Oletko joutunut tekemään työtä, joka ei vastaa koulutustasi?

KTM:n koulutuksella hallintoassistentin hommissa, mutta jostain oli aloitettava edellisen laman aikana. Otin sen mitä sain ja pidin sitä tilapäisenä juttuna, enkä sitten ollutkaan ko. työssä kuin 1,5 vuotta. Kyllä sen kesti, työkaverit olivat lisäksi oikein mukavat.

Eihän se kivaa ollut, lähinnä turhauttavaa, mutta olihan se sentään oman alan kokemusta. Olin noissa töissä noin vuoden ja sitten pääsin koulutusta vastaavaan vakityöhön.

koulutustani vastaavaa työtä en ole tehnyt päivääkään. Eikä haittaa, sama se mistä raha tulee. Sillä alalla ei vain kotikaupungistani enää töitä löydy ellei ala yrittäjäksi, ja se ei kiinnosta tippaakaan (vie liikaa aikaa). Siis nimenomaan kaikkea muut aolen tehnyt :)



Nyt tosin 6 vuotta kotiäitinä, eikä loppua näy :D

sihteerin hommia teen. Ei muuta näkyvissäkään. On tässä puolensa. Työ on tylsä mutta vakituinen, kohtuullisesti palkattu ja sisältää paljon vapautta. Mielekkyyttä ja haasteita voi hankkia muualtakin kuin työstä, mutta hukkaan mennyt resurssihan tuo koulutus varsin pitkälle on.

Tai paremminkin olen saanut tehdä. Tilanteeseeni sopi ns. vähemmän vaativien töiden teko ja toisaalta halusin työkokemusta "kentältä".

valmistuin sairaanhoitajaksi edellisen laman jälkimainingeissa v.96 ja silloin keikkatyön tai sijaisuuksien saaminen oli kiven alla vakipaikasta puhumattakaan. tein sitten muita töitä pienissä pätkissä kun en halunnut koko aikaa työttömänäkään olla. olin mm. lastenhoitajana päiväkodissa ja välinehuoltajana leikkaussalissa.



koko ajan oli kyllä pelko että saanko ikinä oman alan töitä ja katoaako se olematon ammattitaito harjoituksen puutteessa. onneksi sain vuoden päästä valmistumisesta 2kk mittaisen sh sijaisuuden ja se sijaisuus venyi lopulta 3 vuoden pituiseksi. oli kyllä viime hetkiä saada sh:n työtä, jos olisi mennyt vielä toinen vuosi muita hommia tehdessä en olisi varmasti enää uskaltanut omalle alalle mennä...



jälkikäteen olen ollut ihan tyytyväinen että tuollaistakin työkokemusta löytyy, kummastakin on ollut myöhemmin hyötyä sh:n työssä.

Jäin hyvästä, haastavasta ja hyvinpalkatusta, koulutustani vastaavasta työpaikasta mammikselle seitsemän vuotta sitten. Olin kotona liki kuusi vuotta putkeen kolmen lapsen kanssa. Entinen firma ja työpaikka ehti sillä välillä lakata olemasta, ja kun olin palaamassa työmarkkinoille, ei tällaiselle nelikymppiselle, kauan sitten työkokemuksensa hankkineelle naiselle todellakaan auenneet ne paikat, josta haaveilin. Mutta hyvä näin. Työkaverit on kivoja, hommat ihan ok, eikä ainakaan stressi purista -)