sa isillä on paljon oikeuksia muttei velvollisuuksia

esimerkkinä tapauksemme jossa isä jätti meidät minun vielä odottaessani kuopustamme. ensimmäisen kerran hän maksoi elatusmaksun kuopuksestamme vasta hänen ollessa 10kk ikäinen. hän pitkitti elatussopimuksen allekirjoittamista viimeiseen saakka vaikka millä konstein.

hän ei ole ajoittaen ollut kiinnostunut vastamaan lastemme puheluihin /mihinkään yhteydenottopyyntöihimme jopa puoleen vuoteen. lapsemme ovat jo 7 ja 8 vuotiaita. tapaamiset ovat useimmiten tapahtuneet meillä jonne isä matkustaa toiseltapuolen suomenmaata meille. olen hänen antanut toki yöpyä luonamme tällöin.

isä ei kuitenkaan ole ikinä ollut halukas tulemaan jos esim sanon että lähden itse tuolloin kun hän tulee esimerkiksi äidilleni viikonlopuksi kyläilemään. isä tulee vain ja ainoastaan jos olen itse paikalla myös.

usein minusta tuntuu että hän käuy tapaamassa minua eikä lapsia. viikonloput jolloin hän käy, hän haluaa nukkua pitkään minun herätessäni normaalisti aamulla laittamaan lapsille ruuan jne. hän ei halua herätä ennen puoltapäivää. hän tekee meillä töitään tietokoneella ja patistaa minua viemään lapset esim ulos että voi rauhassa tehdä hommia. hän juo joka ilta omia kaljojaan, ja valvoo todella myöhään tietokoneellaan. aamuisin valittaa metelistä ettei saa nukkua.

jos minulla on menoa lastenkanssa viikonlopuksi hän nostaa metakan ja uhkaa oikeustoimin, nyt taas on hänen asianajansa lähestynyt minua kun meidän "sopimuksemme ei ole toteutunut"

tämä johtuu siitä että isä ilmoitti tammikussa yllättäin tulavsnsa viikonlopuksi, sanoin että tule vaaan mutta me emme ole silloin kotona koska olimme sopineet matkan mummolaan. isä suuttui tähän ja tässä taas tulos. hän haluaa minut taas allekirjoittelemaan uusia sopimuksia että hän saa tavata lapsia.

kuitenkin hän omasta tahdostaan SAA pitää mielestään esim noita kuukausien ja kuukausien taukoja jolloin ei ole ollenkaan tavoitettavissa, ei vastaa lasten puheluihin jne, mutta kun HÄNELLE sopii niin tapaamisten on järjestyttävä.

hänellä on tässä tapaamis asiassa niin paljon oikeuksia joita hän noudattaa pilkun tarkkaan ,mutta mistään velvollisuuksista hän ei pidä kiinni ja minulla ei ole lainsilmissä tähän asiaan mitään voimaa. näin vain on.

yksiäkään synttäreitä ei ole hän muistanut koskaan esimerkiksi, eikä niin halutessaan ole meidän tavoitettavissa.



minusta ajoittaen tuntuu että olen niin liemessä tämän kanssa. vielä on 5 vuotta sinniteltävä kunnes lapset saavat olla omasta tahdostaan tapaamatta isäänsä tämän yllättäin taas niin vaatiessa. minä en lapsille pahaa isästä koskaan puhu tms mutta he monesti ilmaisevat minulle miten eivät pidä noista "isäviikonlopuista" koska isä ei selvästi "pidä heistä". hänellä on aikaa vaan itselleen ja "minun tapaamiselle".



onse vain niin väärin joskus mielestäni. ja tähän on turha sanoa millaisen retkun kanssa olen lapsia mennyt hankkimaan. voin sanoa siihen vain että SANOS MUUTA!



nyt hän keksi alkaa vaatia minun alkamaan kuskata lapsia jokatoinen viikonloppu luokseen sinne, joudumme kulkea junalla, itse olen th-opiskelija ja rahaa on muutenkin vähän. + joudun viettämään kuitenkin viikonlopun sitten siellä koska en uskalla lapsia yksin jättää hänen luokseen koska hänen on saatava juode iltakaljansa ja vain luoja takaa miten hän huoltaa lapsia silloin kun aamuisin on kuitenkin saatava nukkua pitkään...