Lue keskustelun säännöt.
Kammottava kokemus
21.03.2010 |
Minä vaistoisin muutamia vuosia sitten ihan valoisaan aikaan, ilman alkoholia tai muuta "piristettä" ihan tavallisessa paikassa, jonka historiaa en tiennyt ja jossa en ollut ennen koskaan käynyt kuolleen ihmisen hengen.
Häntä ei näkynyt, mutta vaistosin vanehmman miehen, joka ei ollut tästä maailmasta ja minulle tuli kauhea pakokauhu pois siitä talosta. Tämän jälkeen minulle heti kerrottiin, että siinä paikassa on joku muukin vaistonnut saman asian ja sinne on eräs mies tappanut itsensä. Tilanne oli ennen tuota hetkeä ihan tavallinen kesäpäivän hetki, joka muuttui ahdistavaksi ja kerrottakoon vielä, ettei minulla ole koskaan ollut masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriötä tai muutakaan mielenterveyden ongelmaa. Huumeita en ole koskaan edes kokeillut saatika käyttänyt lääkkeitä väärin tai liimoja haistellut.
Se tunne oli kamala enkä halua koskaan kokea samaa. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hirveä kokemus ja sen takia en ole koskaan voinut mennä asumaan taloon, jonka entisiä asukkaita en varmasti tiedä ja vaikka ihailen vanhoja taloja niin en voisi sellaista ostaa tai vuokrata kodiksemme kun pelkään joutuvani samankaltaiseen tilanteeseen myöhemminkin.
Haukkukoon joku hulluksi tai huijariksi, mutta olen siis ihan tervejärkinen ja tällainen juttu vain sattui.
Tuo paikka on hyvin, hyvin kaukana enkä ole enää sinne mennyt enkä voisi enää mennä sillä oli se sellainen juttu. En siis nähnyt mitään haamua tai plasmaa eikä tavarat liikkuneet vaan tajusin toisen, minua vanhemman miehen (vaistosin hänen hiustenvärin, pituuden, ruumiinrakenteen) olevan samassa suljetussa tilassa kanssani ja hän jotenkin vaati minun huomiotani. Kun tuon tajusin niin tuli kamala pakokauhu ja pakenin talosta muiden luo.
myös kerran nykyisessä kodissamme kokenut vaastaavan oloisen omituisen tilanteen. En kuitenkaan kokenut tilannetta minulle uhkaavaksi tms. mutta pakko oli kyllä heti mennä ulos ja kotiin tulin vasta mieheni kanssa myöhemmin.
Myöhemmin vastaavaa ei onneksi ole enää sattunut.
Kerrottakoon myös, että normaalisti en todellakaan usko kummituksiin, haamuihin tms. Enkä muutenkaan ole kiinnostunut paranormaaleista ilmiöistä.
joskus kuuluu kaiken maailman kilinöitä ja kolinoita, mutta onhan sinne monia ihmisiä kuollut, osa varmasti kummittelemaankin jäänyt, mutta en minä heille ole mitään pahaa tehnyt, luotan etteivät hekään minulle.
No tosta kummitusjuttuprovosta, tuo pitkä kertomus, kun odotin kerrankin, että ei olisi ollut provo ja löytyisi ihan oikeita kokemuksia muiltakin kuin minulta.