Ikävä exää, vaikka olen uudessa parisuhteessa

Löysin tällaisen vuoden vanhan ketjun.



Olen erinäisistä syistä pohtinut exiäni nyt. Ikävöin heitä, miloin ketäkin, paitsi sitä, johon totisesti ehdin väsähtää ennen kuin suhde loppui.



Tossa joku paasaa... että pitää olla suruaika. Pitää kai surut surra ja joskus tosiaan pitää olla sitä aikaa. Mutta olen herännyt aatokseen, että menneet eivät vain katoa, ei. Joka ainoa entinen on ollut aikanaan tärkeä ja rakaskin. Itse ero on joskus ollut helpotus, joskus tuskaa ja joka ainoaan ero on nostanut mielen syvyyksistä esiin vanhoja juttuja.



Kuulostaa varmaan tyhmältä ikävöidä 20 vuoden takaisia asioita ja ihmisiä. Oliskohan lopulta niin, että se riippuu osin myös uudesta suhteesta, että kuinka vanhat asiat painavat. Uuteen suhteeseen ei tietenkään voi kuulua loputtomasti tilaa vanhojen haikailulle tai menneiden haavojen parantelulle, mutta vähin erin ihmiset kuitenkin kasvavat suhteissaan ja oppivat myös käsittelemään menetyksiään. Väittäisin lopulta jopa niin, että jos jää eron ja pettymyksen jälkeen liian pitkäksi aikaa yksin, niin ei eheydy koskaan vaan katkeroituu.

kuullut paikkasuhteesta? Sulla voi olla sellainen nyt. Pannaan laastari päälle vanhaan haavaan kun ei uskalleta käsitellä tunteita. Nykyinen miehesi on varmasti kuitenki sulle se parempi. Ne asiat joita et ole käsitellyt jäytää suhdettasi ja ne jatkaa sitä jäytämidtä niin kauan, kunnes pääset niistä yli.

Luulen, että asioiden kesken jääminen on se syy. Olis hyvä ottaa itseäs niskasta kiinni, koska jos toi jatkuu vuosia, niin se koituu taakaksi.

Aina tulisi olla suruaika jos eroaa eikä koskaan pompata uuteen suhteeseen tuosta vain.. voi käydä noin

Hän hommasi jonkun laastarisuhteen melko lailla heti minut menetettyään, ja tuli jätetyksi. Aikaa on kulunut jo nelisentoista vuotta, mutta yhä hänen kaikesta käyttäytymisestään ja mokailustaan paistaa, ettei hän ole päässyt erostamme yli. Minun onnellisuuteni on hänelle punainen vaate. Joillakin ei ilmeisesti ole kykyä edes elämän myötä oppia tunteidensa käsittelyä; itsensä ja toisten kanssa pärjäämistä.



Sinulle ap sanoisin, että anna tunteittesi ja ajatustesi tulla ja mennä vapaasti; kanna huolta vain teoistasi. Tunteesi ja ajatuksesi eivät ole vaarallisia. Niille on tilaa maailmassa, ja ne häipyvät kyllä, jos tulee jotain akuutimpaa mietittävää. Panosta siihen että tulet sinuiksi itsesi kanssa, älä kulissien säälittävään kiillottamiseen.