Mikä on järkevä tapa opettaa lapsi pyöräilemään ilman appareita?

nyt käyt kipikapi ottamassa ne apparit pois, ettei pääse niitä kokeilemaan enää tänä keväänä.

sit vaan tarakasta kiinni ja poika liikeelle :)

Tai sit niin, että pidät (tai miehesi pitää) poikaa tiukasti olkapäästä kiinni samalla, kun se pyöräilee. Sit vaan pikkuhiljaa irroitat otetta.

Kyllä 6 vuotias oppii tosi nopeesti sen polkemisen idean ja myös tasapainoilun.

pyörästä. Meillä kaikki lapset oppivat pyöräilemään ilman appareita 4-vuotiaina. Ostin käytettynä Pony merkkisen kotimaisen pyörän. Se oli matala ja tukeva. Sillä oli helppo opetella.

laittaa pyörän satula mahdollisimman alas ja anna lapsen aluksi potkutella eteenpäin (siis ei polkimilla).

Esikoispojalleni pyöräilyn opettelu oli yhtä tuskaa. Lopulta anoppi keksi hyvän ehdotuksen: otettiin polkupyörästä kokonaan polkimet pois ja poika harjoitteli ensin löytämään tasapainon niin, että penkki oli suht matalalla ja hän vain potkiskeli maasta vauhtia. Sitä harjoiteltiin ensin muutama päivä ja kun tasapaino alkoi olla kohdallaan, niin pantiin polkimet takaisin ja homma alkoi sujua.



Ko. keino on varmasti useimmilla lapsilla aivan turha ja vauhtiin pääsee vähemmälläkin (niin ovat meilläkin nuoremmat päässeet), mutta pyöräilyaran esikoisen kohdalla keino toimi tosi hyvin, suosittelen.

yltää "tasajaloin" maahan. Silloin ei pelota niin paljon kun tietää, että yltää kunnolla maahan. Sitten harjoittelette tasapainoilua. Tasamaalla istuu satulassa ja vain potkuttelee jaloilla maasta vauhtia ja nostaa hetkeksi aina ilmaan kun on tarpeeksi vauhtia. Vaihtoehtona, etsitte loivan pienen mäen, josta tulee pienet vauhdit ja poika laskee mäkeä jalat vähän ilmassa. Sitten kun alkaa tasapaino löytyä niin voi rohkaista nostamaan jalat polkimille ja vähän polkemaan kun sitä vauhtia ensin on potkuteltu. Kolmas vaihtoehto on, että poika nostaa jalat valmiiksi polkimille ja vanhempi työntää tarakasta tarpeeksi vauhtia ja poika alkaa polkea. Tämä se vaikein vaihtoehto omalle selälle. Me tehtiin tätä sitten kun oli jo vähän oppinut polkemaan ja pysymään pystyssä. Kypärä päähän, pitkät hihat (ja kyynär ja polvisuojat jos kovasti pelkää sattumista kaatuessa), paksut hanskat käsiin.

Tuo parin henkilön ehdottama potkiminen jaloilla ensin on hyvä tapa. Ja meillä auttoi äkkipikaisen kaverin kanssa (jolta kaiken pitäisi sujua heti tai sitten ei ollenkaan), kun luvattiin jotain mieluista sitten, kun osaa ajaa. Meillä se oli, että kun osaa ajaa ilman appareita, mennään sen kunniaksi pyörillä ostamaan kaupasta karkkipussi. Heti löytyi motivaatiota ja poika oppi päivässä.

kaikille hyvistä vinkeistä! Tulostan sivun...



ap

Ei mitään halua edes yrittää ja lopulta mies meni markettiin ja antoi valita kalliin legoboksin (joo, 140 euroa maksoi...) ja boksi laitettiin hyllyyn odottamaan... Sitten löytyi into yrittää ja homman oppi parissa päivässä.

Joten opetteli ihan itse. Satula niin alas että jalat ylttää maahan siitä liuúttelemaan ja harjoittelemaan tasapainoa ensin.

ja ajalemaan. Harjoittelussa pyörän tulee olla niin pieni kuin mahdollista. On helpompi oppia kun saa jalat tarvittaessa maahan.



Homma kaupasta semmoinen apu tanko laitetaan pyörään kiinni siitä saat pidettyä pyörän pystyssä tarvittaessa eikä tarvitse omaa selkää rikkoa.

