Kertokaas nyt niitä OIKEITA prässejä mitä teidän elämässänne on ollut
Kommentit (21)
Mies käytti minua seksuaalisesti hyväkseen.
Minä sairastuin vakavasti.
Lapset pahasti allergisia.
Nuorimmainen kolmesta on erityislapsi.
Riittäiskö nämä. Nykyisin on helpompaa, mutta aikamoisen prässin läpi on menty.
Lapsettomuushoidot, vaikeat raskaudet, hätäsektio, lähes kuolleena syntynyt esikoinen, vuoden ERITTÄIN TARKAT syynit jäikö synnytyksestä jotain.
Kahden lapsen korvatulehduskierteet + valvomiset, esikoisen sairastuminen pitkäaikaiseen sairauteen joka vaatii päivittäin kaikenlaista, oma vuoden kestänyt krooninen migreeni johon ei löytynyt syytä, mies löysi toisen, jätti meidät ja mukavan summan velkaa. Kuopuksen astma joka puhketessaan oli vaikea ja vaatii paljon hoitoa ja sairaalareissuja. Esikoisen korvasairaus (kuuloon vaikuttava) + erittäin runsas yökastelu joka vaatii joka yö kaikenlaista säätämistä.
Mutta kun katson tänään peiliin, on helppo hymyillä, mun ja lasten on hyvä olla, kaikesta huolimatta :)
ei oikeastaan mitään, mitä ei/en itse olisi aiheutettu/aiheuttanut.
Toisaalta keskimmäisen sairaalakierre kuopusta odottaessa/synnyttyä oli aika kovaa aikaa henkisesti, mutta siitäkin selvittiin kunnialla.
enpä minä itseasiassa olekaan minkään prässin läpi mennyt. Ainakaan noiden aiempien vastausten rinnalla...
Miehen jatkuva pettäminen
Avioero
Pitkä lomautus
pokut töistä
taistely työkkärin kanssa >> minun tappio
maksuhäiriömerkintä
Tämä kaikki alle vuodessa.
Olen kuitenkin hokenut itselleni, että niin kauan kuin lapseni on terve, kaikki on hyvin.
joka on kaksikesäisestä saakka juossut tutkimuksista eri osastoilla, viimeisin kesti VUODEN, vein päivittäin ja hain ja taakka sen kuin jatkuu.. Nyt koululainen, lisäksi todella allerginen, jota nyt en hänen kohdallaa toki laske enää miksikään.
Miehen pitkä lomautus, selvittiin nippa nappa vaikka mies haki töitä koko ajan ja saikin pikkukeikkoja, ei ollut aikaa odotella liiton rahojen alkamista, kun 900e:n vuokra painaa päälle ja minä kodinhoidontuella kotona.
Ja tietty tämä rankka arjen pyöritys ja siinä sivussa suht vakava masennus, joka on lähes taaksejäänyttä elämää, onneksi. Kotiäitinä kuutisen vuotta olen ollut.
ja sokerina pohjalla lastensuojelun avohuollon asiakkuus, josta nyt yritämme päästä irti, siinäpä sulle prässiä!
seurannut syynytyksen jälkeinen masennus. Lähesiten sairastelut.
neljä lasta, 13-vuotiaat kaksoset, 10v. ja 3v. Kuuden vuoden sisällä kaksi taloa rakennettu. Minulla toistuvia gynen leikkauksia, sekä selkä todella huonona(3pullistumaa). Raju sika-influenssa..joka pitkittyi rajuin oirein 6 viikkoon. Oikeustaistelut ex-puolisoni kanssa, siihen aikaa vierähti 3- vuotta.
Ehkäisystä huolimatta vahinkoraskaus, ja sen keskeyttäminen..Oli muuten henkisesti vaikeinta mitä olen elämässäni joutunut tekemään. viikko sitten löysin patin toisesta rinnasta..eilen ottivat ohutneulanäytteen, vastauksia odotellessa :(
Kolme vuotta sitten kuoli rakas kummitätini..aivam liian nuorena, ja vuosi siitä kuoli hänen poikansa, eli serkkuni, vain 26-vuoden ikäisenä. Syöpään molemmat.
Ja uusio perheenä nämä kaikki käyty läpi..n. 6 vuoden sisällä.
En tiedä voiko tätä kaikkea prässiksi sanoa, mutta on oltu hemmetin lujilla välillä...
