Milloinkohan mies lyö kunnolla ekan kerran?
Tässä ollaan oltu veitsenterällä noin 1,5 vuotta. Aviokriisin yhteydessä alkoi miehen uhkaava käytös. Ei ollut sitä ennen koskaan käyttäytynyt väkivaltaisesti. Puolentoistavuoden aikana on mm. heittänyt mua tomaatilla (ei osunut), uhannut kättä pidemmällä, tullut nopeasti ja uhkaavasti kohti. Ei ole koskaan vielä lyönyt.
Pelkään, että milloin tulee kunnolla. Kokemuksia? Onko tällainen käytös edeltänyt oikeata väkivaltaa?
Kommentit (14)
henkistä sellaista, uhkailu fyysisellä. Ikävä kyllä kynnys madaltuu käydä kiinni joka kerran kun uhkailua esiintyy. Oletteko keskustelleet ei-riidellessä asiasta? Miten hän suhtautuu tällöin?
Kyllähän tuossa ollaan kulkemassa väkivallan suuntaan. Uhkaavan käytöksen pointti on saada sinut ruotuun ja napittamaan suusi kiinni. Jos tuo kukkoilu riittää saamaan sinut hiljaiseksi ja nöyräksi, iin ei se välttämättä etene väkivaltaan asti. Itselläni kokemus juuri tällaisesta suhteesta, jossa väkivaltaa oli vain pari kertaa ja "lievää", koska nielin kaiken itsekunnioitukseni ja vaikeni tarpeistani. MAksaisin selvää rahaa jos saisin takaisin ne vuodet jotka siten kituutin.
Varmuuden vuoksi: valmistaudu. Tee suunnitelma sen tilanteen varalle, että mies käy joskus päälle. Pakkaa hätäkassi, vaihtovaatteet itselle (ja mahd. lapsille?) laita se esim. autotalliin, kerrostalon kellarikoppiin tms. Pistä sinne pieni summa käteistä rahaa, että saat taksin, ja tärkeitä puhelinnumeroja. Etsi valmiiksi talteen ensikodin numero, tai tee muu suunnitelma siitä minne menet jos tulee lähtö keskellä yötä.
Kirjaa ylös kaikki uhkaavattilanteet. JOS tulee ero ja huoltajuuskiista, on hyvä jos tilanteet on dokumentoitu. Puhumattakin selvää, että mikäli fyysistä väkivaltaa syntyy, käy näyttämässä lääkärille jäljet.
Onko se ihmisarvoista elämää ja hyvä pohja parisuhteelle - sen päätät itse.
Tsemppiä.
Siitä meni ehkä kaksi vuotta kun se ekan kerran kävi mun päälle. Välivaiheessa eteni ihan selkeästi päämääräänsä kohti.
Siinä vaiheessa kun se lyö ekan kerran olet jo niin peloteltu, että et enää uskalla lähteä.
Mun olisi pitänyt lähteä toiseen suuntaan kahden viikon seurustelun jälkeen, mutta jäin kymmeneksi vuodeksi.
mua on viskelty laseilla, heitetty järveen, lyöty avokämmenellä poskeen ja muuta, mut pahinta oli se henkinen. Olisin varmaan jo kuollut, jos en olis häipynyt.
Ei kannata jäädä odottamaan sitä ensimmäistä lyöntiä.
Syyllistän itseäni, kun hän on tuollaiseksi muuttunut. Pitäisi yrittää olla sopuisampi. Meillä on jo 9 vuotta yhteistä taivalta takana. Olen itsestäni huomannut, että tuo uhkailu kyllä saa minut hiljaiseksi. Mieskin varmaan havainnut, että tuo tehoaa. Syyllistän vain kovasti itseäni. Mutta nyt raskaana menee joskus hermot niin pienestä, että tulee joskus hermostuttua mieheen kunnolla. ap
Syyllistän itseäni, kun hän on tuollaiseksi muuttunut. Pitäisi yrittää olla sopuisampi. Meillä on jo 9 vuotta yhteistä taivalta takana. Olen itsestäni huomannut, että tuo uhkailu kyllä saa minut hiljaiseksi. Mieskin varmaan havainnut, että tuo tehoaa. Syyllistän vain kovasti itseäni. Mutta nyt raskaana menee joskus hermot niin pienestä, että tulee joskus hermostuttua mieheen kunnolla. ap
Ei näin tyhmiä naisia enää 2000-luvulla voi olla.
