Vuosi sitten lastenpolilla

kun lapseni oli sairaana ja huoneessa oli äiti, joka ravasi miehensä kanssa tupakalla tuontuosta, jätti 1- vuotiaan yksin meidän (minun ja lapseni) kanssa itkemään.

Äiti kiukutteli sairaalle lapselleen kun tällä oli huono olo ja itkunen. Lapsi ei viihtynyt sylissä, oli paha olla sairaalan pedissä.



Äidillä oli 3- vuotias lapsi myös, huusi lapselle ja haki iltapalaksi karkkia.

Vaikka asui lähellä niin ei halunnut että isompi lähtee kotiin nukkumaan, lapsi alkoi väsyneenä entistä vaikeammaksi ja äiti ärsyyntyi lisää.

Tän perheen mukana oli mies, joka ilmeisesti oli uusi mies, vauva hänen lapsi, isompi ei. Äiti opetti vanhemmalleen että puhuu isänä.

Pari kiinnosti enempi toistensa lääppiminen, nauroi sairaan lapsen ilmeille..



Lopuksi äiti huusi hoitajalle saamastaan palvelusta.



Kun käytös tuollaista julkisesti, niin mitä se on kotona?



Tuli paha ja avuton olo.

Silloin ajatteli että kun oma elämä on kutakuinkin kuosissa niin voisi auttaa toisten lapsia, joilla vanhemmat hukassa.



Ap