Lue keskustelun säännöt.
miten pääsisin eroon rakastumisen tunteesta?
15.01.2010 |
Olen naimisissa oleva kolmekymppinen kolmen lapsen äiti. Rakastan miestäni ja meillä ei ole parisuhdeongelmia.
Olen kuitenkin ollut noin vuoden verran aluksi ihastunut ja nyt rakastunut mieheen, jota näen työni puolesta useita kertoja viikossa. Mies ei tiedä, että olen rakastunut häneen. Olemme siis tavanneet vain työn puolesta ja jutelleet jonkin verran työn ulkopuolisista asioista, kuten harrastuksista, perheestä jne...Minusta tuntuu, että mies viihtyy hyvin seurassani, mutta en usko hänen olevan ihastunut/rakastunut minuun.
Minä haluaisin unohtaa tämän miehen, mutta miten se onnistuu, kun ajattelen häntä 24 tuntia vuorokaudessa. Työn puolesta me siis tapaamme usein, mutten miten saisin käännettyä ajatukseni niin, että pitäisin hänä vain mukavana tyyppinä, enkä olisi suunnattoman ihastunut häneen.
Suunnitelmissa ei siis ole todellakaan jättää aviomiestäni ja aloittaa suhdetta tämän työtuttavuuden kanssa.
Tämä elämä tuntuu vaan raskaalta, kun tuntee suunnatonta rakkautta mieheen, jota ei edes kunnolla tunne.
Kommentit (18)
sen kun olet rakastunut ihan vapaasti. Kunhan et ole niin ääliö että teet jotain sen eteen... Kyllä se siitä sitten vaimenee ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä se lähtee! Ja kun kerran täältä apuja kyselet, olet ilmeisen varma itsestäsi. Eli et halua _mitään_ hänen kanssaan. Helpottaa sinun tilannetta.
Siitä se sitten lähtee elämä uuteen nousuun. Toisaalta se voi olla uuden alku koko sinun elämällesi. Tarkoitan, että jotain puuttuu sinun avioliitostasi.
Mitä haluat?
tapaathan häntä työssäsi, kyllä hänestä jokin seikka varmasti on selvää.
Ja jos et usko että haluaisit aloittaa mitään tämän tapauksen kanssa ja vielä jos et usko että vastapuolella on mitään sua kohtaan, niin miksi ihmeessä olet rakastunut häneen?
kirjoitus n 2 kk sitten. Vaikka eipä kai ongelma ole niin ainutkertainen.
Itsellä ollut ihan samantapainen juttu, mutta nyt onneksi laimentunut, kun oon vähemmän nähnyt koko tyyppiä.
Eikä aikomustakaan ollut tehdä mitään asialle, tai varsinkaan kertoa kohteelle tms. muuttaa omaa elämää.
Vaikka kuin päättäisi olla pitämättä koko henkilöstä, niin eihän se oikeasti onnistu. Tekoja voi hallita, mutta tunteita ei. Ne tunteet voi onneksi pitää salassa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteeni ei kyllä ole ihan samanlainen. Meitä oli silloin muitakin kohtalotovereita. En siis ole ap. Tilanteeni on ajautunut kriisiin. Voimia ap:lle, ymmärrän tilanteesi. Kehotan vain keksimään jotain muuta ajateltavaa. Tilanteesi on tavallaan hyvä, jos et saa vastakaikua, onnettomampaa on, kun on kaksi varattua rakastunutta...
siis vaikka katsot hänen käsiä tai jalkoja ja etsit niistä vikoja. En osaa selittää, mutta murenna tuo täydellisyyden katsominen. Miehessä on varmasti jotain huonoa, joka viimeistään arjessa muuttuu samaksi kuin oman miehen kanssa. En siis tarkoita sillä tavalla huonoa, huonoa vaan jotain joka tuo miinusta ihmiseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajan kuluessa rakastumisen tunne laimenee. Ja lopulta häviää.
vieläkin sukat pyörii jalassa...
eroon tästä tunteesta. Oikein ruokin tätä tunnetta haaveilemalla, että mitä voisi tapahtua jos vaikka törmäisimme ravintolassa tms. paikassa. Kun tiedän kuitenkin varmasti että en koskaan pettäisi miestäni, enkä siis todellisuudessa tekisi mitään tämän ihastukseni kanssa ravintolassa törmätessämme.... Tai jos vähän saisi koskettaa, niin se olisi jotain se...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet ihastunut mielikuvaan hänestä, et häneen.
eiköhän hänessä ole huonojakin puolia (kaikissa on), jos tarkemmin häntä tarkastelet. sitten rupeat vaan vatvomaan niitä, niin kuin joku jo sanoi. auttaa kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3,5 vuotta olen ollut ihastunut/rakastunut erääseen mieheen (olen naimisissa). Alan tottua tähän ja vaikkei ole edelleenkään helppoa elää tämän kanssa, niin minkäs teet. Ihastuminen tuo romanttisia tunteita ja väriä arkeen, jos ei muuten niin fantasioiden kautta. En aio pettää miestäni ellei haaveilua lasketa pettämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollut rakastunut yhteen mieheen jo 10 vuotta, se alkoi lyhyellä kiihkeällä suhteella. Mies jätti minut entisensä takia.
Jatkoimme kuitenkin "juttua", ja nyt olen mennyt jo toisen kanssa naimisiin ja lapsikin on.
Tuo "suuri rakkauteni" meni myös naimisiin, siis sen entisensä kanssa.
"Juttumme" jatkuu yhä, mutta olen huomannut, että rakkaus muuttaa muotoaan ajan kuluessa.
Minulle olisi nyt aivan sama, näkisinkö häntä enää koskaan. Hyvät muistot kyllä säilyy ikuisesti minulla.
Aivoissa vaan tapahtuu sellainen jännä kemikaalireaktio kun rakastuu. Kemikaalireaktion "laimeneminen" järkevälle tasolle (siis sellaiselle että pystyy hillitsemään itseään ja ajattelemaan asioista järkevästi) kestää n. 1-5 vuotta.
Minulla se kesti 5 vuotta. Tämäkin on tietysti ihan yksilöllistä.
Ihastuminen ja rakastuminen ovat ihan luonnollisia reaktioita ihmiselle. Omista valinnoista riippuu, mitä niille tunteille tekee, vai tekeekö mitään.
Rakastaminen onkin sitten jo taito.
Silloinhan ruukattiin ihastua johonkin yläluokanpoikaan ja kaihoiltiin vuosikin sen perään. Muistan itsekin tällaisen rakastumisen. Kun sitten kerran kohdattiin, se oli ihan ääliö.
Eli se on sellaista teinihömppää arjen piristykseksi. Vähän kuin popidoliin ihastuisi.
Ääliöitä on ne, jotka lähtee tällaisen harhan matkaan.
Rakasta rauhassa ja nauti siitä.Ehkä menee ohi, ehkä ei.
että olen ihastunut toiseen, mutten halua mitään ihastuksen kanssa. Mieheni suhtautui upeasti asiaan ja ihastus hävisi mielestä. Oma mies ymmärsi, että voi ihastua, mutta oli puhdistavaa selviä tunteita oman rakkaan kanssa, jonka kanssa olen edelleen 12 vuotta tapahtuneen jälkeen...
Ja lopulta häviää.