Teinkö väärin? (lapsen ruokailusta)

lasta voi pelotella että joku vie pois..kokeileppa että laitat pieniä annoksia,jotta saa syötyä lautasen tyhjäksi ja siitä sitten kehut miten hienosti söi kaiken ja pikkuhiljaa suurentamaan annoksia,mutta pointtina se että lapsi saa lautasen syötyä tyhjäksi ja kehut siitä.Lapsi voi siitä innostua syömään paremmin kun hänellekin tavoitteeksi tulee syödä lautanen tyhjäksi...toivot.hoksasit mitä ajan takaa tuli aika sekavasti kirjoitettua:)

Enkä nyt halua syyllistää eikä neuvojakaan ole. Uskon kyllä, että sinua huolestuttaa.

paha moka. Mä en jaksa tätä nykyajan hössötystä, että lapsi hajoaa joka ikisestä asiasta, minkä elämässään tulee kohtaamaan.



Ap. varmaan tuntee lapsensa ja tietää milloin kysymyksessä on oikea syömisen hankaluus, ja milloin vain lapsen nirsoilu. sinänsä ap. e edes valehdellut lapselle, vaan se on ihan fakta, että syömishäiruöt on yksi huostaanoton syy.



En siis kannata sitä, ettö´ä lasta pelotellaan ja syyllistetään turhan päiten. En siis ap:na ottaisi tavaksi, ainakaan niin, että sanoo lapselle että lapsi viedään pois. Mutta kyllä mä olen omalle lapselleni, jolla oli jossain vaiheessa koko ajan kipuja ja särkyjä kun olisi pitänyt tehdä jotain itselle epämieluisaa, että sitten mennään oikeasti lääkäriin tutkimuksiin, jos on niin paljon epämääräisiä kiputiloja. Että se tytyy tarkistaa miksi näin on .



Ap ei muuten kertonut minkä ikäinen lapsi on kysymyksessä. Meillä esikoinen oli äärimmäisen pieniruokainen ja nirso 4- vuotiaaksi asti.

että aloin tehdä pienempiä annoksia. Annan lapsen valita että laitetaanko muusin kanssa kastiketta vaiko ketsuppia. Annan pieniä vaihtoehtoja jotka kelpuutan kummankin itse ja lapsi valitsee niistä.



Liian suuret annokset aiheuttivat sen että "minä en syö, ei oo pakko" - lausahdus oli jokapäiväistä äidin ärsytystä.



Lääkäri-isäni sanoi että kyllä se lapsi syö kun sen on nälkä, mutta itse koin että tuo pieni annos oli hyvä juttu.



Mutta kaikki lapset ovat erilaisia. Välillä ruokailut ovat vähäisiä, ja välillä poika on niin nälkäinen että syö kuusi mummin tekemää lihapullaa....

Lapsen piniruokaisuus on stressaavaa äidille,kokemuksesta tidän sen.



Meidän nykyisin 7-vuotias oli pienenä todella pieni ruokainen ja kasvettuaan hieman myös epäluuloinen kaikkea uutta ruokaa kohtaan.

Nuo yhdistettynä oli yhtälönä hyvin vähän syövä lapsi.

Kaikki mikä kuulosti tai näytti oudolta aiheutti reaktion,en syö. Ei suostunut edes maistamaan.

Edfelleen on ruokia joita ei syö,mutta hyväksymiään ruokia syö ihan reippaasti ja on alkanut uskaltamaan maistaa uusiakin ruokia.



Kun lapsi on pieniruokainen ei häntä pakolla saa syömään. On vain uskottava, että hän saa kaipaamansa ravinnon niistä pienistä annoksista mitä suostuu syömään.



meille ulkopuoliset neuvoivat jättämään välipalat pis,jotta lapsi olisi syönyt paremmin. Ongemana oli vain se ettei lapsi syönyt mitään välipaloja.

Oli ihan täysi työ saada lapsi syömään 2 lämmintä ateriaa/vrk.



Oikeastaan mitä enemmän vanhemmat huolehtivat ja kannustavat että syö,syö,syö,niin sutä enemmän lapsi siitä stressaantuu.

Ota ihan rennosti vain. Lapsi syö sen minkä syö.

Se pitää kuiteninmuistaa että mitään ylimääräisiä välpaloja pian ruokailun päätyttyä ei lapsi saa,jos pääruoka ei ole maittanut.

Selkeä jako ruoka syödään kun sitä on tarjolla lapsi päättää paljonko syö. Seuraavaksi ruokaa saa kun on taas ruoka-aika ei eiemmin.

annat rasvaa lapselle?



Ja suolaakin tarvitaan!

En tosiaan pota tavaksi pelotella, tämä lausahdus vaan tuli kun kypsyin koko ruokailutilanteeseen ja sen vaikeuteen. Täytyy todellakin ottaa vähän rennommin jatkossa :)



Niin, 5 vuotias on kyseessä.



Kasvirasvoja ja rasvaa muutenkin saa, ei me mitään dieettiruokaa vedetä ;) Suolaa saa varmasti tarpeeksi, ihan jo elintarvikkeista itsestään(liha, leipä yms). Suolaa en pahemmin lisää ruokaan.



Mutta kiitos kaikille :)

ja hieman nirsokin. Eli muistan, että ennen koulua söin vain tyyliin hernekeittoa, maksalaatikkoa, mannapuuroa, leipää ja makaronia :-) Äiti ei ikinä pakottanut syömään, vaan tarjosi sen ruoan mitä kaikille oli laittanut ja söin mitä söin (noukin perunaa ja kastiketta, mutta en koskenut lihaan jne.). Ei tullut kyllä sitten välipaloja ennen seuraavaa ruoka-aikaa. En kuitenkaan muista, että olisin nähnyt kuitenkaan nälkää. Koulussa sitten opettajat pakottivat maistamaan kaikkea, onneksi eivät kuitenkaan pakottaneet syömään lautasta tyhjäksi. Tuolloin sitten opin monipuolisemmalle ruoalle, koska olin niin kiltti, että en uskaltanut vastustaa opettajia :-D



Poikani 3 v. on aivan kuten minä lapsena, pitkä, laiha ja vähäruokainen. Toisinaan syö lautasen tyhjäksi, toisinaan noukkii lusikallisen. Uskon kuitenkin, että oppii vielä syömään. Ihan vaan kannustuksena, ettet turhaan stressaa syömisestä. Minä uskon siihen, että lapsi syö kun on tarpeeksi nälkä.



Annoskokoja kannattaa kyllä pienentää ja sitten pikkuhiljaa suurentaa lapsen huomaamatta. Meillä poika ainakin syö enemmän silloin, kun on pieni annos.