8kk vauva ei vielä vierasta, ei ole koskaan

riittävästi huomiota vanhemmiltaan ts. etsii huomiota keneltä tahansa aikuiselta. Kannattaisiko ap:n mennä vaikka johonkin äiti-vauva-vuorovaikutuspiiriin tms. Kysy neuvolasta, vielä ei ole liian myöhäistä!

kuuluu normaaliin kehitykseen. Jos vauva on valmiina jokaisen vieraan aikuisen syliin on todennäköisesti äidin/isän ja vauvan kiintymyssuhteessa jotain pielesä. Kannattaa kysyä asiasta seuraavalla neuvolakäynnillä.

ja etsii kontaktia katseellaan, voi olla luonnekysymys, mutta jos haluaa vieraan syliin niin on jo vähän eri asia. Tuosta olisin itse huolestuneempi. Meidän yltiösosiaaliset lapset ovat aina mielellään hymyilleet vieraillekin, mutta sitten jos hymyyn vastataan, monesti kääntävät päätä pois ujostellen. Vieraan syliin ei ole kyllä vielä kukaan kolmesta itse halunnut.

Kyllä se on hyvin yksilöllistä. Meillä toinen oli suorastaan äärettömän vierastava ja toinen ei vielä (10kk) ole alkanut vierastaa. Jotain hvyin pientä arkuutta on ollut joissain tilanteissa havaittavissa, mutta yhden supervierastajan (kesti vuoden ajan todella voimakkaana) kokeneena, en pidä tätä minään. Ja aivan normaaleja lapsia ovat molemmat.

Jos lapsi ei vierasta on äiti-lapsi suhteessa vikaa.

Ei pidä paikkansa. Meillä oli joku vierastamisen esiaste kausi n. 4-kuisena,joka meni hyvin nopsaan ohi.

Siis vauva piti kaikista,mut joksus liian suuresssa väkijioukossa jos äiti katosi tuli pieni itku. 5-kuisena ei enään ollut tuollaistakaan.

8-kuisena ei ollut moksiskaan vaik äitiä ei näkynyt pitkään aikaan ja oli vieraan ihmisen sylissä.

Nyt 7v. on edelleen yhtä sosiaalinen. Istuu vieraiden mammojen syliin alta minuutin ja on heti juttelemassa vieraiden ihmisten kanssa.

Vierastaminen on luonne kysymys.

Ei sellaisesta kannata olla huolissaan. Suhteesi lapseen on varmasti aivan kunnossa.

Ei kaikki lapset vierasta samalla lailla.

Mun lapsi ei koskaan vierastanut, mutta ei se toki jokaisen syliin kavannut. Ja oli jo vauvan hirveän iloinen, touhukas ja kiinnostunut kaikesta ja ennenkaikkia kaikista.

Toki saattoi heti tykätä jostain vieraasta ja oli ihan luontevasti sen kanssa. Ei koskaan pelänntyt edes lääkäreitä tai hoitajia.

Mun isä oli luonteeltaan erittäin avoin ja sosiaalinen, samoin mun mies.

Ei vierastanut (yhtä yksittäistapausta lukuunottamatta), oli kotonaan heti kaikkialla, jokainen syli keplasi (myös vanhempien) jne.



Nyt hän on 6-vuotias, iloinen, mutta jääräpäinen höpöttäjä, jolla on rautainen itsetunto.



Kuopus (nyt 3 v) on aina ollut arempi vieraiden kanassa ja paljon enemmän äidin peräään kotioloissakin. Hänellä menee tunti tai pari, ennenkuin alkaa juttelemaan kunnolla esimerkiksi meille kotiin tulleiden vieraiden kanssa. Lisäksi tuo vajaa 1v vierastusikä oli paljon selvempi hänellä kuin veljellään.

Meillä esikoinen ei ole vierastanut, tosin nyt isompana voi joitain ihmisiä hetken ujostella, mutta ei yleensä 5min kauempaa tuokaan kestä.

Nuorempi ei mielestäni ole myöskään vierastanut, mutta on ollut valikoivampi ihmisten suhteen. Mutta koko ajan kuin ikää on tullut, niin tuokin on vähentynyt.

Meillä on kyllä lapsi-vanhempi suhteet kunnossa, ja molemmat vanhemmat ovat sosiaalisia ja hyvän itsetunnon omaavia.

niin eiköhän se siitä =)

lapset kehittyvät omassa aikataulussaan. Jos olet palaamassa töihin, ja lapsi menossa hoitoon, niin hyvä vain, että vierastuskausi tulee vasta myöhemmin.



Meillä esikoinen alkoi vierastamaan reilu 2-vuotiaana, ja vierastus on nyt 4-vuotiaana pahimmillaan.

Toinen laps kammoaa muita jo nyt 8-viikkoisena..



Se, että lapsi suostuu olemaan vieraan sylissä tai hymyilee/ottaa katsekontaktia vieraan kanssa ei vielä tarkoita, että kiintymyssuhteessa olisi mitään vikaa. Eikä se tarkoita, että lapsi tilausuuden tullessa olisi valmis lähtemään ventovieraan matkaan (minkä joku orpokodista adoptoitu lapsi saattaisi alkuun tehdäkin).



Mutta jos asia sinua murhettaa, niin puhu ihmeessä siitä neuvolassa (varaa vaikka ylimääräinen aika). Neuvolan th osaa kyllä arvioida vuorovaikutuksenne tasoa. Ja koska osaat asiaa murehtia, en usko, että siinä on mitään vikaa.



Nauti "seurapiirikelpoisesta" lapsestasi!

Aina suhtautunut hyvin avoimista kaikkiin ihmisiin. Jossain vaiheessa olin huolissani, kun suhtautui kaikkiin niin luottavaisesti. Mutta kyllä on oppinut olemaan hiukan varovainen, ilman mitään pahoja kokemuksia. Ihan normaali, nykyisin suht rauhallinen ja edelleen iloinen 9v on.

moksiskaan kenestäkään. Joskus huolettaa, että onkohan meillä nyt kiintymyssuhde kunnossa, kun vauvalle kelpaa kaikki ystävälliset aikuiset ja lapset kaveriksi.



Mutta toisaalta, olen asunut ns. ei-länsimaisessa kulttuurissa ja siellä ei kyllä koko vierastamista tunnettu. Vauvat ja lapset oli sosiaalisesti kaikkien kanssa ja olenkin ajatellut, että olisiko tämä vierastusjuttu länsimaisen yhteiskunnan ilmiö, kun lapset viettää aikaa vain yhden tai kahden huoltajan kanssa neljän seinän sisällä.

Vierastusvaihe tulee jossain vaiheessa mutta ei kaikille niin voimakkaana. Meillä molemmilla lapsilla on ollut vierastusvaihe noin 10kk ja 2v iässä.



Toinen lapsista on arempi, toinen taas naureskelee vieraillekin.