Lue keskustelun säännöt.
Huono parisuhde
19.10.2007 |
Olen niin hirveän väsynyt ja ahdistunut, että pakko kirjoittaa tänne. En tiedä mitä pitäisi tehdä, erotako? Miehelle on nykyään tärkeintä työ, hänellä ei riitä aikaa enää minulle tai pienille lapsillemme. Hänen mielestään tässä ei ole mitään outoa. Itse kärsin todella paljon, olen niin väsynyt kodinhoitoon ja lastenhoitoon ja yksinäisyyteen. Mieheni ei auta mielestäni tarpeeksi. Nyt olen ollut kuumeessa ja en todellakaan ole lastenhoitokunnossa, mutta mieheni ei ymmärrä, ei välitä. En tiedä mistä voisin saada apua, olen ihan poikki vauvan ja leikki-ikäisen kanssa. Sairastin synnytyksen jälkeisen masennuksen, ja parannuin, mutta pelkään että tätä menoa masennun uudestaan. Tuntuu pahalta ettei mies arvosta mitään mitä teen perheemme eteen. Ikävöin häntä kuitenkin, hän lähtee joka aamu aikaisin ja tulee takaisin vasta kun olemme jo nukkumassa. Tällainen käytös loukkaa minua todella. Puhuminen ei auta, tuntuu että elämänarvomme ovat aivan päinvastaiset. Miehelle tärkeintä on raha, minulle perhe. Minulla menee ihan hirveästi energiaa suremiseen ja riitelyyn miehen kanssa. Olenkin miettinyt jo pitempään, olisiko minulla sittenkin helpompaa jos muuttaisin pois lasten kanssa ja yrittäisin unohtaa mieheni. Näin hän ei ainakaan pääsisi satuttamaan minua enää.
Kommentit (7)
olen yrittänyt keskustella miehen kanssa kaikista näistä tuntemuksistani. Eio vaan mee sille jakeluun. Sanoo vaan, että erotaan sitten jos tulet sillä onnelliseksi. Hän on sitä mieltä että mulla ei ole oikeutta puuttua hänen työntekoonsa, hän ei voi tehdä siinä asiassa kuulemma kompromisseja.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies ei joko ota tosisaan tai sitten on tunnevammainen tms...
mulla tulee mieleen ettei miehesi olisi masentunut/ärtynyt tuosta menneestä masennuksestasi eilä saa sitä purettua. ja nyt passiivisaggressiivisesti käyttäytyy.
2
kiitos vastauksista!
Tekisi kyllä mieleni muuttaa pois, mutta minulla ei ole tällä paikkakunnalla oikein hyvia ystäviä ja äitikin asuu kaukana. Olen täällä kiinni opiskelujeni takia etten voi oikein mihinkään lähteäkään.
AP
Miehes on (valitettavastyi )tunnevammainene, omaa napaan tujottaja..
kuten oma miehenikin.. ei mitään " armoa" tunneta tässäkään kodissa ja joskus mietin että yksin olisi paremmin..
vain sinä tiedät omat ajatukset ja jos miehelle ei sana tehoa niin pitää tehdä jotain , tosin vauva aika on aika uuvuttavaa kummallekkin..
jaksamisia
Vierailija:
olen yrittänyt keskustella miehen kanssa kaikista näistä tuntemuksistani. Eio vaan mee sille jakeluun. Sanoo vaan, että erotaan sitten jos tulet sillä onnelliseksi. Hän on sitä mieltä että mulla ei ole oikeutta puuttua hänen työntekoonsa, hän ei voi tehdä siinä asiassa kuulemma kompromisseja.
AP
Nyt menee hyvin, jatkan opiskeluja ja mies lähti töihin puolustusvoimille, näemme max. viikonloppuisin.
Mies siivoaa, leikkii lasten kanssa, rakastelemme usein (silloin kun mies on kotona).
Saa nähdä kuinka käy kun nuo miehen hommat loppuu ja hän palaa kotiin.. Luulen että olen saanut valtavasti voimaa kun hankin " oman elämän" eli opiskelut. En ole enää itsestäänselvyys miehelleni ja hän jopa vähän pelkää menettävänsä minut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuestanne. Tuli jopa parempi mieli kun huomaa etta muillakin samoja ongelmia...
AP
ja kerro tilanteesta, jos saisit apua.
isoin ongelmasi taitaa olla mies. oletko kertonut hänelle että mietit eroa? ehkäpä se herättäisi miehen.