G: Ärsyttävimmät kirjoitusvirheet:
- enääN, vrt. enää
- tahdokKaan, vrt. tahdokaan
- yhdys sana virheet
- välimerkkivirheet
- omistusliitteen jälkeen tulevan subjektin taivuttamatta jättäminen: "hänen kengät", kun oikea muoto on "hänen kenkänSÄ".
Opetelkaa nämä asiat perkele!
Kommentit (50)
sekä haltia että haltija. Jos siis tarkoitetaan satuolentoa. Jos taas jonkun omistajaa, niin kai sanotaan haltija.
näkiä-näkijä, haltia-haltija jne.
ei haltiatar suurestikaan ärsytä, ja taitaa olla aika yleisesti käytössäkin.
"Matti täyttää huomenna 4-vuotta"
Tuohon väliin EI tule sitä viivaa!
Asunto- ja autoilmoituksissa tuo on enemmän sääntö kuin poikkeus. 2-renkaat, 4-ovea!
Kyllä täytyy sanoa, että yhdyssanavirheet ovat ne juttu, mikä vie pohjan koko viestin asiasisällöltä...
Paitsi "lihoaa" on tosiaan ihan oikein.
Yhdyssanavirheet on kauheimpia, joskus muuttuu merkitys. Makaroonit ja hormoonit hyvänä kakkosena ärsytyslistalla.
Ärsyttää myös "kolme miestä juoksivat"-tyyliset virheet joita viljellään nykyään lehdissä ja radiossa. Vain hyvin harvoin saa käyttää monikkoa verbistä, jos subjekti on lukusana.
Tämä ärsyttää ihan hirveästi. Monta on oikea muoto.
Ja tietysti, kun puhutaan että joku muu kuin nestemäinen asia tippuu. Mä tipahdin jakkaralta. Kukaan ei enää putoa, kaikki vain tippuvat.
PANNA-verbistä on tullut ainoastaan seksuaalista käyttäytymistä kuvaava ilmaus. Se on kuitenkin hyvä, suomenkielinen verbi. Kaikki vain nykyään laittelevat, kun panemista pitää välttää.
ULKOLAINEN. Ulkomainen tietysti oikea muoto.
Hänen piirrustus oli todella taiteilia mainen, minäkin alan kohta piirtämään tushi kynillä. ja ompa minun gynegolokinikin näppärä sorminen nais-ihminen.
MONTAA Tämä ärsyttää ihan hirveästi. Monta on oikea muoto.
Terho Itkosen Uusi kieliopas (Tarkistanut ja uudistanut Sari Maamies, 2000) sanoo näin: Muotoa "montaa" pidettiin aiemmin yleiskielen virheenä, koska siinä on kaksinkertainen partitiivin pääte. Nykyään muoto on hyväksytty kielteisissä lausseissa sekä myönteisissä lauseissa silloin, kun se aiheuttaa merkityseron muotoon "monta" verrattuna. (s. 253) Esim. Söin monta kakkua vs. söin montaa kakkua.
Älkää tulko pätemään, jos faktat ovat väärin ;)
MONTAA Tämä ärsyttää ihan hirveästi. Monta on oikea muoto.
Terho Itkosen Uusi kieliopas (Tarkistanut ja uudistanut Sari Maamies, 2000) sanoo näin: Muotoa "montaa" pidettiin aiemmin yleiskielen virheenä, koska siinä on kaksinkertainen partitiivin pääte. Nykyään muoto on hyväksytty kielteisissä lausseissa sekä myönteisissä lauseissa silloin, kun se aiheuttaa merkityseron muotoon "monta" verrattuna. (s. 253) Esim. Söin monta kakkua vs. söin montaa kakkua. Älkää tulko pätemään, jos faktat ovat väärin ;)
Onko muuten oikein sanoa "tulla pätemään"? Minusta se ei kuulosta ihan oikealta.
Olen myös sen ikäluokan kasvatti, jolle taottiin päähän, että "montaa" on väärin. Ja kyllä se rumalta kuulostaakin!
Näitä käytetään euron tilalla. Sietämättömiä sanoja!
MONTAA Tämä ärsyttää ihan hirveästi. Monta on oikea muoto.
