Mitä se kertoo musta, että kuvittelen, että vauvani on älykkäämpi
kuin ikätoverinsa?
Oon mielestäni ihan normaalijärjellä varustettu nainen, mutta silti aina tuntuu, että vauvani olisi jotenkin superälykäs, tajuaisi kaikkia juttuja jne.
onko tämä normaalia äidin ylpeyttä vai mitä?
Kommentit (13)
Ja sitä ruokkii se tosiasia, että pienenä monet lapset tosiaan kehittyy eri tahtia eri asioissa. Toinen kävelee aikaisin ja toinen puhuu aikaisin, joka vauvasta löytyy joku ihmenerous muihin tuttuihin vauvoihin verrattuna. Viimeistään 18-vuotiaina ne kyllä sanoo suurin osa s-kirjaimen, puhuu lauseita ja kävelee ilman tukea.
Olet tyypillinen 1 vauvan äiti.
Kun lapsia on useampi ja heillä on ikää enemmän, huomaat, että samanlaisia he ovat kuin muutkin.
Näin olen itsekin ajatellut.
Joo, esikoinen on kyseessä ja kauan ja hartaasti odotettu sellainen :)
Lajin säilymisen kannalta tärkeää, että jokainen äiti tai vanhemmat pitää omaa lastaan kauniimpana, älykkäämpänä ja joka tavalla erinomaisempana kuin muita vauvoja. Silloin lapsi saa hyvää hoitoa:)
ja tosiaan tuo tilanne on tyypillisintä juuri esikoisen kanssa.
Ei ole mitään pahaa siinä, että pitää omaa lastaan älykkäimpänä ja kauneimpana, mutta sosiaalisille suhteille on eduksi, jos nämä havainnot jakaa lähinnä lapsen toisen vanhemman, isovanhempien ja mahdollisten vielä lapsettomien tätien, setien, enojen ja kummien kanssa. Kun sitten keskustelee muiden pikkulasten vanhempien kanssa, on sosiaalisten taitojen osoitus olla kovasti lyttäämättä niitä raukkoja tavislasten vanhempia kertomalla, kuinka älykäs oma lapsesi heidän pilttiinsä verrattuna onkaan ;-)
Siis miksi sinusta tuntuu, että se on normaalia älykkäämpi? Mistä sitä tietää vaikka oliskin joku lahjakkuus...
ja tosiaan tuo tilanne on tyypillisintä juuri esikoisen kanssa.
Ei ole mitään pahaa siinä, että pitää omaa lastaan älykkäimpänä ja kauneimpana, mutta sosiaalisille suhteille on eduksi, jos nämä havainnot jakaa lähinnä lapsen toisen vanhemman, isovanhempien ja mahdollisten vielä lapsettomien tätien, setien, enojen ja kummien kanssa. Kun sitten keskustelee muiden pikkulasten vanhempien kanssa, on sosiaalisten taitojen osoitus olla kovasti lyttäämättä niitä raukkoja tavislasten vanhempia kertomalla, kuinka älykäs oma lapsesi heidän pilttiinsä verrattuna onkaan ;-)
Juuri näin :D.
Siitä se tunne tulee, vastavuoroisuudesta. Muiden vauvojen kanssa tunnetta ei samoissa määrin ole.
Ja sen kuuluukin olla. Yksi vanhemmuuden tärkeimpiä oivalluksia on, että se oma lapsi ei sittenkään ollut mikään superälykäs, vaan ihan tavan talliainen.
juuri tuota ajattelin itsekin, mutta en osannut pukea sanoiksi. Omaa lasta osaa siis tulkita (ja varmaan äitinä liittää omiakin tunteita lapseen). Jo ihan pikkuvauvana tuntui, että omani osaa kaikein maailman juttuja ja on "megessä" siinä missä toisten vastasyntyneet vaan möllöttää.
sano, mutta tunnepohjainen juttu on.Oma lapsi vaan on niin täydellinen
Toinen palauttaa maanpinnalle ;)