Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua kun tuntuu etten enää jaksa arkea? ov
16.01.2010 |
Mies on työn takia poissa koko ajan ja minä olen kotona lasten (2,5v ja 10kk) kanssa. Tuntuu että tulen ihan hulluksi pian. En pääse kotoa minnekään ikinä ilman lapsia, en harrastuksiin, en ystäviä tapaamaan, en edes ruokakauppaan. Isovanhemmat asuvat kaukana (>300 km), ja ovat vielä työelämässä joten heistä ei pahemmin apua ole.
On tosi korkea kynnys hakea apua, neuvolassa en haluaisi puhua kun pelkään että meidät leimataan "ongelmaperheeksi" tms., vaikka en nyt koe että tilanne on niin paha. Ja jotenkin en vaan jaksa edes ajatella sitä että mistä löytäisin jonkun hoitajan joka voisi hoitaa lapsia edes silloin tällöin. 10kk on vielä niin pieni jätettäväksi "vieraan" hoitoon omasta mielestäni.
Mitäs nyt pitäisi tehdä? Tuntuu että pää hajoaa, ja pinna on tosi kireällä, tulee ihan turhaan huudettua lapsille koko ajan. En koe olevani masentunut, vaan ihan puhtaasti mökkihöperö.
En nyt odotakaan että löytyisi joku hokkuspokkusratkaisu, mutta jotain pientä apua arkeen kaipaan. Kertokaa vaikka jos teillä on kokemusta jostain lastenhoitofirmoista tms.
Kommentit (13)
PIkkulapsiaikana toista ei saisi jättää ihan yksin arkea pyörittämään. Voisitteko sopia, että sinulla olisi yksi säännöllinen vapaailta joka viikko, ja lisäksi vaikka viikottainen jumppa, uinti tms missä saat hoidettua omaa jaksamistasi? Jokin harrastus joka "vaatii" sun poissaoloa viikottain, tekis hyvää. Miehellekin on oikeastaan suuri palvelus, jos hänen on vietettävä aikaa lastensa kanssa. SItä aikaa ei saa takaisin, kun he ovat pieniä ja pehmoisia taaperoita.
Ongelmaperheeksi ette leimaudu todellakaan jos puhut tuollaisesta neuvolassa. Ongelmaperhe on sellainen, jota ei saada huolehtimaan lapsistaan millään ilveellä.
Vaikka nyt koet ettet ole masentunut vaan vain mökkihöperö, se voi muuttua todelliseksi uupumukseksi ja vakavaksi masennukseksi, jos et koskaan saa omiin tarpeisiisi vastauksia. SIlloin ei ehkä selvitäkään ilman läääkehoitoa ja terapiaa.
10 kk on tarpeeksi iso vieraan hoitoon silloin tällöin. Päiväkotikin on vaihtoehto, se paljon parjattu virikehoito. Silloin sisarukset olisivat sovitun ajan päiväkodissa, esim. kolmena päivänä viikossa puoli päivää. Jos se pelastaa nuppisi sekoamasta, tee se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ps. voit laittaa lapset päiväkotiin osaksi viikkoa- tai joka ov 4 h/ päivähoitolain mukaan sinulla eli jokaisella on siihen oikeus
päivähoitohakemus vaan läjimpään päiväkotiin ja litteekksi uupumislausunto lääkäriltä niin päivähoitohakemuksen käsittely nopeutuu
Onko kunnassanne päivähoidon järjestämiä leikkikerhoja? Jos on, voisit viedä vanhemman lapsesi sellaiseen (on yleensä 2 kertaa viikossa 3-4 tuntia kerrallaan).
Onko teilläpäin perhekerhoja? Saisit juttuseuraa. Auttaa jaksamaan.
Voisitko sopia miehesi kanssa, että saisit kerran viikossa vaikka 3 tuntia omaa aikaa, jolloin lähdet yksin jonnekin ja mies on lasten kanssa kotona?
