Lue keskustelun säännöt.
Jaksaako muut tehdä töiden jälkeen yhtään mitään?!
16.03.2010 |
Minä en jaksa. Oon aina aivan puhki kun pääsen kotiin. En jaksa mitään viikolla kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen! Onko tää normaalia? Jotain sairautta minulla kyllä on muttei periaatteessa pitäis vaikuttaa joka päiväiseen elämään. Vai vaikuttaakohan kuitenkin? Välillä olen niin väsynyt että koko töissä olo on yhtä tuskaa. Syön kyllä hyvin ja monipuolisesti mutta liikkua en jaksa kun en jaksa mitään kotitöitä, ihmisten tapaamista ym, viikonloppuna hoidan kaiken muun. Miten muut jaksaa?
Kommentit (18)
en heti töistä tullessa alota. Teen normaalisti kolmivuorotyötä ja se sopii minulle parhaiten koska silloin saan aikaseksikin. Nyt koluttaudun lisää ja olen harjottelussa päivätyössä. On ihan pakko alkaa tekemään heti kun tulen kotiin, muuten vain en enää jaksa. Heti töiden jälkeen käyn lenkillä jonka jälkeen teen ruuan jos mies ei sitä ole tehny. Samaan syssyy menee pyykit ja tiskit. Sitten lysähän sohvalle ja siinä meneeki loppuilta =) Mutta toisinaan (kuten tänään) suon itelleni ihan laiskottelupäivän. Vain muutaman kouluhomman olen tehny sohvalta käsin. Ja jottette kauhistelisi niin minulla ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieluiten lysähtäisin sohvalle suoraan. Yhtenä iltana on lapsen harrastus, mihin pitää kuljettaa ja se on ihan kaameeta raahautua sinne jos mies ei ehdi viedä. Jumpassa käyn yhtenä iltana suoraan töistä, jos kävisin kotona välillä, en varmasti pääsisi liikkeelle uudestaan.
En jaksa muuta. Siivoamiset jää viikonloppuun.
lääkäri vielä tutki ja sanoi että mulla on vaan eri rytmi kuin monella muulla. mutta siihen on parasta vain tottua.. en siis 10:neen vuoteen ole tottunut heräämään kuudelta.
joskus harvoin tulee spurtteja ettei ole kamala olo työpäivän jälkeen. mutta pahinta oli kun paikat särki niin paljon.
tän talven on ollut niin kamala kiire töissä, hyvä kun hätäsesti ehtii syömään. Ja matkoineen työpäiviin kuluu 10-11 tuntia. Haluais vaan löhötä koko illan, jumpat on jääneet, ei ehdi eikä jaksa, ja lasten kanssa yrittää ehtiä olla, kotihommia tehdä.
Olen kyllä työpaikkaa vaihtamassa kohta, toivottavasti vähän helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen arki-iltoina sen verran kuin jaksan. Pakolliset ruoanlaiton ja pyykkäyksen sekä tiskit yleensä jaksan. Tarkemmin ajatellen jaksan ihan hyvin välttämättömät asiat, mutta ei minulla mitään harrastuksia ole ja ei ole toistaiseksi lapsillakaan.
Jaksamiseen minulla auttaa 6h työpäivä, toivottavasti saan tehdä sitä vielä useamman vuoden....
kesällä jaksan enemmän.
Paitsi joskus on vain pakko jaksaa, nytkin just vasta lopettelin etätyöt kun en mitenkään ehtinyt saada asioita hoidettua virka-ajan puitteissa. Mutta en mä koe "jaksaneeni", oli vain pakko. Olen ihan kuitti ja haluaisin mennä heti nukkumaan, sen sijaan että esim. keskustelisin mieheni kanssa - saati tekisin kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei onneks mene työmatkoihin kovin paljon aikaa (5 min per suunta). Jaksan leipoa, siivota, tehdä ruokaa, pelata, ulkoilla (paitsi nyt kun on edelleen kylmä niin en viitsi), kutsua ihmisiä kylään, käydä ostoksilla jne. Joskus jos olen nukkunut edellisen yön huonosti, en jaksa tehdä paljon mitään. Mutta jos olen nukkunut normaalit 8 tunnin yöunet ja syönyt terveellisesti, niin jaksan kyllä vaikka mitä!
