni meidän huoneen sänkyyn murjottaan. Eli näin koko tilanteen. Ja tosiaan, meihin ei ole sen jälkeen yhteyttä pidetty vaikka odotin että tulevat juttelemaan. Ennen kyllä tekstiviestejä ja kyläilypyyntöjä sateli...

Vai miksi merkitset ap:n tuohon alkuun kaksoispisteen kera? Yleensä kommentti signeerataan kommentin loppuun

mies: minä rakastan sinua vaimoni.

vaimo: minäkin sinua.



Eli sanoja kaksoispiste ja sitten mitä sanoo.

Eikös vaan?

Ja luulen myös, että jos syytöksesi olisi ollut turha/väärä, olisi tytön äiti/isä varmasti halunnut selvittää asian..

oikeasti tapahtui? Hänellä on vain oman lapsensa sana ap:n sanaa vastaan.

Kuvittelin tilanteen omalle kohdalle, ja meillä menisi pikemminkin toisinpäin. Jos lapseni olisi mielestäni tehnyt jotain oikeasti väärin, mentäisiin vaikka itkua vääntäen pyytämään anteeksi. Mutta jos joku heittelee lapselleni asiattomia syytöksiä niin voisi käydä niin että arkistoin heidät hankalien ihmisten mappiin ja päättäisin etten vie lastani nöyryytettäväksi aiheettomasti eikä näiden ihmisten kanssa tarvitse olla jatkossa tekemisissä.

ikäiset lapset? Mun mielestä on parempi olla puuttumatta kavereiden (?) kärhämiin vaan antaa niiden selvittää se keskenään, äippä ei voi olla aina kädestä pitämässä tiukan paikan tullen.

Ja siksi jätin tytön synttärit nyt väliin, kun kutsu, ihme kyllä, tuli. Hankalia ihmisiä mapissa ö. ja siellä pysyvät.

eriasia on se, että ajatteleeko anteeksi pyytäjä asiaa vai sanooko hän sen vain muodon vuoksi. Minä monesti olen pyydellyt anteeksi. Sillä selviää nopeasti tilanteista. Monesti olen anteeksi pyynnön aikana ajtellut pahasti pyydettävästä ja hymyillyt leveästi.

Minkä ikäinen tuo toinen tyttö on?



Mietis nyt vähän, tykkäisitkö itse tilanteesta (kuvailen sen nyt sen toisen äidin näkökulmasta):



lapsesi menee kylään kaverilleen. Tulee kotiin hetken kuluttua masentuneena (kenties häntäkin itketti tilanne jälkeenpäin) ja kun utelet tarkemmin, käy ilmi, että kaverin äiti on huutanut hänelle (siis siltä se on lapsesta varmasti tuntunut, vaikket oisi oikeasti huutanutkaan) ja hän on paennut tilannetta toiseen huoneeseen.

Perästä se äiti vielä soittaa ja vihjaa lapsesi olleen se huonosti käyttäytyvä, joka on ilkeillyt - ja vaatii vielä erillistä anteeksipyyntöä!



Minusta tuntuu siltä, että sinä olisit saanut aikuisena ihmisenä jättää tilanteen tuohon. Olisit jutellut suoraan sen ystävän kanssa ja sanonut, että nyt voisitte keskenänne sopia asian, tulisitko juttelemaan XX:n kanssa.



Miksi vielä jälkeenpäin vaadit anteeksipyyntöä, kun lapsi jo sai torut päälleen (aiheesta kylläkin, mikäli tilanteen tosiaan KOKONAAN näit ja kaiken sitä edeltäneenkin - mistä esim. tiedät, mitä lapsesi oli aiemmin laukonut kaverilleen?)



En nyt varsinaisesti puolustele sitä lapsesi kaveria, mutta toisaalta: jos lapsi on vieraassa paikassa kylässä ja siellä alkaa aikuinen häntä kurasseerata, se on aika kauhea paikka. Itse olisin varmasti ainakin säikähtänyt ja mennyt lukkoon. Ja tuskin haluaisin enää mennä sellaiseen kyläpaikkaan.