Pyydä isovanhempia avuksi. Vaikka kerran kuukaudessa tai kerran kahdessa kuukaudessa. Edes yhdeksi päiväksi. Voisitko harvakseltaan käydä lasten kanssa kyläilemässä esim. viikonlopun ajan isovanhempien luona?
Asuuko lähipiirissä muita äitejä, jotka hoitavat lapsiaan kotona? Sopikaa tapaamisia esim. leikkipuistoon. Saatte juttuseuraa. Auttaa jaksamaan.
itku silmässä luen ihania vastauksianne.
MLL:n hoitajaa olen miettinyt, ei se ole rahasta kiinni, vaan siitä että tuntuu etten jaksa sitä hoitajanvalintaprosessia jne. Enhän nyt voi jättää lapsia tuntemattomalle ja häipyä ovesta ulos, pakkohan siihen hoitajaan on tutustua, sekä minun että lasten, enkä tiedä miten se käytännössä hoidetaan.
Minulla olisi kyllä harrastus jonne menisin 2 kertaa viikossa, mutta koska mies reissaa työn takia ympäri Suomea niin paljon, olen joutunut luopumaan harrastuksestani. Kun pääsisi tosiaan vaikka jumppaan tai edes yksin kahvilaan juomaan kupin kahvia ja lukemaan jourulehteä edes kerran viikossa puoleksi tunniksi.
En tajunnut ennen lapsia miten raskasta voi olla tämä vastuu lapsista. Vaikka lapsemme ovat äärettömän kilttejä ja hyvin nukkuvia ja eivät siis mitenkään haastavia tapauksia, silti se on yllättävän rankkaa olla yksin niistä vastuussa 24/7. Siis ihan vain se että on koko ajan "saatavilla".
ap
vaikka siten että kutsut jonkun tytön kotiisi kahville ja olemaan hetkeksi. Hän voi olla aluksi lasten kanssa vain lyhyen ajan, käyt vaikka kaupassa tai jotain. Kyllä lapsista näkee, miten meni. Ei tytöt rupea lastenhoitajiksi, jos ei yhtään kiinnosta niiden kanssa oleminen. Jos tyttö vaikuttaa kivalta ja pitää lapsistasi, kutsu hänet toistekin.
Lasten vieraalle hoitoon jättäminen tuntuu vähän haikealle ekalla kerralla, varsinkin kun olet ollut lastesi kanssa ihan koko ajan. He kuitenkin nauttivatkin siitä, kun saavat uusia kontakteja ihmisiin. Ja jos lapsesi ovat kilttejä ja rauhallisia, heidän kanssaan pärjää helposti varmaan monikin hoitaja.
Puhupa vakavasti myös sen ukkosi kanssa. On epäreilua, että sinä joudut luopumaan harrastuksistasi miehen työn takia. Jo se, että isovanhemmat asuvat noin kaukana, on hankala asia koska teidän on vaikea lähteä kahdestaankaan mihinkään. Miehesi pitää ottaa myös sinua huomioon. On todellakin henkisesti raskasta olla 24/7 lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monilla liikuntakeskuksilla on lapsiparkki johon lapset voi jättää jumpan ajaksi. Mulle se on ollu hyvä henkireikä, oon niin huono jättämään lasta kenellekään hoitoon mutta siitä on ollu hyvä alottaa kun on ite siinä lähistöllä kuitenkin.
Minä olen soitellut tuollaisissa tilanteissa kaupungilta perhetyöntekijää apuun. Ja tulee paljon halvemmaksi kuin MLL:n hoitajat. Max. 4h = 10e ja siitä 8 tuntiin on 20e. Kaupungin nettisivuilta löytyy tietoja ja numero, josta sen saa tilattua. Pahimpaan aikaan teimme sopimuksen, että hoitaja kävi kerran viikossa useamman kuukauden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten sitten vaan olin ilman apua ja jaksoin miten parhaiten taisin.
Ajan kanssa helpottaa joka tapauksessa kuitenkin. Jos se sua yhtään lohduttaa.
