Olenko hullu, jos jään mielummin työttömäksi kuin jatkan ihan karseassa työpaikassa?

ei kannata leikkiä. Jos oma terveytesi järkkyy työn takia, nin se ei ole sen arvoista.

sama tilanne kuin sinulla, mutta olen rekryfirman kautta ja työtunteja pitäisi netin kautta varata, jos niitä haluaa. Tuon työpaikan kanssa olin tulla hulluksi..juuri huono työilmapiiri, ei koulutettu hommaan kunnolla ja edes kunnon ohjeita saanut, kun niitä pyysin. Osasta työntekijöistä jopa paistoi suoraan se, että he eivät pidä minusta, mutta sinnikkäästi yritin tulla toimeen heidän kanssaan. Myös työvuorot ja töiden epäsäännöllisyys sekä sinne kulkemiset ahdistivat minua. Tämän vuoksi olin todella hermoraunio kaikki ne päivät kotonakin, jolloin tiesin, että pitää töihin mennä.



Valmistuin kuukausi sitten koulusta ja päätin, että niitä työvuoroja en ala enää kyttäämään netissä ja en niitä kovin helpolla enää ala ottamaan. Tämän päätöksen jälkeen olo on ollut ihanan huojentunut ja olen taas ollut normaali itseni. Tosin tuo soppari jatkuu vielä 4kk, mutta tunteja ei ole pakko ottaa, jos ei halua. Toivonkin löytäväni kunnon työpaikan ja sen myötä irtisanon tuon toisen työn kokonaan, jotta ei tule karenssia.



Eli olen sen kannalla, että lopeta siellä työt, jos siltä oikeasti tuntuu. Tuollainen kuluttaa sinut todennäköisesti aika loppuun jossain vaiheessa.

vielä, että olen todella ahdistunut edelleen kuitenkin tuosta, että tuo soppari kestää vielä 4 kuukautta. En haluaisi yhtään ehdotusta työvuoroista koko paikkaan ja aina kun saan tekstiviestin pelkään, että pyytävät töihin :( Saa nähdä miten toi rekryfirma reagoi, jos noita ehdotuksia tulee usein ja en ota niitä vastaan :(

Ap, nyt on tuhannen taalan paikka lähteä. Jos sopimusta ehdotetaan jatkettavaksi, voit kieltäytyä ja vedota siihen että lopputyöt ym. opintojen loppuun saattaminen vie kaiken aikasi, joten tässä ei tule konfliktia. Nyt et myöskään saa minkäänlaista karenssia, toisin kuin silloin jos olet jo valmistunut.



Mä olen ollut myös ihan kaameassa paikassa töissä. Kukaan ei siellä kestä, ja kun näin mihin kuntoon ne on menneet jotka siellä sinnitteli, niin päätin että nyt mä lähden täältä käärmeiden pesästä ennen kuin mun mielenterveys pettää. En ole katunut - yksikään työpaikka sen jälkeen ei ole ollut mitään mitä toi oli.

Miksi tuhlata omaa elämää. Elämä tuo kyllä tullessaan uusia mahdollisuuksia.

SIIS POIS VAAN!

eikä sinulla ole tuloja. Kannattaa sinnitellä sinne määräaikaisuuden loppuun- hae ahkerasti burnout-saikkua! Palkka juoksee eikä tarvitse käydä paikan lähelläkään nälässä kitumisen sijasta.

jos olisin sinun tilanteessasi.



Itse olen aivan samoissa mietteissä, mutta minulla on hankalampi tilanne, kun on vakituinen työpaikka. Kolmen kuukauden karenssista selviäisin, mutta saanko enää ikinä uutta työpaikkaa, jos olen lähtenyt itse työttömäksi ja ikääkin on 40? Mitä työnantajat ajattelevat henkilöstä, joka on vapaaehtoisesti jättäytynyt työttömäksi? Onko jolla kulla kokemuksia tai muuten mielipiteitä tällaisesta tilanteesta?



Laiska lusmu en ole, työuraa on takana lähes kaksikymmentä vuotta, ammattitaitoa ja kokemusta löytyy. Nyt vain en enää jaksa tässä työpaikassa enää, eikä tällä hetkellä alallani ole vapaita työpaikkoja lainkaan.

Kyllä niitä duuneja on muitakin! Tuskin jäät kokonaan työttömäksi. Mikä on muuten alasi?

Itse olen hoitoalalla ja ihan kammottaviakin työpaikkoja on tullut vastaan. Ihan hirveen rankkoja töitä ja huono ilmapiiri, hoitajat kokoajan toistensa kimpussa.

Aika vaikea on oman alan töitä saada. Olen jopa ajatellut, että ennemmin vaikka alan vaihto kuin tämä nykyinen työpaikka.



ap

Itsekin lähtisin jos ei ois asuntolainaa...

Ja joka ei sellaista itse ole kokenut, ei voi ehkä ihan sitä täysin ymmärtää :/.

pysty aivan kaameassa paikassa olemaan. Jos se on oikeasti aivan kaamea.