että jos ehdin lösähtää sohvalle tai koneelle, en jaksa enää mitään muuta kuin ihan pakolliset. Jos taas aloitan heti, jaksan huoletta siivota talossa kunnon viikkosiivouksen ja itse asiassa olo on sen jälkeen tosi en energinen.
Mulla on melkein joka ilta jotain kuskaamista lasten harrastusten vuoksi ja se onneksi saa liikkeelle ja lenkille harrastusten aikana.
Vuoden alusta 6 h työpäivä on helpottanut asiaa entisestään, mutta ennen ihan normaalilla työajalla pyöritin samaa rumbaa.
Mutta siis jos annan väsymykselle vallan, kuten monesti teen, se vie ihan mennessään ja lapaset putoo niille sijoilleen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työmatka n. 30 min suuntaansa. Tulen kotiin ja teen ruuan perheelle, ellei mies ole tullut aiemmin. Leikin lasten kanssa, tehdään läksyt. Ulkoilu, käyn lenkillä. Joskus vieraita, joskus ei. Työjuttujen suunnittelua jne. Lapset nukkumaan ja itse telkun ääreen, tai nettiin :-D
En vaan voi olla jos on tekemättömiä kotitöitä, joten vaikka teen 15h työpäivän, teen kotityöt vielä sen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut nyt en jaksa vaikka edelleen olis pakko! Ihan hirveetä kun kipuilua ja työ vie aivan kaikki mehut eikä omaan elämään tai perheelle jää mitään :(
Surettaa, itkettää, miten tästä kierteestä pääsisi.. työpaikkaa vaihtamalla, sairaslomalla, en tiedä, rahaa sitä kuitenkin tarvitsisi..
Ilta menee yleensä miettiessä jotta kun sängystä aamulla nousee ja ulos ovesta paukasee niin se on sitten työpäivä pelkkää juoksua siihen asti kun on illalla kotona lapsen kanssa.
Ei jää paljon kiinnostusta kodin ylläpitoon illalla töitten jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olen vihdoin saanut itseni addiktoitua liikuntaan. Olen iltaihminen ja aamuheräämiset on vaikeita, mutta kerran viikossa herään aamun spinningiin. Ja se on viikon energisin päivä. Muuten 2 liikuntakertaa, enempään ei tahdo riittää aika.
Kun on hyvä kunto, jaksaa. Se vaan on hitonmoinen ongelma, kun on töiden uuvuttama, että mistä sen enrgian liikuntaan repii. Monta yritystä oli minullakin, mutta nyt liikunta näyttää vihdoin tulleen osaksi elämäntapoja, pari vuotta aktiiviliikkumista.
Lapset on haettava, ruuat laitettava ja arki pyöritettävä. Ei siinä kysytä jaksaako vai ei.
Mulle lapset on niin ihanat ja rakkaat ja tärkeät, että saan energiaa heidän lähellä olemisestaan.
minä kun menen töitten jälkeen useampana iltana opiskelemaan...
Täytyy myöntää että viime aikoina on väsyttänyt ihan pirusti, eilenkin olin yhdeksän aikaan nukkumassa ja nyt teen lähtöä nukkumaan.
Tässä välillä oli vuosia kun lapset olivat ihan pieniä niin liikunta jäi jotenkin pois kuvioista. Vuoden ajan olen harrastanut liikuntaa tosi säännöllisesti vähintään 3 krt viikossa.
Mulla on ihan liikaa töitä ja pelkästään siihen, että miettii kuinka mitään ei ehdi kunnolla tekemään menee niin paljon energiaa, että iltaisin olen ihan loppu.