Italialainen ruoka - mikä siinä on niin ihmeellistä? Ei tajua
Kommentit (68)
Mitäpä tästä kiistelemään, makuja on monia. Eivätkä tuoreet raaka-aineet ole mikään italialaisen keittiön erikoisuus, vaan se on tavoite ympäri maailmaa siinä määrin kuin se vuodenajat, ilmasto ym. ympäristötekijät huomioiden on ylipäätään mahdollista.
Minä pidän kyllä italialaisesta ruuasta, kun teen sitä itse. Kotiruoka on aina vähän eri asia kuin ravintolatarjonta...
Pakko sanoa, että Italiassa noin pääsääntöisesti on ihmisillä aivan suhteeton käsitys omasta ruokatarjonnastaan. Juu, pitsaa saa hyvää ja huokealla, samoin pastaa - mutta kaikki monimutkaisempi onkin sitten mitä suurimmalla todennäköisyydellä helevetin kallista ja yhdentekevää.
Ja tämän sanon matkusteltuani yhteensä viidesti eri puolille Italiaa, ja syötyäni siellä myös ihan kotiruokaa erilaisissa kodeissa (sisareni asuu siellä ja sitä kautta olen tutustunut arkiruokailuunkin).
Mutta toki, joku toinen on ihan toista mieltä. Minä syön mieluummin ravintolassa Espanjassa tai Ranskassa, kuin Italiassa.
En kyllä söisi sen paremmin Espanjassa kuin Italiassakaan kun tiedän ketkä siellä poimii tomaatit ja hedelmät.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 13:04"]
Asun itse etelä-Ranskassa ja täytyy sanoa että ei kaikki ruuat mitään herkkuja täällä ole. Riippuu tosi paljon tekijästä ja monesti saan miehen sukulaisten luona hampaat irvessä oksennusta kakoen kehua, että onpas kyllä maukasta. Kun ei näille ranskalaisille totuutta voi sanoa päin naamaa. Siksi yritänkin vältellä sukulaiskäyntejä minkä voin. Toki hyvääkin ranskalaista ruokaa on, ja parasta saan itse tekemällä ja hyvissä ravintoloissa. Ranskalainen mieheni rakastaa tekemiäni suomalaisia herkkuja, ja onkin lihonut kymmenen kiloa seurustelumme aikana muttei kuulemma haittaa yhtään kun ruoka on ollut niin hyvää. Ei kannata suomalaisten häpeillä yhtään omaa ruokakulttuuria joka sisältää todella maukkaita ruokalajeja. Se vaan on kokista kiinni, kuka saa tehtyä maistuvaa ja kuka ei.
[/quote]
Voihan se olla. itse olin parikymppisenä kesätöissä Ranskassa luostarissa yhden kesän, ja tajusin että hetkinen, joka ikinen päivä oli TOSI HYVÄÄ ruokaa ! Kaunista, maukasta ja tasapainoinen kokonaisuus, josta jäi hyvä ja tyytyväinen mieli. Vaikka , ympäristöstä johtuen, hyvin yksinkertaista. Ja vaikka tietty ennakkoluulottomuus oli tarpeen, porukka naureskeli kun meikäläinen popsi urheasti lampaanaivoja muiden mukana.
En ollut Suomessa vastaavaa saanut. Minua pyydettiin tekemään suomalaista ruokaa, ja äidin pilalle passamaana osasin valmistaa tasan 2 ruokalajia: kaurapuuroa ja kermavaahdolla kuorrutettua täytekakkua.
Tuoreita yksinkertaisia aineksia ja mielettömän hyvän makuista. Enkä nyt tarkoita pizzaa ja pastaa vaan kaikkia niitä ihania muita ruokia, esim:
- melanzane alla parmigianaa (söin just eilen:D)
- vitello tonnatoa
- bresaola "salaattia"
- osso bucoa
- jänispataa, villisikaa, vasikkaa yms yms mitä meillä ei saa eikä raaski tehdä.
- pastasta lemppari ravioli burro&salvia
käytetään ainakin minun mielestä hyvällä mielikuvituksella laajaa valikoimaa kasviksia ja muita raaka-aineita. Maut ovat "helppoja" eli aika moneen suuhun (myös lapsen) sopivia, ja ruuanvalmistusprosessit yksinkertaisia (esim. verrattuna ranskalaiseen) eli sopivat kotiruuaksi. Puhun nyt siis ihan oikeasta italialaisesta ruuasta, en mistään suomalaisesta pizzeriamössöstä (tosin varmasti Suomessakin on ihan ok pizzerioita, vaikka suurin osa ei ole italialaista nähnytkään...)
vaikka tykkään tietysti pastoista ja pizzoistakin. Gourmet-ruoka sitten erikseen.
Pizza onkin sitten ainoa mikä on mielestäni hyvää. Tosin viime kesänä Italiassa söin yhtä herkullista pizzaa. Muuten tuli ikävä Suomen pizzoja.
Nää on makuasioita. Mun sydän sykkii Ranskaan, lähi-itään, Intiaan... Mutta Italia ja Kreikka, what the hell?
ap
bruschettoja! Sydämeni tosin sykkii enemmän ranskalaiselle keittiölle.
Nää on makuasioita. Mun sydän sykkii Ranskaan, lähi-itään, Intiaan... Mutta Italia ja Kreikka, what the hell?
ap
Mutta kreikkalainen ruoka taas on minusta hyvää. Ainekset ovat tuoreita, maukkaita ja syötynä al fresco olisikin ihme jos ruoka ei olisi herkullista.
