Miksi vanha suola janottaa?

menee kausia kun haaveilen yhdestä exästäni, mutta taas se unohtuu ja nautin omasta miehestäni, sillä kukaan ei voisi olla minulle parempi ja exän kanssa siitä ei tulisi mitään. Hän on vaan joskus päiväunieni kohde. Olen tullut siihen tulokseen, että olen vain ihminen ja se mitä pääni sisällä tapahtuu ei kuulu kellään muulle kuin itselleni. Nauti vaan mieleikuvituksestasi äläkä tosiaan vahingossakaan hairahda toteuttamaan fantasiaasi ja loukkaa nykyistä miestäsi, sillä se kaduttaisi ja siitä ei ole paluuta...

exän kanssa ei mikään muu ollut parempaa kuin seksi, joka oli aivan taivaallista. Joten ei ihme, että unelmoin siitä joskus.

ja nyt on taas se ikävä-kausi päällä. Ihan kamalaa. Etenkin kun nyt olemme aloittaneet uudelleen yhteydenpidon. Pitäisi kai vain lopettaa, ei tästä ikinä muuten tokene.

Kun teille silloin aikanaan tuli ero, kumpi oli se jättäjä/viimeisen sanan sanoja? Itsekin olen haikaillut exäni perään. Sitä tapahtui vuoden ajan kunnes palasimme yhteen. Kuukauden kuluttua tajusin että sama paska jatkuu edelleen ja sillä kertaa minä lähdin kävelemään, sen jälkeen en exää ole ajatellut millään tasolla. Seksi oli hyvää mutta sepä ei pitkälle kanna jos kaikki muu parisuhteessa mättää.

meillä ei koskaan ole ollut oikeaa suhdetta, vain sitä taivaallista seksiä ja tapailua. mutta en pysty luottamaan häneen, joten suhteemme ei voisi toimia.

mekin aina välillä alamme pitää yhteyttä ja nyt sattuman kautta asumme kuukauden samalla paikkakunnalla ja olemme nähneet viikoittain. AAARGHH!!!!

jotain on jäänyt roikkumaan ilmaan.

meillä ei koskaan ole ollut oikeaa suhdetta, vain sitä taivaallista seksiä ja tapailua. mutta en pysty luottamaan häneen, joten suhteemme ei voisi toimia.

mekin aina välillä alamme pitää yhteyttä ja nyt sattuman kautta asumme kuukauden samalla paikkakunnalla ja olemme nähneet viikoittain. AAARGHH!!!!

jotain on jäänyt roikkumaan ilmaan.

Kaikki loppui ennen kuin oikein ehti alkaakaan. Yhdessä oltiin pitkään, jos katsoo kalenterista, mutta tavattiin harvoin välimatkan takia. Ja nyt on jostain iskenyt (harha)luulo, että hänen kanssaan kaikki olisi ihanaa.

näen hänestä jatkuvasti unta, tiedän hänen edelleen haluavan minua ja minä pystyn vaivoin torjumaan hänet. Silti ajatus siitä, etten koskaan enää näkisi häntä tuntuu lohduttoman kamalalta.



mitä jos... mitä jos jätän mieheni ja yritän hänen kanssaan? mitä jos... olen rakastunut haavekuvaan ja todellisuus kaatuisi kylmänä päälle?



miten siitä keskeneräisyydestä voi päästä yli viemättä asiaa loppuun saakka?



ap

Järki sanoo ettei mieheen ole luottamista ja on vain haavekuva, ei todellisuutta. Tämän lienet jo käytännössäkin joutunut toteamaan, ymmärränkö oikein? Tunne vain sanoo että jospa kuitenkin...



En osaa neuvoa antaa, itsekin jouduin kokeilemaan toisen kierroksen sen miehen kanssa, ennenkuin tunteenikin sanoi saman mitä järki, ettei tästä mitään tule. Mies oli sama paska kuin ennenkin. Ja on muuten edelleenkin, vuosien päästä.