Mitä tehdä uhmaisen 2-v:n kanssa, jonka mielestä jäähylle meno on hauskaa??
Meillä siis tarvittaisiin tuota jäähyä aina välillä tehostamaan komentoja, joita ei millään noudateta. Aluksi pistettiin neiti jäähylle omaan huoneeseen, mutta pian se muuttui vain hauskaksi leikiksi. Heti ei-sanan jälkeen neiti itse sanoi, että "nyt jäähylle", vaikka se ei tosiaankaan ollut ensimmäisestä kiellosta, kun sinne joutuu. Sitten vaihdettiin jäähypaikka pimeään varastohuoneeseen, tehosi joitakin kuukausia (vaikka itse mietin, että mitähän traumoja tuosta pimeydestä tulee...), mutta nyt siitä on taas tullut vain kiva jatko leikille. Haluaa siis jopa itse mennä sinne heti yhden kiellon jälkeen ja välillä ihan muutenkin!
Olisko ehdotuksia? Miten tehostaa tuon jäähyn merkitystä, että se on rangaistus, koska kieltoa ei uskottu, vaikka monta kertaa kiellettiin, ja sinne pitää mennä miettimään, että miten pitää olla. Tätä on siis yritetty sanoinkin sanoa miljoona kertaa...
Kommentit (8)
provohan tää lienee, koska ei kai kukaan täysjärkinen vangitse 2-vuotiasta pimeään huoneeseen.
Mutta yleisesti: aika harva 2-vuotias tajuaa syy- ja seuraussuhteen niin, että jäähy on millään lailla toimiva kasvatusmenetelmä. Seurauksen pitää olla välitön ja jos äiti istuu vieressä, niin yleensähän se on vain kiva leikki.
Jos tuntuu, että lapsi ei tottele komentoja, niin kannattaa arvioida onko oma linja johdonmukainen.
Uhmaista nyt tietysti on liki hyödytöntä komentaa juuri siinä pahimmassa uhmakohtauksessa. Se tunne pitää ensin purkaa ja sitten vasta komennuksessa on järkeä.
Oma kokemus on se, että 2-vuotiaan kanssa pärjää parhaiten sillä, että sääntöjä on mahdollisimman vähän, mutta ne on absoluuttisen ehdottomia.
Meillä kuljetaan päiväkotimatkat kävellen. Ja lapsen mielestä kävely on parasta. Jos alkaa karkailemaan, niin siitä joutuu vanhemman kainaloon kannettavaksi. Ei 2-vuotias pysty pitämään mielessä mitään jäähy-rangaistusta jos se seuraa esim. vartin kuluttua kun ollaan kotona. Seurauksen pitää olla välitön.
Sen sijaan toistepäin onnistuu paremmin. Jos koko ajan lupaa, että saa xylitol-pastillin kun päästään kotiin jos kävelee nätisti, niin saattaa kävellä nätisti.
Omat lapset ovat 2-vuotiaina toimineet näin, joillain toi jäähy saattaa olla ihan toimivakin jo 2-vuotiaalla.
jäähypenkkinä 2,5-vuotiaalla pojalla. Sinne viedään miettimään miksi kiukutteli/tappeli... Siellä istuu pari minuuttia, siks aikaa otan saunasta pois kaikki saunalelut, -kiulut yms. Joskus yrittää tulla pois ennen aikojaan, mutta ite pitää olla tiukkana että jäähyltä tullaan pois vasta kun äiti/isi antaa luvan. Ja jäähyn jälkeen pyydetään anteeksi molemmin puolin, kyllä toimii.
No siihen pimeään varastohuoneeseen tulee vähän valoa oven alta, ei siis säkkipimeä, mutta ei siellä juurikaan näe mitään (paitsi sen valojuovan kynnyksen alta).
Äiti tai isä ei istu vieressä/mukana, sulkee oven ja tulee tasan kahden minuutin kuluttua avaamaan oven ja kysymään, että onko nyt rauhoittunut, tietääkö miksi sinne joutui, pyytääkö anteeksi. Anteeksipyynnön jälkeen sylissä selitetään, että mitä tässä nyt tapahtui.
Vain kotona sattuneissa tottelemattomuuksissa on käytetty tätä jäähyä ja tosiaan, välittömästi, jos kiellot ei pure. Tuolla ulkosalla, kaupoissa yms. onkin sitten vain yritetty komentaa, komentaa ja komentaa, ja lahjoa (mennään sitten lopuksi syömään jäätelöt, jos on kiltisti) ja uhkailla (ei pääse toista kertaa, jos ei tottele) yms.
Asiallisia vastauksia saa antaa lisääkin, kiitos!
terv. ap
mutta meillä on myös olleet nuo jäähyt aivan yhtä tyhjän kanssa, ja silti pikkuhiljaa useimmat ohjeet ovat uponneet paksuihin kalloihin. Eli älä panikoi vaikka jäähyt eivät tunnu toimivan. Aika kyllä tekee tehtävänsä ja teidänkin lapsi vielä ennen pitkää oppii tavoille ;-)
Niin kannattaa tosiaan miettiä sitä omaa johdonmukaisuutta. Kiellettäviä asioita vähän ja komentojen pitää olla selkeitä. Ei 2-vuotias ymmärrä vaikka sellaista komentoa, että nyt käyttäydy nätisti. 2-vuotias ymmärtää sen, että on pakko pitää vanhempaa kädestä.
Jos sitten lasta ei saa järkevästi pidettyä kädestä ja kaikki kävely menee temppuiluksi, niin ei siitä kannata taistella. Istukoon rattaissa, olkoon valjaissa, kantorinkassa tms.
Jos lasta joutuu koko ajan komentamaan, niin mikä tahansa komento menettää täysin merkityksensä. Lapsi hakee huomiota ja hänelle riittää negatiivinenkin huomio. Huomiontarve on täysin lapsikohtaista, toinen tarvitsee enemmän kuin toinen.
Joku tuossa sanoi, että vähän sääntöjä. Mä olen samaa mieltä. Kannattaa siis pyrkiä järjestämään asiat niin, että lapsi pääsee temppuilemaan mahdollisimman vähän. Jos alkaa kaupassa huutamaan, niin siitä peli poikki ja heti ulos kaupasta. Seuraus on välitön.
Jos alkaa kaupassa huutamaan, niin siitä peli poikki ja heti ulos kaupasta. Seuraus on välitön.
mitä sitten tehdään, jos se kaupasta pois pääseminen onkin juuri se, mitä lapsi haluaa? Silloinhan poistuminen on palkinto.
Jos alkaa kaupassa huutamaan, niin siitä peli poikki ja heti ulos kaupasta. Seuraus on välitön.
mitä sitten tehdään, jos se kaupasta pois pääseminen onkin juuri se, mitä lapsi haluaa? Silloinhan poistuminen on palkinto.
Itsekin tätä välillä miettineenä, että en kai voi jättää niitä kärryyn keräämiäni ostoksiakaan sinne jonnekin hyllyjen väliin ja vain häipyä paikalta huutavan kakaran kanssa.
meillä jäähylle menee xylitol-pastillit, jotka jostain syystä äärimmäisen tärkeitä. oma jäähy siis suunnilleen hauska leikki.
Eli koita löytää jotain tärkeää, mikä menisi jäähylle.