Intiaan, Kaakkoisaasiaan, Lähi-Itään ja Ranskaankin... Yhteen sydämeen mahtuu paljon. ;-) En ole oikeastaan vielä "tavannut" ruokakulttuuria, joka olisi minusta täysin mielenkiinnoton. Mutta siis nuo edellämainitut ovat minusta juuri italialaisen keittiön erityisiä hyviä puolia.
T: 3
Tuoreet, laadukkaat raaka-aineet, joista tehdään herkullista ruokaa yksinkertaisia makuja yhdistelemällä. Ei hörselöä hörselön perään, vaan rehellistä ruokaa. Se, jonka mielestä italialainen ruoka rajoittuu pizzaan ja pastaan, ei mielestäni voi kauheasti kommentoida italialaista ruokakulttuuria. Ruokia tehdään hyvin laajalla skaalalla, aine löytyy jotakin kiinnostavaa.
Lisäksi Italiassa on jokaisella alueella omanlaisensa ruokakulttuuri, ja ne saattavat erota toisistaan paljonkin. Uusia löytöjä pääsee siis tekemään jatkuvasti.
Oman lisänsä antaa tietenkin ruoan arvostus ja vilpitön rakkaus ruoanlaittoon ja syömiseen - nauttimisen taito. Ateria on paljon enemmän kuin tankkaamista, se on kokonaisuus, johon ruoan ja juoman lisäksi kuuluu ympäristö, seura jne.
Voi että, nyt Italia-haikailuni meni vain pahempaan suuntaan :)
Valkosipuli, oliiviöljy, basilika, tomaatti, juusto, pasta, oliivit, munakoiso...nam! Yksinkertaista, mutta hyvää.
Tuoreet, laadukkaat raaka-aineet, joista tehdään herkullista ruokaa yksinkertaisia makuja yhdistelemällä. Ei hörselöä hörselön perään, vaan rehellistä ruokaa. Se, jonka mielestä italialainen ruoka rajoittuu pizzaan ja pastaan, ei mielestäni voi kauheasti kommentoida italialaista ruokakulttuuria. Ruokia tehdään hyvin laajalla skaalalla, aine löytyy jotakin kiinnostavaa. Lisäksi Italiassa on jokaisella alueella omanlaisensa ruokakulttuuri, ja ne saattavat erota toisistaan paljonkin. Uusia löytöjä pääsee siis tekemään jatkuvasti. Oman lisänsä antaa tietenkin ruoan arvostus ja vilpitön rakkaus ruoanlaittoon ja syömiseen - nauttimisen taito. Ateria on paljon enemmän kuin tankkaamista, se on kokonaisuus, johon ruoan ja juoman lisäksi kuuluu ympäristö, seura jne. Voi että, nyt Italia-haikailuni meni vain pahempaan suuntaan :)
Ainakin mun suussani maistuu paremmalta kuin esim. ranskalaisen keittiön pöperöt.
Nää on tietysti makuasioita, mutta mun mielestäni esim. kreikkalainen mussaka tai ranskalainen ratatouille ei maistu ollenkaan yhtä herkullisilta kuin lasagne tai spaghetti bolognese. En tiedä, miksi, mutta niin vain on.
Välimeren keittiöistä mutta Italia on lähinnä sydäntä muutenkin. Pizzaa ei juurikaan olla italiassa syöty, useimmissa paikoissa se on epäaitoa turistimässyä. Parasta saa jossain pikkukylässä jos paikallinen pappa tai mamma tekee. Parasta on kasvisruuat ja liha, ranskalainen leikkaa lihan väärin mutta italialainen tietää että se leikataan poikkisyin. Vasikkaa, villisikaa yms herkkua mitä suomessa ei raaski syödä (eikä esim maitovasikkaa edes saa):D
Pastakin on hyvää kun se tehdään mahdollisimman simppelisti, vain vähän voita, salviaa ja parmesania esimerkiksi lisukkeena.
Nam, enää 3kk 2vkoa ja taas mennään:)
itse pidän mm. italialaisesta ruuasta. Kun saan tatteja pilkon ne, paistan oliiviöljyssä, maustan sitruunalla, mustapippurilla ja valkosipulilla, lisään persiljaa. Syödään ilta-auringossa leivän ja hyvän italialaisen cabernet sauvignon-viinin kanssa. Nam. Kohta on pääsiäinen, jolloin meillä syödään perinteisesti sardinialaista karitsanpataa.
Ja osso buco! Madonna mia!
[quote author="Vierailija" time="13.03.2010 klo 17:29"]
Tuoreet, laadukkaat raaka-aineet, joista tehdään herkullista ruokaa yksinkertaisia makuja yhdistelemällä.
[/quote]
Ruoka kenties voi olla maultaan hyvää, mutta itse en kyllä ole koskaan noteerannut italialaisia raaka-aineita kovin korkealle kun tiedetään millainen toimintakulttuuri maassa on. Eikä tämäkään uutinen nyt varsinaisesti innosta mozzarellan syöntiin.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 10:46"]Italialainen ruoka ei ole yhtä lihottavaa kuin ranskalainen :) Sen huomaa kun vertaa persjalkaisia tasapaksuja ranskattaria ja pitkiä hoikkia italiattaria.
[/quote]taivas olihan tää trolli?