Kokemuksia sairaalasosiaalityöntekijän töistä?

kuuloista hommaa. Kaveri siinä hommassa.

ja meidän osastolla tehdään päivittäistä ja laajamittaista yhteistyötä sosiaalityöntekijän kanssa.



Meidän sossun toimenkuvaan kuuluu kaikkea mahdollista laidasta laitaan: toimeentulotuki-, sairauspäiväraha ym. hakemusten täyttämistä, yhteyksien solmimista potilaan kotikunnan sosiaalityöhön, potilaiden lasten asioiden selvittelyä (esim. kuka huolehtii sairaalaan joutuneen yh:n alaikäisistä lapsista), potilaan ohjaamista erilaisten yksityisten palvelujen pariin (kauppa-apu, siivouspalvelut jne.), ulkomaisten potilaiden kotiutusjärjestelyt, vakuutusyhtiöiden kanssa asioiminen...



Toimenkuva on tosi laaja, ja monesti nuo työpäivät vähän näyttävät venyvän virka-ajan ulkopuolelle.

varmista montako sos.tt sairaalassa on töissä, montako pitäisi olla. Meidän sairaalassa ainakin se tilanne kun sos.tt saadaan niin töitä tosiaankin riittää.

Moi!



En tiedä luetko enää tätä mutta olen työskennellyt yhteensä useamman vuoden sairaalasosiaalityöntekijänä kolmessa eri sairaalassa ja itselläni on kokemusta sekä psykiatriasta ja että somatiikasta. Sanoisin, että työnkuva vaihtelee ihan todella paljon, osa sosiaalityöntekijöistähän tekee esim. terapiatyötä osa neuvoo enemmänkin sosiaaliturva-asioissa, aina kuitenkin ihmisten kohtaaminen on tärkeää ja yleensä työtä voi tietyissä raameissa painottaa oman suuntautumisensa mukaan. Mulla ei terapiakoulutusta ollut ja koin tekeväni psykososiaalista työtä. Ihan perussosturva neuvonta oli välillä ihan kivaa mutta pääsääntöisesti se ei kiinnostanut mua valtavasti vaan enemmänkin palvelujärjestelmään liittyvät kiemurat, ihmisten eteenpäin ohjaus, päihdeongelmat, vauvaperheiden jaksaminen ja selviäminen, syöpäpotilaiden tukeminen jne, yhteydenpito esim. lastensuojeluun jne.



Olin suurimman osan aikaa epäpätevä (ajauduin sairaalamaailmaan alunperin opintoihin kuuluneen käytännön opetuksen kautta) mutta lopuksi olin vähän reilu vuoden pätevänä töissä. Pätevänä oli pääkaupunkiseudulta ainakin todella helppo saada vakkarityö.



Työssä on paljon hyvää ja mielenkiintoista mutta itse lähdin sitten lopulta lastensuojeluun töihin. Kyllästyin sairaalamaailman hierarkkisuuteen, byrokratiaan, olemaan niin yksin oman alani asiantuntijana (ja usein sairaalamaailmassa mielestäni muu henkilökunta suhtautui tosi rumasti sossun asiakkaisiin enkä oikein jaksanut tätäkään), lisäksi viimeinen työpaikkani vain sattui olemaan mahdottomien mullistusten pyörteissä enkä tullut toimeen lääkärin kanssa, jonka kanssa jouduin tekemään paljon yhteistyötä.



Tänne joku kirjoitti että työtä paljon ym. Mielestäni tämä ei kyllä joka paikkaan päde. Mulla on ollut sairaalassa kyllä todella löysiäkin päiviä (välillä kyllä myös todella kiire). Lastensuojelussa ja perussosiaalityössä kuitenkin on töitä sanoisin ainakin kaksi kertaa niin paljon kuin sairaalamaailmassa sossulla. Sairaalan sosiaalityöntekijällä työmäärä on mielestäni pääsääntöisesti kohtuullinen ja useimmiten siitä voi selviytyä jopa virka-ajan puitteissa kun taas kunnan sosiaalityössä tämä on melkoinen mahdottomuus. Toki sairaalamaailmassa ollaan tekemisissä todella rankkojen asioiden kanssa mutta kun ei ole päätösvaltaa siellä sosiaalityöntekijällä niin työ on kuitenkin siinä mielessä keveämpää kuin kunnassa. Sairaalassa päivät ovat tavallaan tosi vaihtelevia. Ainakin osastotyössä on vilkkaita ja sitten tosi hiljaisiakin päiviä. Esimerkiksi lastensuojelussa ei koskaan ole hiljaisia päiviä, jos joskus on rauhallisempaa kun tosi kiireisinä päivinä niin silloin rästien pino odottaa pöydällä ja aina on asiakkaita joihin ei ole ehtinyt olla pitkään aikaan yhteydessä.



Itse kirjoitin varmaan vähän negatiivisesti tuosta sairaalasossun työstä. Tiedän kuitenkin ihmmisiä jotka ovat tehneet sitä työtä suurella sydämellä pitkään ja pitävät siitä suunnattomasti eli ala voi sopia juuri sinulle. Valikoi kuitenkin tarkkaan minne menet sillä oikeasti työyhteisöjä on sairaalamaailmassa hyvin monenlaisia ja ammattillinen yhteistyö toimii eripaikoissa hyvin eritavoin ja eri paikoissa on hyvin erilainen käsitys siitä mikä kuuluu sosiaalityöntekijän työhön (myös sosiaalityöntekijöiden kesken).