Salarakkaista. Ja moraalista ;-).
Miten te pystytte pitämään puolisoltanne salassa sivusuhteita?
Enkä nyt tarkoita, että millä " konsteilla" - vaan sitä moraalista (omatunto) puolta? Eikö teillä ole jatkuvasti huono omatunto, ja asia painaa mielessä? Vai onko avioliittonne tms. sitoumus huonolla tolalla jo valmiiksi, ja aiotte erota joka tapauksessa?
Itse tutustun poikkeuksetta AINA baarissa ollessani (yksin ja / tai mieheni kanssa) muihin miehiin; ja usein käy niin, että minuun ihastutaan - pettäminen olisi hyvin helppoa. MUTTA en koskaan VOISI pettää aviomiestäni; ajattelen noita muita miehiä kavereina (vaikka joskus kipinöikin ;-)). En pystyisi elämään ITSENI kanssa, jos jotakin tekisin (edes tanssisin hitaita tms.).
Kommentit (6)
Hausin itsellenikin välillä jotain hyvää,sitä kun ei meillä kotona saa.....
mulle oli ihan päiväselvää, että ero on tulossa. En olisi pystynyt siihen muuten.
Ero tuli, mutta ei toisen miehen vuoksi, vaan pitkään jatkuneista ongelmista, joihin ei löytynyt pysyviä ratkaisuja yrittämisten jälkeenkään.
Mitä varten pitää vielä satuttaa toista pettämällä, kun voisi sen verta olla selkärankaa että päättää edellisen suhteen ennen kuin aloitaa uuden.
Eli siis tässä vastanneista kaikilla oli tilanne se, ettei heitä enää kiinnostanut oma (aktuelli) suhde, vaan jännitystä haettiin muualta; ehkä olisi ollut positiivistakin " jäädä kiinni" , jotta tilanteeseen saataisiin jokin ratkaisu?
Minä haen sellaisia tilanteita missä oma (avio- tms.)suhde on onnellinen, ja siinä tahdotaan pysyä, mutta SILTI petetään. Miten se on mahdollista? Miten kukaan pystyy sellaiseen?
(Todella positiivista, että se tilanne näyttää olevan suhteellisen harvinainen kuitenkin :-)).
Ap.
olla toiseen.
MUTTA oma mieheni otti " salarakkaan" 4 vuotta sitten. Sitä kesti pari kuukautta ennen kuin sain selville (ei asunut samalla paikkakunnalla tämä salarakas).
Meillä oli hyvä suhde ja mies kovasti väitti rakastavansa, ei ollut valittanut mistään ja kaikki oli kaikin puolin ok, myös sängyn puolella.
Miksi hän sitten petti? Hän ihastui tähän naiseen ja tällä naisella ei ollut ongelmaa olla salarakas eli tiesi että mielläni on perhe. Hänestä oli kivaa olla " hetken ilo" silloin tällöin.
Mieheni sanoi, että hän rakasti meitä kumpaakin eikä voinut jättää kumpaakaan.
Omantunnon tuskia? Varmaan oli, mutta taisi se himo ja " rakkaus" olla sitä suurempaa... =/
Tämä toinen tiesi, ettei mieheni jättäisi minua... erittäin sekavaa. Mutta minun puolelta meidän suhde sitten loppui, sillä minä en tuommoista suhdetta halunnut! Kuten arvata saattaa!!!
Ihan hyvin pystyin,eikä kaduta;(