Miksi ihmeessä miehen pitäisi saada nähdä kun kätilö tikkaa alapään synnytyksen jälkeen?

Kyllä mulla on siinä vaiheessa ollut vauva rinnalla ja mies siinä vieressä. Jos mies on ollut koko synnytyksen mukana, en keksi kyllä mitään syytä, miksi tuota ei "saisi" enää nähdä.

ja jos ei halua suuseksiä harrastaessa aina nähdä mielessään synnytyksen mielikuvia niin pysyykin poissa tiiraamast. Sama asia kuin että mies ei mene katsomaan kun nainen paskalla.

se mies oikeesti kattoo sinne alapäähän!! varmaan kattelee mahdollisimman vähän sinne ja painaa mieleen miten se leviää ja sit paikataan...

ainakin mun mies tietää loppujen lopuks aika vähän, mitä siä alapäässä tapahtuu ja miltä näyttää synnytyksessä, vaikka onkin kolmessa ollut mukana!

mut voihan sitä sopia miehen kans että sit kun vauva on maailmassa, niin hän voi hienotunteisesti vaikka poistua käytävään lähtettään muutaman tekstarin sukulaisille...sillä välin sit syntyy jälkeiset ja hoidetaan ne ikävät tikkaukset!!

Kummallinen kysymys. Kun vauva on syntynyt, on miehellä ihan muuta tekemistä kuin seistä tollottamassa tikkauksia - hänhän on pesemässä lastaan, ihastelemassa sitä äidin kanssa ja varmasti miettii sinä hetkenä jotain vähän tärkeämpää kuin alapäätä.

Tai kai se esikoisen synnytyksessä kerran vilkaisi, kun kätilö "kannusti" että katso, päälaki näkyy jo. Minusta se tikkaus on kaikkein ihottavin vaihe. Ensimmäisessä synnytyksessä sain toisen asteen repeämät emättimeen päin, tikkaus tuntui ihan jumalattoman ilkeältä ja tuntui kestävän ikuisuuden. Vauva taisi olla isän sylissä silloin. Parempi, ettei mies tullut kurkkimaan ompelua, vaikka salissa toki olikin. Toisella kerralla tuli vain muutama tikki (kai alle 5) eppariin ja pyysin järeät puudutteet. Näin myös sain, en tuntenut mitään ja juttelin miehen kanssa iloisesti koko ajan täysin puutuneena. En kannustaisi ketään miestä erityisesti katsomaan sinne alas oli tikattu tai ei. Ainakin oma toosani oli jopa itselleni järkytys. Itku pääsi, kun esikoisen synnytyksestä kotiutuneena kurkkasin peilin kanssa tuhoja.

Minussa on kai jokin vika, koskapa en puudu vaikka mikä olisi. Viimeksikin suihkuteltiin ja pisteltiin puudutetta moneen kertaan ja ei vaan auttanut yhtään.

Helvetti, etten tuu ja sano! Ehdottomasti synnytyksen inhottavin ja eniten koskevin vaihe!

Minusta se tikkaus on kaikkein ihottavin vaihe. Ensimmäisessä synnytyksessä sain toisen asteen repeämät emättimeen päin, tikkaus tuntui ihan jumalattoman ilkeältä ja tuntui kestävän ikuisuuden. Vauva taisi olla isän sylissä silloin. Parempi, ettei mies tullut kurkkimaan ompelua, vaikka salissa toki olikin. Toisella kerralla tuli vain muutama tikki (kai alle 5) eppariin ja pyysin järeät puudutteet. Näin myös sain, en tuntenut mitään ja juttelin miehen kanssa iloisesti koko ajan täysin puutuneena. En kannustaisi ketään miestä erityisesti katsomaan sinne alas oli tikattu tai ei. Ainakin oma toosani oli jopa itselleni järkytys. Itku pääsi, kun esikoisen synnytyksestä kotiutuneena kurkkasin peilin kanssa tuhoja.

Oma mieheni olisi innoissaan katsomassa tulevan esikoisemme syntymää sieltä aitiopaikalta, mutta itse kielsin.

Ihan sen takia, kun mies jo yökkii ja pyörtyilee menkkasiteestä/verestä, joten en voisi ponnistaa ja katsoa samalla mieheni ilmettä kun muuttuu kalpeaksi ja pyörtyy.. miten minä sen asian otan? Varmaan menen shokkiin ja lyön jalat ristiin :D

Tämän sanottuani mies suosiolla sanoi että mahtaa olla parempi kun hän sittenkin tukee minun päätä ja silittelee :)

mutta en kyllä kieltäisikään. Kysytään niin päin, että miksi ei saisi katsoa?



Ymmärrän toki, että mies on lasta kylvettämässä jne - mutta periaatteellisella tasolla - miksi ei? Kyllähän muitakin toimenpiteitä tulee katsottua, esim. viimeksi katsoin kun lapsen pää tikattiin.