Terho Itkosen Uusi kieliopas (Tarkistanut ja uudistanut Sari Maamies, 2000) sanoo näin: Muotoa "montaa" pidettiin aiemmin yleiskielen virheenä, koska siinä on kaksinkertainen partitiivin pääte. Nykyään muoto on hyväksytty kielteisissä lausseissa sekä myönteisissä lauseissa silloin, kun se aiheuttaa merkityseron muotoon "monta" verrattuna. (s. 253) Esim. Söin monta kakkua vs. söin montaa kakkua. Älkää tulko pätemään, jos faktat ovat väärin ;)
Onko muuten oikein sanoa "tulla pätemään"? Minusta se ei kuulosta ihan oikealta.
Olen myös sen ikäluokan kasvatti, jolle taottiin päähän, että "montaa" on väärin. Ja kyllä se rumalta kuulostaakin!
Mites sitten, jos ei "tulla pätemään"? Ei kai kuitenkaan "*Älkää tulko päteä"? (Tähdellä merkitty tarkoittaa epäkieliopillistä, ts. kielenvastaista rakennetta.)
Jos mietit nyt tässä "alkaa tekemään" -rakennetta, niin oma mielipiteeni on, että se on maailman typerin ja oppitekoisin sääntö, ja käytän ihan protestina AINA "alkaa tekemään" -konstruktiota. Kyseessähän on murre-ero: länsi-Suomessa käytetään tuota mA-infinitiiviä, idässä ei (siis "alkaa tehdä" -muoto on itämurteista lähtöisin). Länsisuomalaisena tuo itämurteinen muoto kuulostaa musta hullulta. Lisäksi sillä ei ole mitään tekemistä ymmärrettävyyden tai selkeyden kanssa, kyseessä on pelkkä knoppi ja oppitekoinen sääntö.
Tuo "montaa"-muoto on kyllä ihan vanhaa perua, käytetty tietyissä murteissa todennäköisesti ainakin koko 1900-luvun. "Monta" ja "montaa" tarkoittavat ihan eri asioita, katsokaa nyt tuota lause-esimerkkiäni:
Söin monta kakkua, ts. söin useamman kokonaisen kakun.
Söin montaa kakkua, ts. maistoin useampaa kakkua.
oikein palijon onnia teille!
ketä se kiinnostaa ,mitä mä skriivaan
Tärkeäkin sisältö jää lukematta, jos oikeinkirjoitus on päin mäntyä.
ja seuraava sana tulee taasen ilman välilyöntiä ,näin.
vaikka nykyäänhän tuo taitaakin olla jo hyväksytty muoto. Särähtää silti aina korvaan.
Iltapäivälehdissä yleisiä verbien toistoja:
urheilija teki juoksi ennätyksen.
Myös, laittaa menemään, ottaa korjuuseen.
Yksi vs. eräs. minulle opetettiin, että eräs-sanaa käytetään vain silloin, kun ei kerrota mikä se on. "on eräs ongelma, joka vaikuttaa ratkaisuun" ja "Yksi ongelma, joka vaikuttaa ratkaisuun, on X"
Toinen on sanan 'myös' paikkal Sen pitäisi olla ennen sitä sanaa, johon se viittaa. "Myös minä hämmästyi " (kuka muu hämmästyi?). "Minä myös hämmästyin" (mitä muuta sinä teit kuin hämmästyit?)
Miksi ei yksinkertaisesti joku teki. Tai menimme koko perheen voimin. Miksi ei -menimme koko perhe.
Espossa tapahtui murha viime viikonloppuna. Ei kai murha noin vaan tapahdu. Onhan siinä tekijänä joku ihminen, joka kenties oikein harkinnut asian.
perussanakirja toista: lihoa (taivutus: lihon, lihoin, lihonut jne.) tulla lihavammaksi [...], lihoa (taivutus: lihoa, lihosin, lihonnut jne.) tavallisemmin: lihoa.
Suomen kielen perussanakirja (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 55) siis tunnistaa nämä molemmat verbit, mutta pitää ensinmainittua tavallisempana.
Vaan- ja vain-partikkelien sekoittuminen taas johtuu siitä, että useimmissa murteissa ja puhekielen varieteeteissa kys. sanat lankeavat yhteen, molemmat siis edustuvat asussa "vaan".