Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eroaisitteko tällaisesta parisuhteesta?
12.03.2010 |
Mieheni on kunnollinen mies, ja suhteen alussa ensimmäiset pari vuotta olin rakastunut häneen, tosin mikään jalat alta vievä mies hän ei ollut. Tässä plussia ja miinuksia suhteestamme:
Plussat:
Seksi on melko hyvää "perussettiä" (saan joka kerta vähintään kerran) ja mies on huomioiva. Seksi ei ole erityisen intohimoista ja runkkaan paljon, vaikka seksiä olisi saatavilla enemmänkin. (1-2 kertaa viikossa harrastamme seksiä yhdessä.) Muuta fyysistä läheisyyttä on melko vähän, mutta joka ilta/yö painaudumme toisiamme vasten lusikka-asentoon, se riittää aika hyvin minulle. Seksi ja fyysinen läheisyys eivät siis ole oikeastaan ongelma.
Mieheni on ehkä maailman luotettavin ja huolehtivaisin ihminen, tuki ja turva. Jos eroaisimme, tämä kumppanuus olisi suuri menetys.
Pystymme keskustelemaan kaikesta mieltä vaivaavasta.
Meillä ei ole riitoja ja välit ovat hyvät ja läheiset.
Olemme uskollisia toisillemme.
Miinukset:
Miehen ulkonäkö, jutut ja käytös ärsyttävät usein. En yleensä suuremmin nauti hänen seurastaan ja usein jopa häpeän hänen käytöstään.
Minulla on paljon ihastuksia vieraisiin miehiin.
Mikään "ylimääräinen" keskustelu huvin vuoksi ei kiinnosta minua, eikä yhdessä tekeminen, koska olen kyllästynyt miehen seuraan/olemme kasvaneet erilleen. Tämä ei luultavasti ole korjattavissa, on kestänyt jo monta vuotta. Olemme yrittäneet viettää aikaa kahdestaan mukavia asioita tehden jne. mutta seura ei vain innosta :(.
Eron ajatteleminen itkettää ja oksettaa, enkä haluaisi/pystyisi siihen, mutta olisiko se silti paras ratkaisu?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessasi ei tunnu olevan mitään varsinaista ongelmaa, mutta silti haluat "jotakin muuta". Mieti, arveletko saavasi haluamasi jostakin muualta, ja mitä se haluamasi asia oikein on..? Pitkässä parisuhteessa tulee aina aika ajoin kriisejä, jolloin tuntuu, että toinen ärsyttää ja tunteet laimenee. Tuntuu olevan nykyajan ongelma tietty pitkäjänteisyyden puute, kun tällaisessa tilanteessa herkästi erotaan. Parisuhteen eteen pitää olla valmis tekemään töitä.
Kuulostaa jotenkin pahalta, että ajattelet miehestäsi noin. Mitä olivat ne asiat ja piirteet, joihin hänessä alunperin rakastuit? Mihin ne ovat kadonneet?
on ohimenevää. Jos mies ei ole mielenvikainen, narsistinen, väkivaltainen, alkoholisti tms. niin tuskin kannattaa erotakaan.
(siis jos kyse aikuisesta, eikä teinistä)
"..häpeän hänen käytöstään."
"..Minulla on paljon ihastuksia vieraisiin miehiin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen alkanut haluta/kaivata vastakohtaa...
Olimme nuoria kun tapasimme ja silloin hain miehestä ennen kaikkea turvallisuutta ja kunnollisuutta. Nyt olen alkanut kaivata muita asioita, kun olen itse muuttunut.
Kauanko niitä töitä pitäisi mielestänne jaksaa tehdä parisuhteen eteen ennen kuin ero olisi parempi ratkaisu? 2 v? 5 v? 10v?
ap
Ja olen alkanut haluta/kaivata vastakohtaa... Olimme nuoria kun tapasimme ja silloin hain miehestä ennen kaikkea turvallisuutta ja kunnollisuutta. Nyt olen alkanut kaivata muita asioita, kun olen itse muuttunut. Kauanko niitä töitä pitäisi mielestänne jaksaa tehdä parisuhteen eteen ennen kuin ero olisi parempi ratkaisu? 2 v? 5 v? 10v? ap
Jos aiemmin hait turvallisuutta ja kunnollisuutta, niin mitä haet nyt? Seikkailua, jännitystä ja villiä seksiä? Hei, kasvapa aikuiseksi? Ja entä lapset? Huhhuijaa.. Taitaa olla 30- tai 40-kriisi mammalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja puhua järkeä itselleni. Ei vaan auta. Psykoterapiaakin olen ehdottanut miehelleni (siis että itse menisin, ei mies), että josko siitä olisi apua näihin toisiin miehiin ihastumisiin, mutta miehen mielestä ei ole (ainakaan vielä) syytä mennä.
