Sinä, jolla on lapsi, joka ei noudata käskyjäsi! Miten menettelet

leikkien jälkeen, vaikka välillä sitä pyydänkin. Keräilen lelut yleensä itse parin päivän välein itse koreihin. Välillä siis pyydän poikaa keräämään lelut yhdessä kanssani. Nätisti pyytämällä ei kerää, kiristämällä auttaa joskus keräämisessä... Eli sanon että nyt pitää auttaa tai joku kiva juttu (kuten pelin pelaaminen) jää väliin.



Lapsi muutenkin tosi itsepäinen ja käskyjen tottelu vaikeaa edelleen, joskin onneksi on alkanut totella hieman paremmin kuin vuosi pari sitten.

Pienemmälle lapselle en vain anna vaihtoehtoa aloittaa mitään muuta ennen siivoamista ja vahdin vaikka vieressä että tekee. Jos yhä vain kieltäytyy niin totean kuinka mukavaa onkaan äidin kanssa istua keittiön pöydän ääressä miettimässä mitä kaikkea kivaa voi siivoamisen jälkeen tehdä. Isommalle tepsii joskus uhkailu, kerron mitä menettää esim. tulee pelikielto, tai sitten kyseiset tavarat lähtevät jäähylle. Myös lahjonta auttaa, joko saa tarran tai vastaavan kun hoitaa homman hyvin ja tietyn määrän saatuaan seuraa jokin ennalta sovittu palkinto, tai sitten yritän keksiä jonkin kivan asian joka voidaan toteuttaa heti tehtävän jälkeen.

hyvin usein ei usko jos pyytää siivoamaan lelunsa. Ainut mikä tähän mennessä on tehonnut on, kun sanoo et tullaan sit roskasäkin kanssa keräämään kaikki lelut mitä on lattialla.

Lapsi on mukavuuden haluinen kuten me kaikki. Aikuisen tehtävä on kannustaa ja tukea lasta epämiellyttävissäkin tehtävissä kuten lelujen keruussa.



Mielestäni on väärin pyytää lasta keräämään lelut ja tehdä se sitten itse kun mitään ei tapahdu. Pääsääntöni on se, että pyydän kerran ja hetken päästä toisen kerran (katson, että lapsi todella kuulee pyynnöt) ja mikäli mitään ei tapahdu haen lapsen ja kädestä pitäen keräämme lelut yhdessä koriin paikoilleen.



Tämä opettaa lasta siihen, että kun pyydän jotain niin oletan myös niin tapahtuvat eikä minun tarvitse pyytää miljoonaa kertaa.



Näin opetan lapsiani myös tulevaisuuden varalle. Esim. kun koulussa jotain pyydetään voin luottaa siihen että lapset ovat oppineet tekemään pyydettävän asian.



En voi ymmärtää sitä, että ensin pyydetään lasta tekemään lelujen keräys ja sitten tehdäänkin se itse. näinhän juuri opetat lastasi olemaan tottelematta ja sitten täällä ihmetellään että miten toisten lapset tottelevat ja toiset eivät.

Äiti jos joutuu siivoamaan, lelut pannaan jätesäkkiin ja varastoon. Roskiksella en uhkaa, koska todella myös toteuttaisin uhkaukseni ja sen lapset tietävät. Koskaan ei ole tarvinnut leluja viedä.

ja tätä keinoa on käytetty jokusen kerran viimesen viiden vuoden aikana. Lapset on nyt iältään 8, 6 ja pian 2.



Mäkään en uhkaa roskiksella koska aina kaikka lupaukset ja uhkaukset pidetään eli jos uhkaisin viedä ne roskikseen enkä sitten veisikään niin mitä se lapsi siitä oppii? Enkä ihan tuosta vaan viitti lähteä hyviä leluja hukkaan heittämään.



Lelut on jäähyllä x määrän aikaa. Riippuu missä vaiheessa lapset ja äiti ne muistaa... ;) Joskus pari päivää, joskus useita viikkojakin.

lapsi tottelisi heti tai edes toisella kerralla. Hän on muuten 6-vuotias. Tämä ei ole kuitenkaan mikään uusi juttu. Meillä on muitakin lapsia ja tämä yksi on tällainen. En usko, että lapset ovat persoonattomia ja muokattavissa sellaiseksi kuin itse haluaa, kuten yksi vastaaja jo ehti ketjussa vihjaamaan. Pahoittelen kärkkäyttäni, mutta en voi ymmärtää väitteitä, että kaikki lapset ovat opetettavissa halutun laisiksi. -ap

Jos lapsi on aiheuttanut jonkun typerän sotkun, jota minä en edes halua siivota (esim. suihkuttanut vettä kylppärin ovesta ulos), niin ensin komennan lasta, sitten komennan tiukemmin, ja jos ei edelleen ala siivoamaan sotkua, niin sitten otan kädestä kiinni ja ohjaan sen käden ihan kiinni pitäen siivousliikkeisiin.



Tää ikävä ja tiukka taktiikka on siis noiden idioottimaisuuksien kanssa, kun itselläkin on kaikki yhteistyöhalu jo karissut.



Mutta sitten ihan perussiivous eli lelujen keräily. Siinä kerron ensin mitä on tarkoitus tehdä. Jos lapset eivät luonnostaan ole innoissaan, niin ensin yritän innostaa sen minkä jaksan, jotta homma kävisi iloisessa hengessä. Muistutan myös mitä kaikkea kivaa voi tehdä, kun lattia on leluista siisti, siinä mahtuu pyörimään ja hyörimään, kun lelut eivät ole tiellä. Joskus auttaa pieniin osiin pilkkominen, eli en sano, että siivotaan nyt nää kaikki, vaan että siivotaan nyt tuo junarata pois, ja kun se on valmis, niin siirrytään legoihin, jne.





Mutta eihän se noin helppoa usein ole, joten lahjontaa yritän, eli siivotaan nää, niin sitten lähdetään välipalalle ja otetaan jäätelöä ekstraherkuksi. Eikä lahjontakaan aina riitä. Mutta meillä paras keino on niin yksinkertainen, että tehdään se kerääminen koko perheen voimin yhdessä: äiti ja isi mukaan, niin kyllä lapsetkin osallistuu.