Ei mitään 3-pyöräsiä pienille, vaan polkimeton potkupyörä.

vasemmalla kädellä kiinni vasemman puolen sarvesta ja oikealla kädellä satulan takaa samalla kun lapsi istuu pyörän selässä. Siitä pikkuhiljaa ensin irrotat vasemman kätesi sarvista ja pidät tukevasti kiinni satulasta ja kun tämä sujuu niin irrotat satulasta otteen. Meillä oppi näin

tai muuten vähän "pehmeämmällä" alustalla, ettei satu niin paljon kun kaatuu. Jos on kipuherkkä lapsi kyseessä.

Muutenkin hyväksi koettuja käytännössä nämä vinkit, varsinkin se satukan laskeminen alas. Ja se pitää lapselle tähdentää, että vauhtia pitää olla tarpeeksi paljon, jos liian hitaasti yrittää ajaa, pyörä keikkuu satavarmasti enemmän.

Joten opetteli ihan itse. Satula niin alas että jalat ylttää maahan siitä liuúttelemaan ja harjoittelemaan tasapainoa ensin.

Näin poikani opetteli ja kaikki muutkin tämän rivarin lapset.

Siis ei auttamalla, vaan ihan itse.

Kaikki oppivat n. 5-6v.

Meillä siis 5v. tuli kotiin sanomaan, että satula alas.

Niin sitten mentiin, kun oli nähnyt naapurin tytön harjoittelevan näin.

Toiselta naapurin tytöltä oli kuulemma hävinnyt yöllä toinen apupyörä ja sitä ei sitten löytynytkään enään mistään.

Kertoi itse, että oppi näin ajamaan ilman appareita.

Meillä ovat lapset harjoitelleet ensin pyörän päällä istumista ja lähtemistä. Kun istumista lähtemistä harjoittelee ilman aikuisen apua yhteensä n.8 tuntia samana päivänä tai peräkkäisinä päivinä, ilman apupyöriä pyäräily on helppoa kuin heinän teko. Ihme kyllä, minkäänlaisia motivaatio-ongemia ei ollut.

Meillä on lapsilla olleet samat polkupyörät. Esikoinen oppi ajamaan polkupyörällä pikkasen yli 2-vuotiaana ja ilman appareita 5-vuotiaana. Pikkuveli oppi ajamaan pyörällä vajaa 4-vuotiaana ja nyt, 6 ja puoli vuotiaana, mietin samaa kuin ap, miten pääsisimme helpoitin appareista eroon.

Lapset siis ovat erilaisia taidoissaan ja oppimiskyvyssään. Muutenhan markkinoilla olisi vain yksi pyörä, jolla kaikki oppivat ajamaan.

3 lapsen kokemuksella voin sanoa, että on paljon kiinni pyörästä. Meillä kaikki lapset oppivat pyöräilemään ilman appareita 4-vuotiaina. Ostin käytettynä Pony merkkisen kotimaisen pyörän. Se oli matala ja tukeva. Sillä oli helppo opetella.

etsitte loivan pienen mäen, josta tulee pienet vauhdit ja poika laskee mäkeä jalat vähän ilmassa. Sitten kun alkaa tasapaino löytyä niin voi rohkaista nostamaan jalat polkimille ja vähän polkemaan kun sitä vauhtia ensin on potkuteltu.

Muutaman päivän poika lasketteli mäkeä ja kaatuikin todella monta kertaa. Sitten ihan yht' äkkiä alkoi vaan polkea suoraan ja lähti pyöräilemään lähes kuin vanha tekijä.

En olisi ikinä uskonut. Viime kesä nimittäin meni lahjoessa poikaa pyöräilemään (kun 5 kertaa pyöräili pari minuuttia sai jätskin + palkinto odotti pyöräilytaitoa). Nyt sitten poika ajeleekin todella paljon huvikseen ja ihan hyötyajoakin.

Kai sitten jotain kehitystä oli tapahtunut vuoden aikana ihan itsestäänkin ja poika oli nyt (6 v) vaan valmis hommaan. Pari kesää nimittäin harjoiteltiin jo varsin sinnikkäästi ilman sanottavia tuloksia.

oppi viikossa potkupyörän oston jälkeen. sitä ennen ei tajunnut tasapainon päälle mitään. oli hyvä ostos joka odottaa nyt pikkuveljen käyttöä tallissa. :)