Hävettäisikö sinua liikkua vammaisen ihmisen kanssa kaupungilla tms?

entä jos oma lapsi on vammainen? sitäkö pitäis hävetä vai?

Korkeintaan asennevammaisen puheita saattaisin hävetä...

Terkuin, vammaisen sisko.

Se olisi jopa jollain tavalla coolia. Olen luultavasti tosi lapsellinen, mutta myönnän, että tulisi sellainen olo, että "hei, kattokaa, q mä olen suvaitsevainen ja hieno ihminen; kavereina vammaisia, homoja, mamuja..." ; D

ja monenlaisten ihmisten kanssa olenkin hoitotyössä kaupungilla kulkenut.

tuttavani lähipiiriin syntyi vammainen lapsi.

Tuttava oli perin hämmästynyt, että tälle lapselle järjestettiin ristiäiset, ihan kuin kenelle tahansa.

"eikö ne nyt häpee sitä niin paljon, että jättäis juhlat pitämättä?"



Jep jep.



Meidän muiden ihmetyksellä ei ollut rajaa, kun hänen asennettaan ihmeteltiin.



Mutta muuttuipas hänelläkin ääni kellossa, kun pari vuotta tapahtuman jälkeen heille itselleen syntyi vaikeavammainen lapsi.

Nyt ovat vammaisetkin saaneet siinä perheessä ihmisoikeuden. :/

oli terve 72 vuotiaaksi ja sai aivohalvauksen ja joutui pyörätuoliin. ei tulisi mieleenikään hävetä

SEMMOSTEN KUOLAVEIKKOJEN KANSSA VAIN HULLUT HALUU KULKEA





AP

Joskus 14-vuotiaana olisi voinutkin hävettää, mutta ei nyt herranen aika enää aikuisiällä.

Poika herättää vasta huomiota, kun puhuu. On normaalin näköinen.

Johtuu siitä miten muut ihmiset katsoo. Katsoa voi monella eri tavalla.

Pojalla kehitysvamma ja ihan normi näköinen ja vasta puhuessa vamman huomaa tai käytöksestä tai kömpelyydestä.

No ei helvata hävetä, hävetkää itse te jotka tuijotatte vammaista ihmistä ja ehkä kommentoittekin. Vammainenkin ymmärtää että häntä ei hyväksytä, julmaa asennevammaisilta.

t. vammaisen lapsen äiti

Miksi ihmeessä hävettäisi? Ihmisiä hekin ovat!