Saakeli, kun harmittaa!!! (marmatusta...)

Tultiin kaupasta ja isompi lapsistani (5v) itki kiukuissaan, koska olin käskenyt pitää rattaista kiinni kävellessämme (tämä seurauksena siitä, että käytös kaupassa oli melkoisen mahdotonta). Nämä kiukkuitkut menee parheiten ohi, kun niihin ei kiinnitä huomiota sen kummemmin, antaa rauhoittua itekseen.



Siinä tuli sitten vastaan täti, joka alkoi suureen ääneen ihmettelemään, kuin lapsella niin paha mieli on ja kukaan ei huomaa... Voi jummi, että teki mieli avautua sille tädille! Siis oikeesti ei kai kukaan mee puuttumaan asiaan, josta ei mitään tiedä...



Onko ketään muuta tultu "neuvomaan" lastenkasvatuksessa vastaavasti? Miten reagoitte?