Lue keskustelun säännöt.
Vaikea tilanne lapsiluvun kanssa, rasittaa.
28.03.2010 |
Minulla on yksi lapsi aiemmasta liitosta, nyt jo kouluikäiseksi kasvanut lapsi. Raskausaika oli todella vaikea, samoin vauva-aika, mutta sitten helpotti. Nykyiseen liittoon on nyt tulossa vauva ja olen koko raskausajan ollut fyysisesti aivan hajalla. Ilmeisesti ensimmäinen raskaus ja muut terveydelliset tekijät aiheuttavat sen, että tästä tulee kahta pahempaa tuskaa. Kipuja jne. kestää yhteensä 1-2 vuotta per raskaus ja joudun sairaslomalle melko pian positiivisen raskaustestin jälkeen.
Mieheni haluaisi enemmän kuin yhden lapsen, mutta tyytyy kyllä yhteenkin. Tilanne on vaikea, sillä en tiedä kestänkö enää kolmatta raskautta. Jos tämän vauvan jälkeen aiotaan saada toinen, en haluaisi enää isoa ikäeroa. En todellakaan tiedä, selviäisinkö mitenkään raskaudesta JA pikkulapsiajasta yhtä aikaa. Miten voisin huolehtia taaperosta, jos en pääse raskaana edes ylös sohvalta?
Tuntuu tosi pahalta ja vaikealta. Haluaisin "antaa" miehelleni toisenkin lapsen, mutta kestävätkö kroppa ja aivoni vuosikausien kivut ja kodin vankina olemisen? Minä avaisin mielelläni kotimme ovet esim. sijoituslapselle, mutta miehelle se ei taida olla vaihtoehto, sillä hän on hyvin "omaperhekeskeisestä" suvusta. Eihän sitä tietenkään tiedä, lähtisikö kolmas raskaus edes alulleen, mutta isoja asioita tässä joutuu pohtimaan.
Kommentit (8)
kotiin hoitaja auttamaan kaikessa esim. kun on pieni taapero ja jos oisit uudelleen raskaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jääkö lasten saantimme tähän ainokaiseen yhteiseen vai uskallanko lähteä vielä kolmannen raskauden yrittämiseen jne. Pöh. :/
siis jos nyt vasta olet raskaana (2. krt) niin et voi vielä tietää vaikka olisi kuinka helppo vauva.. ja sitten taas ajattelisin että raskautesi on ehkä siksi niin "vaikea" koska olet varmaan taas nk. ensisynnyttäjä. mutta seuraava raskaus jos on pian voi olla erilainen (koska olet nopeammin raskaana)
vaan siitä, että minulla on sairaus, joka pahenee raskauden, synnytyksen ja vauva-ajan aikana. Siksi raskausaika ja eka vuosi vauvan kanssa ovat aika hirveitä. Onhan se mahdollista, että oireet eivät pahenisikaan kolmannen raskauden aikana, mutta erittäin epätodennäköistä se kyllä olisi. Siksi on tuskanhiki pinnassa, kun edes ajattelen tätä rääkkiä kolmatta kertaa, vaikka palkintona onkin ihana lapsi.
Toiselle vastaajalle kiitos hoitaja-ajatuksesta. Ehkä olisi mahdollista palkata tai saada jopa kunnalta hoitoapua, tosin luultavasti tarvitsisin apua koko sen ajan kun mies on esim. töissä. En tiedä onko kotiapu mahdollista ja olisi aika kallista palkata miehen työpäivien ajaksi yksityisesti apua?
keksikää joku muu yhteinen harrastus!
nytkin sillä tekee pahaa katsoa vierestä. Sitä vain mietin, että kykenisinkö käymään tämän läpi vielä kolmannen kerran, sillä oireet helpottavat ekan vauvavuoden jälkeen. On silti aika rankkaa kestää 1-2 vuotta päivittäistä kipua, liikuntakyvyttömyyttä ja kotiin eristäytymistä, etenkin jos tämän lapsen jälkeen pitäisi heti perään ryhtyä samaan hommaan uudestaan.
Haluasin toisenkin lapsen tämän miehen kanssa ja hän on niin lapsi- ja perhekeskeinen kuin olla ja voi. Yhteenkin hän on enemmän kuin tyytyväinen, mutta on sen oloinen mies, että nauttisi vaikka 4 lapsen isänä olemisesta. Ei hänkään kuitenkaan halua, että minä olen ihan hajalla ja kärsin, siksi tuskin lähtee ehdottelemaan edes toisen lapsen hankkimista. En tiedä, en tiedä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...paitsi olen siis kaksi lasta jo synnyttänyt,(ja ovat samalle miehelle) nuoremman reilu vuosi sitten. Mulla kans raskuadet aivan mahdottomia, olin myös liikuntakyvytön ja molemmat synnytkset käynnistetty sen vuoksi. Mietinkin, että onkohan sulla samaa vaivaa kun mulla on ollut..mutta itse alan nyt kans vasta olla taas 'kunnossa'.
Ja me haluttais se kolmas lapsi kovasti, mutta tuntuu mahdottamalta ajatukselta just sen vuoksi, että se 'hajottas' mut fyysisesti taas täysin. Tässä pitäis tehdä pikkuhiljaa vaikea päätös lopulliseksi!
Paljon hyvänmielen voimaa sun raskauteen. Onneksi palkinto on sen väärti, vaikka tiedän ettei se nyt lohduta. Mäkin olen nyt miettinyt, kun olen tuota 1-v:tä katsonut ja saanut iloita siitä, et voi kun oisin raskausaikana tiennyt kuinka ihanan lapsen saan niin se olisi auttanut jaksamaan vähän paremmin.
Tosi vaikeata edes miettiä asiaa, saati tehdä päätöstä. En tiedä, pitäisikö tästä raskaudesta iloita viimeisenä vai mitä ihmettä. Onneksi olette kaksi saaneet, mutta kyllä se suru tulee puseroon, jos molemmilla olisi toivetta suuremmasta perheestä.
Raskasta olla nyt saikulla ja väkisinkin tulee mietittyä tuota tulevaisuutta. No, kaikkea ei voi saada ja yksi ihan lapsi jo on ja toivottavasti tämäkin on yhtä ihana. Saa nähdä miten käy. Onnea teillekin perhe-elämän kanssa ja hyvää jatkoa! ap
Mutta jääkö lasten saantimme tähän ainokaiseen yhteiseen vai uskallanko lähteä vielä kolmannen raskauden yrittämiseen jne. Pöh. :/