Miehen sairastuminen masennukseen ja psykoosiin lapsen ollessa pieni vauva,
Ero ja pahat taloudelliset vaikeudet,
Uuden miehen paljastuminen väkivaltaiseksi ja erittäin vaikea irrottautuminen suhteesta.
Oma masennus ja päihteiden väärinkäyttö.
Nyt alkaa asiat olla viimein kunnossa.
neljä lasta, 13-vuotiaat kaksoset, 10v. ja 3v. Kuuden vuoden sisällä kaksi taloa rakennettu. Minulla toistuvia gynen leikkauksia, sekä selkä todella huonona(3pullistumaa). Raju sika-influenssa..joka pitkittyi rajuin oirein 6 viikkoon. Oikeustaistelut ex-puolisoni kanssa, siihen aikaa vierähti 3- vuotta.
Ehkäisystä huolimatta vahinkoraskaus, ja sen keskeyttäminen..Oli muuten henkisesti vaikeinta mitä olen elämässäni joutunut tekemään. viikko sitten löysin patin toisesta rinnasta..eilen ottivat ohutneulanäytteen, vastauksia odotellessa :(
Kolme vuotta sitten kuoli rakas kummitätini..aivam liian nuorena, ja vuosi siitä kuoli hänen poikansa, eli serkkuni, vain 26-vuoden ikäisenä. Syöpään molemmat.
Ja uusio perheenä nämä kaikki käyty läpi..n. 6 vuoden sisällä.
En tiedä voiko tätä kaikkea prässiksi sanoa, mutta on oltu hemmetin lujilla välillä...
Ja lisään vielä että tässä ohessa käyty läpi vakavaa masdennusta perheessä..
Jos nyt jotain mieleen tulevia vaikeuksia pistää ylös niin:
- ensimmäisessä raskaudessa keskenmeno rv12
- toinen raskaus vaikea (vuotoja ja keskenmenoriskiä puoleen väliin asti, lapsivedenmäärän hypäpääminen yli käyrien, sairaslomalle rv26, perätilaan kääntyminen, kasvohalvaus ja lopulta kiireellinen sektio kääntöyrityksen ultran perusteella, istukan ongelmat)
- vauvalla todettiin downin syndrooma
- downiin liittyviä juttuja: paljon sairasteluja, korvakierteet & putkitukset, infektioastma, aika paljon sairaalakeikkoja ja osastollaoloja pienenä, oppi kävelemään 3v10kk iässä, ei vielä 5v iässä puhu ja viittomat vähentyneet huomattavasti (autismiepäilynä odottaa tutkimuksiin pääsyä)
- toinen lapsi syntyi "terveenä" mutta kehityksessä viivetrtä jo vauvaiästä asti ja 3v ikäisenä autismidiagnoosi
- tieto omasta irtisanomisesta 7v työsuhteesta samana päivänä kun kuopuksen autismidiagnoosi vahvistui
- pikkuveljen itsemurha esikoisen 2v synttäreiden aattona
Nuo nyt ekana tuli mieleen.
"prässi"...hoh hoijaa...
Meillä:
- miehestä johtuva vaikea lapsettomuus ja helvetilliset hoidot
-kohtukuolema raskauden lopussa
- yksi lapsi vaikeasti vammainen ja asuu laitoksessa, sinnittelee vielä mutta ei elä enää kauan
- pelaaminen ja asunnon menetys
-helvetilliset ulosottovelat ja luottotietojen menetys
-4 vaikeaa masennusta ja loppuikä lääkkeillä
-vanhempien kanssa välit poikki jo 8 vuotta
-kaikkien lasten yökastelu (3 - 5 krt/yössä lakanoitten ja peittojen vaihto, ikinä ei saa nukkua)
siinähän ne tärkeimmät.
Mutta hei, mua ei ole koskaan raiskattu, ryöstetty eikä pahoinpidelty, talo ei ole koskaan palanut, emme ole olleet pahassa kolarissa emmekä sairastuneet syöpään ja kaikesta huolimatta emme ole eronneet. JOten meillä menee sit kuitenkin kaikesta huolimatta aika kivasti :)
Helpolla on päästy, sillä vaikeuksissakin on saatu niin paljon tukea läheisiltä että on selvitty hyvin.
- Ensinnäkin koko mun lapsuus alkoholistivanhempien lapsena
- Huono avioliitto miehen kanssa, joka osoittautui narsistiksi
- Ero tuosta liitosta
- Lapsista huolehtiminen yksin
- Ja sitten hyvä uusperhe, jossa tosin neljä lasta, niin että arki on nytkin jonkinlaista jatkuvaa prässiä
Siitä en toivu koskaan.
