No tuleeko lapsesta vähän syrjäytynyt jos ei kouluiässä saa harrastaa?

liikuntaharrastukset kieltävä vanhempi ei kyllä kovin pitkälle ajattele! Jalkapalloilemaan vaan kaikki lapset! :) Ei ole kalleimmasta päästä...

ja ovat vuosienkin jälkeen tosi innokkaita. Toistaiseksi rahat ovat musiikkiharrastuksiin riittäneet, koska olemme tinkineet jostain muusta. Olen myös itse harrastanut musiikkia koko kouluaikani, joten ymmärrän lapsiani siinä suhteessa. t. suurperheellinen

jos sun lapsella olisi erityislahjakkuutta vaikka viulunsoittajaksi tai huippu-urheilijaksi, ja teidän köyhyys näin torppaa tulevan uran? Ja onhan se ikävää, jos olisi tosi kiinnostunut jostakin, mutta ei voi harrastaa sitä, kun on miljoona siskoa ja veljeä.

Mitään jalkapalloa, soittamista tms. Ihan vaan siitä syystä että meiltä kirkolle on 35km, eikä tällaisiin harrastuksiin ole ollut mahdollisuus päästä. Ei minusta mitään syrjäytynyttä ole tullu. Pääasiallinen harrastus oli leikkiminen kavereiden kanssa. Joskus harrastin jonkun aikaa vpk:ta, mutta senkin jätin kesken.



En ymmärrä miksi pitää harrastaa? Leikkiminen on lapselle paras harrastus. Lapsen lähtökohdista ja intresseistä voi sitten kuskata harrastuksiin jos lapsi niin tahtoo..pakkoa ei pidä olla.

Lisäksi nuo kerhotyyppiset on yleensä sellaisia joita järjestetään jonkun kauden ajan ja sitten voi olla ettei pitäjää enää olekaan eli toiminta loppuu ja näin harrastus jää. Onhan se myös selvää, että niissä on enemmän sellaista oleilua ja vapaata tekemistä ja varsinainen ammattimainen opastus on vähäisempää.

ei yläasteikäinen ainakaan leiki, ja minusta on ihan hyvä, että senikäisellä on harrastuksia, jos niitä haluaa.

Onhan se myös selvää, että niissä on enemmän sellaista oleilua ja vapaata tekemistä ja varsinainen ammattimainen opastus on vähäisempää.

Kai harrastus voikin olla vapaampaa?

T. Pienen lapsen äiti, jonka lapsi ei vielä harrastuksia kaipaa

mutta taidan olla muutenkin outo. Ehkä herkempi yksilö sitten syrjäytyy.

Ei kai kukaan nyt kukaan valitse lapselle kallista harrastusta siksi että se on kallis, vaan siksi että se kiinnostaa lasta ja hänellä on intoa sitä harrastaa, ehkäpä jopa lahjakkuutta lajiin.



Kyllä, minusta lapsi tarvitsee mieleisen harrastuksen. Jossain teini-iän mielen myllerryksessä viimeistään lapselle on ilo kun hänellä on joku erityistaito, jota osaa. Harrastukset kasvattavat ja kehittävät lasta, ja ehkä pitävät myös poissa kyseenalaisista harrastuksista isompana.

varmasti geeneillä myös tekemistä sen kanssa mitä lapsi tarvitsee ja haluaa harrastuksilta.



Me molemat mieheni kanssa olemme entisiä kilpaurheilijoita, joten on aika oletettavaa, että myös lapsemme tuntevat paloa kilpailulajejen pariin, jotka ovat siis myös niitä kalliita.



Olemme yrittäneet pikkulapsiamme monenlaisiin harrastuksiin, niin musikaalisiin kuin liikunnallisiinkin. Sitten katsotaan siinä ennen kouluikää, että mikä kiinnostaa eniten ja sitä aletaan sitten harastamaan joko tosissaan tai vähemmän tosissaan.

Lapsista tulee onnellisia ja tasapainoisia nuoria ja aikuisia kun saavat olla rauhassa ilman että joka ilta pakko lähteä johkin harkkoihin rättiväsyneenä vain siksi että äiti on kausimaksut maksanut ja sinne on mentävä.



Mulla ei ole ollut kalliita harrastuksia, mun sisaruksilla ei ole ollut kalliita harrastuksia. Ja ei, me emme ole katkeria asiasta.

Esim: Naisvoimistelijoiden jumppa 50 euroa/kausi vs. telinevoimistelu tai tanssi satoja euroja/kausi, seurakunnan ilmainen kitarakerho vs. soittotunnit, seurakunnan taidekerho vs. kuvataidekoulu, palloilukerho vs. palloiluseura jne.

ei lasten tarvii harrastaa välttämättä mitään ja silti ovat onnellisia ja sosiaalisia:)mun pojatei harrasta yhtään mitään paitsi kerran viikos käy ilmases kerhos.ei muuta...ja silti on kavereita kyllä tarpeeks:) miks pitää harrastaa oikeestu yhtään mitään?miks pitäs aikatauluttaa lapsen elämä? miks ei vain koulu riitä ja se et tekee läksyt?