Haaveilen erosta ja siitä, että saisin elää yksin lasten kanssa.

En jostain syystä pidä miehestäni enää yhtään, kaikki hänessä tuntuu ärsyttävän. Riitaakin tulee herkästi ja varmaan minäkin ärsytän miestä samalla lailla. Mies tuntuu kuitenkin tyytyvän tilanteeseen ja haluaa jatkaa näin. Jos lapsia ei olisi, eroaisin välittömästi.



Mutta mutta, kun niitä lapsia on tullut hankittua ja perhe-elämä vanhemmat-lapset-kuviolla toimii ihan hyvin ja miehessä ei ole isänä mitään valittamista, niin minusta ei ole oikein erota vain omien tuntemusten takia. Lapsilla on kuitenkin oikeus molempien vanhempien arkiseen läsnäoloon, mikä ei onnistuisi erityisen hyvin, jos eroaisimme (miehen vuorotyön takia).



Niin että kai se on vain kestettävä, odotettava ja katsottava. Jos tilanne pahenee ja riiteleminen lisääntyy, niin sitten voisi jo miettiä olisiko ero lapsillekin parempi vaihtoehto. Tai sitten pitäisi vain yrittää, niin pirusti yrittää tehdä tälle parisuhteelle jotakin!!! Mutta kun en halua. Ahdistaa.