Voi että haluaisin lähteä opiskelemaan!

kaikki järjestyy! Pidä unelmistasi kiinni, ala tosissaan miettiä että miten opiskelukuviot menevät ja kuinka saat ne sovitettua perhe-elämäänne.

(Osa etänä, asut muutaman päivän viikosta opiskelupaikkakunnalla tms.)

"Ketuttaa nykyisen koulutuksen aliarvostus (sosionomi) ja siksi haluaisin lähteä kouluttautumaan pidemmälle (luokanopettajaksi). Toimin lastentarhanopettajana (työkokemusta yli 5v tästä työstä), mutta kuulin, että vakipaikkaa on turha kuvitella saavansa, jollei ole lastentarhanopettajan koulutusta. Nyt siis tekisi mieli opiskelemaan. MUTTA opiskelukaupunki olisi reilun sadan kilsan päässä, lapset ovat vielä pieniä, meidän ei kannata muuttaa täältä pois, koska miehellä on vakituinen työ. Näinkö niitä katkeria ihmisiä tulee :-("



Sinä puhut katkeruudesta??? Hyvinhän sinulla on asiat. Sinulla on ammatti, ja olet saanut olla töissä. Minulla ei ole koulutusta, kun sairaus on estänyt opsikelemasta. Minä haaveilen koulutuksesta. Jos olisin sosionomi, en olisi katkera. Nytkään en ole katkera, peloissani vain ja huolissani tulevaisuudesta, siitä, että jos en koskaan saa ammattia enkä työtä.

näkemyksensä omaan elämäänsä.