Itse olin samassa tilanteessa kolmen lapsen kanssa vuosia. En yksinkertaisesti jaksanut järjestää itselleni vapaa-aikaa, vaikka hyvin tiedostin tarpeen.
Ainakaan silloin kotikaupungissamme ei apua saanut. MLL:n hoitajaan minulla ei ollut varaa, eikä mieheni halunnut maksaa.
Neuvolassa sanottiin aina vaan, että koita jaksaa.
Kun lopuluta väsyín totaalisesti ja masennuin, hakeuduin itse terveyskeskuspsykologille. Hänen kauttaan sain perhetyöntekijän vähäksi aikaa (kerran viikossa muutama tunti). Tosin perhetyöntekijän saamisen edellytyksenä oli, että lapset merkittiin lastensuojelun kirjoihin.
Vaikka mistään lastensuojelutapakuksesta ei ollutkaan kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei täällä todellakaan merkata mitään lastensuojelun kirjoihin (Tampere). Perhetyöntekijää olen käyttänyt 2006-2009, välillä epäsäännöllisesti välillä säännöllisesti. Ja sen voi tosiaan ihan itse tilailla, jos siltä tuntuu, ei tarvita välikäsiä.
Joka la ja su aamu menen kuntosalille ja uimaan, mies hoitaa lapset. Sen lisäksi meillä on loistava 19 v opiskelijatyttö lastenvahtina, hän tulee kerran kuussa, jotta pääsemme miehen kanssa kahdestaan vähän viihteelle.
Kuopuksemme on vasta 9 kk ja ihan hyvin olen uskaltanut hänet jättää hoitajalle. Jos lähdemme ravintolaan klo 19.30, menee vauva nukkumaan jo puolen tunnin päästä ja isommat tunnin, eli hoitaja vain katselee telkkaria ja valvoo lasten unta.
Me löysimme hoitajan kaupan ilmoitustaululta.
Tiedän kyllä, miten raskasta on olla koko ajan se ainoa vastuullinen aikuinen talossa! Pää siinä hajoaa. Ota vaan reippaasti sitä omaa aikaa, joko hoitajan tai miehen avulla!
Vanhin lapsemme on jo koulussa ja keskimmäinen kerhossa, joten viikolla saan vähän hengähdysaikaa, kun vauva nukkuu ja muut on pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö myös diakonialaitokselta saa kodinhoitoapua?+
Tai jos hoitaisitte ystäviesi/lasten kummien kanssa vuoronperään jos sellaiseen on mahis.
Luulis nyt apua saavan neuvolastakin, koska miehesi reissaa niin paljon, vaikka väittäisi olevan menossa lääkäriin ja menisi vaan pullakahvilleym...omaa aikaa tappamaan.
Missä päin suomea asustelette??
Olen ainakin kavereille sanonut että meille ovat lapset aina tervetulleita jos oma jaksaminen on kortilla.
Ei teitä ongelmaperheeksi leimata. Varmasti on aivna tavallista kokea tuollaisia tunteita, kun on paljon yksin noin pienten lasten kanssa. Aloita siis siitä, että puhut asiasta neuvolassa ja myös ystävillesi. Keskustelu auttaa ja siinä kuulee myös ehkä uusia näkökulmia ja ratkaisuja. Toiseksi: Onko mahdollista saada esim MLL:n kautta lastenhoitoapua? Tai jostain muualta? Selvitä nämä mahdollisuudet ja yritä niiden avulla järjestää itsellesi kerran pari viikossa itsellesi omaa aikaa. Se auttaa varmasti. Ja jos et halua, että pienin lapsi jää hoitajalle, niin voisitko kutsua kotiinne ystäviä tai esim. kunnasta kodinhoitajan tekemään kotitöitä ja siinä lomassa saisit aikuista juttuseuraa. Muuta ei nyt tule mieleen... Toivottavasti jokin noista auttaa. Hyvä, että olet lähtenyt nyt hakemaan "apua". Ette te ole ongelmaperhe, vaan aivan tavallinen perhe, jossa äiti kaipaa myös aikaa itselleen ja se on täysin sallittua.