Oma paha onnettomuus lapsena, fyysiset ja esteettiset haitat siitä
Esikoisen parantumaton sairaus, joka aihettaa vamman
ei oikealta prässiltä sinänsä tunnu, kun ei niihin kuolla voi. Yksi vaikea raskaus, jossa mahdollista menettää lapsi. Yhdellä todettiin häikkää sydämessä, mutta osoittautui vaarattomaksi. Kyllä nämä ennen kuin se onnellinen loppu tuli tuntui tosi kovalta, siis pelätä menettää se lapsi.
Olen oikeakätinen ja oikea käsi leikattiin, kun pienin lapsista sylivauva. Ei näkynyt kauheasti apujoukkoja.
Jokaista raskautta saanut odottaa ja yrittää pitkään, se oli henkisesti raskasta.
Raskainta on kuitenkin fiiis, että tuli valittua väärä mies :(
eipä ole noita oikeitakaan elämän varrelle sattunut ja tämän asian kanssa yritän eteenpäin pyristellä.
Tekisi mieli sortua besserwisseröintiin ja sanoa, että jos on hyvä mies, niin kai noista "prässeistä" selviää helpommin.
elämä kohdellut silkkihansikkain koska
ainoat vastoinkäymiset on oikeestaan rahallisia eli kaks konkurssia meidän perheessä (kiitos lama!) ja siitä johtunut talon menetys!
"prässi"...hoh hoijaa...
Meillä:
- miehestä johtuva vaikea lapsettomuus ja helvetilliset hoidot
-kohtukuolema raskauden lopussa
- yksi lapsi vaikeasti vammainen ja asuu laitoksessa, sinnittelee vielä mutta ei elä enää kauan
- pelaaminen ja asunnon menetys
-helvetilliset ulosottovelat ja luottotietojen menetys
-4 vaikeaa masennusta ja loppuikä lääkkeillä
-vanhempien kanssa välit poikki jo 8 vuotta
-kaikkien lasten yökastelu (3 - 5 krt/yössä lakanoitten ja peittojen vaihto, ikinä ei saa nukkua)siinähän ne tärkeimmät.
Mutta hei, mua ei ole koskaan raiskattu, ryöstetty eikä pahoinpidelty, talo ei ole koskaan palanut, emme ole olleet pahassa kolarissa emmekä sairastuneet syöpään ja kaikesta huolimatta emme ole eronneet. JOten meillä menee sit kuitenkin kaikesta huolimatta aika kivasti :)
Ei ole tästä sitten vaikea päätellä mistä se lasten yökastelu johtuu :-(
toiseen ketjuun... ja siinä oli vaan ne isoimmat. En aloittanut lapsuudesta,vaan ihan nyt nää lapsiperhevuodet. JOS oisin aloittanut lapsuudesta mukaan olis tullut myös äidinpuolen isovanhempien alkoholismi,sedän huumehöyryt ja lopulta murha ja serkun itsemurha samana vuonna kuin hyvän ystävän itemurha (14v ikäsiä oltiin)... jne jne
Mä todella koen,et mua on koeteltu ja että mä selviän mistä vaan nykyisin. Kaikesta on jo selvitty ja edelleen selvitään!!!
olin kirjoittanut 10v sitten, kyllähän tuossa oli prässiä jonkin verran:
- isä sairasti koko kevään ja kuoli toukokuussa
- hautajaiset ja esikoisen ylppärit viikon välein
- oikeudenkäynti rakentamastamme talosta vei voimia ja rahoja
- mies joutui maksamaan itsensä ulos entisestä työpaikastaan, hinta vuositulon verran
- 2 keskenmenoa
ja siitä 6 vuotta aiemmin:
- äidin sairastuminen ja kuolema
- avioero ja omaisuuden menetys
- kodin ja työpaikan vaihto
- yksinhuoltajuus 3 lapsen kanssa
kaikki 6kk sisällä
Nyt jos joskus vituttaa töissä tai väsyttää valvotut yöt tai rahapula rassaa niin muistelee vain tuota (onneksi) mennyttä aikaa. Johan helpottaa:D
Ja minun onnettomuuteni, jossa selkäranka murtui. Siinä oli arki lapsiperheessä aika haastavaa. Ja ne kivut! Voi elämä.