Ilmeisesti siis suurimman osan av-raatia mielestä olemme "ne oikeat" toisillemme. Hyvä kuulla.
ap
Olet kertonut miehellesi ihastumisista ja hän silti haluaa olla kanssasi? Olet vissiin sitten kertonut hänelle myös häpeäväsi häntä jne? Törkeä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vapaaksi vain tuollaiset hyvät miehet. mulle ainakin kelpais. otatko vaihdossa jännittävän, epävakaan,päihdekeskeisen, kiroilevan, kaahailevan ja uhittelevan wt-miehen, jolla on ollut vaikea lapsuus?
Ihastuin mieheni itsevarmuuteen nykyään lähinnä ärsyttää sen itserakkaus... jne... Kyllä kai sitä väkisinkin tulee muut mieleen jos ei oma suhde toimi... miksi tyytyä siihen mitä on jos olisi mahdollisuus parempaan... ja se jos ajattelee muttei tee mitään niin onko se nyt niin paha-asia... meillä ei ole edes läheisyyttä toisin kuin teillä.... :/ Mut ei kantsi ottaa tosissaan noiden kaikkien mielipiteitä... tuskin sulla mitään persoonallisuushäiriöitä on =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vapaaksi vain tuollaiset hyvät miehet. mulle ainakin kelpais. otatko vaihdossa jännittävän, epävakaan,päihdekeskeisen, kiroilevan, kaahailevan ja uhittelevan wt-miehen, jolla on ollut vaikea lapsuus?
lopputuloksena olisi se , että parin vuoden mieskokeilujen jälkeen alkasit taas kaivata turvallista, mukavaa miestäsi...mutta hän kyllä olisi jo naimisissa itsensä kaltaisenmukavna naisen kanssa ja pienten lasten verraton, hyvä isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja moni ns. "renttu" on niin ihanan villi ja muuta vastaavaa, ja siihen voi IHASTUA jopa rakastua. Totuus kuitenkin on se, että pitkässä juoksussa se "tappavan tylsä tyyppi" on parempi. Mieti elämääsi kun odotat jonkun "rentun" kotiintuloa ja hän joskus seuraavalla viikolla kotiutuu jne.
Kaikilla asioilla on puolensa.
Yleensä ihminen jolla kaikki on hyvin, ei ymmärrä miten hyvin asiat ovat, varsinkin jos ei ole "huonoja kokemuksia". Ajatellaan että tuo kiva ihana villi mies on täydellinen, koska ei nähdä koko palettia. Mutta jos sitten jättää sen turballisen kaverin, niin yhtäkkiä onkin huonossa suhteessa joka ei toimi.
Ja noissa ihastumisissa ym. vaikkapa "salasuhteissa" pystyy antamaan ja saa vain parasta, eli suhdetta ei "koitella" vert. oikea pitkä parisuhde.
Miua oikeesti käy kateeksi, vaikka itse elän ihan onnellisessa suhteessa.
"saan joka kerta vähintään kerran"
"mies on huomioiva"
"maailman luotettavin ja huolehtivaisin ihminen"
"pystymme juttelemaan kaikesta"
"ei riitoja välimme ovat hyvät ja laheiset"
OIKEESTI et toista samanlaista miestä vastaasi saa... mutta ehkä se sinulle riittäisi, ehkä SINÄ et ole tuon arvoinen. Siis en tarkoita loukata sinua, mutta jos sinä et näe noita piirteitä miehessäsi aivan tajuttoman upeina, vaan tyytyisit noiden osalta vähempään, kunhan jotain muuta saisit tilallesi, niin ehkä te ette n evakka ja kansi sitten ole.
Mutta vastaus kysymykseesi: En eroaisi, enkä kahoita sinuakaan eroamaan.
ja uudenlaisia miehiä, huomaisit, että se alkuhuuma tosiaankin kestää vain hetken. Sen jälkeen on suhteessa tehtävä töitä. Alkaisit kaipaamaan hyvää entistä miestäsi, jossa ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut mitään vikaa.
En eroaisi.
Jos luet avauksesi läpi huomaat, että plussat koskevat teitä kahta ja miinukset sinua. Päättelisin tästä, että toivoa on.
Tätä en ymmärrä:
ja puhua järkeä itselleni. Ei vaan auta. Psykoterapiaakin olen ehdottanut miehelleni (siis että itse menisin, ei mies), että josko siitä olisi apua näihin toisiin miehiin ihastumisiin, mutta miehen mielestä ei ole (ainakaan vielä) syytä mennä. Ilmeisesti siis suurimman osan av-raatia mielestä olemme "ne oikeat" toisillemme. Hyvä kuulla. ap
Miksi tottelet miestä? Jos koet tarvetta terapiaan, haet sitä, oli mies mitä mieltä tahansa!
Sinulla on jokin ikä- tai muu kehityskriisi. Mietipä nyt vähän perusteellisemmin, mitä haluat elämältä ja millä eri tavoilla voisit sen saada. Tarvitset ohjausta ihan omiin ongelmiisi, mutta voi olla, että vierailu kirjastossakin riittää. Lainaa joku opas, jossa neuvotaan tutustumaan itseen ja omiin tarpeisiin ja tekemään toiveista totta.
Alue: Aihe vapaa
itse melko epävakaalta persoonallisuudelta. Voisiko psykoterapiasta löytyä apua?