Joten kannattaa hiukan miettiä myös omia tekemisiäsi, ap?

mies: minä rakastan sinua vaimoni. vaimo: minäkin sinua. Eli sanoja kaksoispiste ja sitten mitä sanoo. Eikös vaan?

vaan tyylinä on signeerata kuten kirje.

Kun taas jos joku haluaa osoittaa kommenttinsa jollekin tietylle kommentoijalle, hän laittaa sen KOHTEENSA otsikkoriville. Jos toimii kuten sinä, ap, ei voi otsikossa kunnolla osoittaa, kenelle puhuu.

Eli esim.

13,

olen kanssasi samaa mieltä.

Ap:

minkä ikäinen se toinen lapsi on?

En haluaisi mennä enää ap:n kylään leikkimään.

sellaista kärhämää, joka vaatii aikuisen väliintuloa, niin minä kyllä selvitän sen siinä ja silloin. Tuossa tilanteessa olisin läksyttänyt kaverin ja kysynyt sitten lapsilta, vieläkö osaisitte leikkiä nätisti yhdessä. Jälkikäteen voisin ketoa kaverin äidille, että oli tämmöinen episodi, mutta että se on selvitetty.



Minusta on lapsellista ja epäreilua, että se aikuinen joka on paikalla jättää asian hoitamatta ja vaatii sitten puhelimitse toista aikuista selvittämään asiaa. Sillä että ap:n lapsi itkeskeli vielä jälkikäteenkin ei tässä ole merkitystä. Ap:n olisi pitänyt lohduttaa omaa lastaan , utta myös auttaa tätä pääsemään loukkauksesta yli sen sijaan, että pitkittää ongelmaa.

Ja siksi jätin tytön synttärit nyt väliin, kun kutsu, ihme kyllä, tuli. Hankalia ihmisiä mapissa ö. ja siellä pysyvät.

sellaista kärhämää, joka vaatii aikuisen väliintuloa, niin minä kyllä selvitän sen siinä ja silloin. Tuossa tilanteessa olisin läksyttänyt kaverin ja kysynyt sitten lapsilta, vieläkö osaisitte leikkiä nätisti yhdessä. Jälkikäteen voisin ketoa kaverin äidille, että oli tämmöinen episodi, mutta että se on selvitetty. Minusta on lapsellista ja epäreilua, että se aikuinen joka on paikalla jättää asian hoitamatta ja vaatii sitten puhelimitse toista aikuista selvittämään asiaa. Sillä että ap:n lapsi itkeskeli vielä jälkikäteenkin ei tässä ole merkitystä. Ap:n olisi pitänyt lohduttaa omaa lastaan , utta myös auttaa tätä pääsemään loukkauksesta yli sen sijaan, että pitkittää ongelmaa.

kuitenkin sillä korostuksella, että kylässä oleva pieni lapsi on aikuisen emännän armoilla. Hänestä pienikin sanominen voi olla todella pelottavaa.

En siten "läksyttäisi", vaan sanoisin nätisti. "Huomaatko, XX:lle tuli aika paha mieli siitä, mitä sanoit. Mieti, mitä ajattelisit, jos XX sanoisi sinulle samalla lailla? Ei varmaan tuntuisi hyvältä. Mitäpä, jos sopisitte nyt asian? Osaatteko tehdä sen, vai pitääkö leikki lopettaa nyt tähän?"

Olen samaa mieltä siinä, ettei siitä toisesta äidistä oikein voi enää tuon tilanteen selvittämisessä jälkikäteen hakea tukea. Toki se tilanne pitää hänelle kertoa (ja itse varmasti juttelisin siitä vielä lapseni kanssa), mutta itse kiistan selvittäminen on ensisijassa sen vanhemman vastuulla, joka on paikalla ja vahtii lapsia.