Syyllistän itseäni, kun hän on tuollaiseksi muuttunut. Pitäisi yrittää olla sopuisampi. Meillä on jo 9 vuotta yhteistä taivalta takana. Olen itsestäni huomannut, että tuo uhkailu kyllä saa minut hiljaiseksi. Mieskin varmaan havainnut, että tuo tehoaa. Syyllistän vain kovasti itseäni. Mutta nyt raskaana menee joskus hermot niin pienestä, että tulee joskus hermostuttua mieheen kunnolla. ap
Ei näin tyhmiä naisia enää 2000-luvulla voi olla.
Ja sinulle suosittelisin Marita Husson kirjaa Parisuhdeväkivalta. Silmiä avaava lukukokemus.
ettei sinua uhkailla, alisteta tai heiteillä tomaateilla. Jos viesti ei mene perille, toteuta edellisen kirjoittajan exit-suunnitelma kerralla, kyselemättä ja lopullisesti.
"pakkaa hätäkassi siltä varalta, että mies käy päälle"?!?
Minä en viettäisi päivääkään ihmissuhteessa, jossa minun täytyisi pitää hätäkassia kaapin perällä pakenemisen varalta! - Siis ihan tosi, ei kai kukaan omanarvontuntoinen ihminen jää parisuhteeseen, jossa täytyy edes pelätä väkivaltaa?
Ja joo, tiedän, että ihmisiä elää väkivallan pelossa ja väkivaltaisissa suhteissa, mutta kenenkään EI PITÄISI. Näiden ihmisten itsetunto onkin jo murrettu ja heidän näkemyksensä terveestä ihmissuhteesta on hämärtynyt, ja siksi ulkopuolisten vastuu ja velvollisuus on paukuttaa heille päähän, että he ovat arvokkaampia, että heidän tulee LÄHTEÄ ja etsiä suhde, jossa heitä kohdellaan kunnioituksella (jossa ei ole pelkoa, uhkailua eikä minkään tyyppistä väkivaltaa). Älköön kukaan ulkopuolinen jaelko neuvoja kuten "valmistaudu miehen väkivallan varalle" ihan kuin sen pelko voisi tai saisi millään tavalla kuulua parisuhteeseen!
toivottavasti joku teistä on se muija joka heitti miestään pölynimurilla, johtoineen päivineen. Nauroi täällä asiaa. (mäkin tosin nauroin sille)
Käytiin tuossa maaliskuun lopussa keskustelu miehen kanssa. Kysyin siltä suoraan, että milloin aikoo lyödä ekan kerran ja vastasi, että ei aio lyödä mua. Sovittiin myös, että aletaan pitää kerran kuussa parisuhteen kehityskeskustelu, vähän kuin töissäkin pidetään. Eka on takana ja joitain asioita saatiinkin jo käytyä läpi. Yhdessä todettiin, että suhteessa on liian vähän läheisyyttä. Yritetään lisätä sitä. Uhkaavia tilanteita ei ole tuon koommin ollut. Luulen, että minun tapauksessani ei ole tarvetta pakata sitä EXIT-kassia, mutta kiitos vastaajille ja tukijoille.
No, jotkut kuitenkin jäävät. Se vaan on fakta. Ja sellaisessa tilanteessa kannattaa olla exit-strategia takataskussa. Parempi kuin ei mitään.
Tosin salaa toivoin, että sen miettiminen olisi saanut ap:n vähän avaamaan silmiään. Ei tosin vaikuta siltä, edell. viestinsä perusteella.
Ap, kaikissa parisuhteissa on konflikteja. Voit olla vaikka maailman v*maisin nainen, ja silti miehesi ei saa reagoida uhkaavasti.
T: Se hätäkassia suositellut