Äitin kuolema synnytyksessä ja lapsen tulevaisuus

Eiköhän se lapsen isä ole se, joka lapsen huoltoonsa saa, jos on normaali tapaus. Isyyttä ei voi etukäteen tunnustaa, avioliitto pitäisi solmia ennen lapsen syntymään, silloin isyys on " varma" . Äidinpuolen suvun näkeminen on isän armeliaisuuden varassa. Mutta jos välit on normaalit, niin miksi leski kieltäisi isovanhemmilta tapaamiset?

Sitä paitsi en tiedä pystyisikö/osaisiko mieheni hoitaa lasta jos kuolisin. On kuitenkin sen verran " poikamies" , joten näinköhän suurin vastuu olisi anopillani. Sitäkään en halua, siinä tapauksessa tahtoisin että lapsi menisi nimenomaan omille vanhemmilleni.



Välit ovat siis kyllä kunnossa.



ap

Totta kai se osaa. Opettelee. Vauva opettaa. Varmasti pyytäisi omaa äitiään apuun, jos apua tarvii, mutta eikö se ole vain hyvä, ettei isä jäisi yksin ongelmien kanssa?



Sinä et tosiaan voi testamentata lasta omille vanhemmillesi.

Pitäis olla jotain näyttöä siitä että isä on huono isä ja kelvoton huoltaja että hänelle ei huoltajuutta annettaisi jos hän lapsen tunnustaa, ja siltikin voi olla että isovanhemmat ei saa lasta huostaansa vaan hän joutuu sijaiskotiin.

En todellakaan tarkoittanut ettei isä saisi pyytää apua äidiltään. Tietysti saisi. Teillä menee nyt pointti vähän ohi. Tai sitten kirjoitan itse sekavasti, whatever.



Mutta, koska emme ole avioliitossa: miten monimutkainen asia on isän huoltajuuden saaminen synnytyksen jälkeen? Verikokeet vain, ja hyvä niin?



ap

Verikokeet sitten jos ilmaantuu joku toinen isäehdokas.

Halutessaan isä pystyisi varmaan aika helposti luistamaan vastuustaan, jos viranomaiset eivät osaisi epäillä isyyttä esim. avoliiton takia.

Olisi varmasti helpointa virallistaa suhde ennen synnytystä. En vain jaksaisi sitä showta.

Isyyden selvittäminen saadaan aloittaa jo ennen lapsen syntymää, jos nainen, joka on raskaana avioliiton ulkopuolella, sitä pyytää. Se voidaan kuitenkin saattaa loppuun ja tunnustamistilaisuus varata miehelle vasta lapsen syntymän jälkeen.



Onko joku erityinen syy olettaa että kuolisit synnytykseen vai miksi näin surkeita ajattelet?

Ystäväni vain kuoli eilen tapaturmaisesti. Se sai ymmärtämään omankin kuolevaisuutensa.



Jos kuolisin ennen synnytystä, lapsi todennäköisesti kuolisi mukanani (vai onko sen mahdollista selviytyä esimerkiksi autoturmasta jos äiti kuolee?), jos kuolisin synnytyksen jälkeen asiat olisi jo järjestetty.



Koskaan ei tiedä koska elämä päättyy.



ap

Ystävämme avovaimo kuoli synnytykseen. Oli muuten aikamoinen helvetti tuoreella isällä, kun huoltajuuden ja isyyden tunnustaminenkin vaati aivan helkutinmoisen byrokratian - ja ne verikokeet. Ikään kuin ei olisi ollut jo muutenkin kestämistä...

niin siitähän se show vasta alkaisikin. Ei taitaisi kummankaan suku siitä pitää, vaikka se meidän yksityisasia olisikin.



ap

Muussa tapauksessa lapsen hapensaanti tietysti loppuu siihen kun äidilläkin loppuu ja hän kuolee

Jos haluaa ja jaksaa voi sitten pitää seremoniat/juhlat raskauden ja synnytyksen jälkeen.



ap

Mitä täällä taas surraa näitä " tietäjiä" ...



Eli kirjoitat omin sanoin asiasi paperille, jonka olet otsikoinut tyyliin viimeinen tahtoni syntymättömän lapseni huollosta/testamentti. Sitten kerrot, mitä toivot ja miksi. Allekirjoitukset kahdelta todistajalta, jotka vahvistavat, että olet tämän itse kirjoittanut ja vapaasta tahdostasi. Oma allekirjoitus myös alle. Kopio ja alkuperäinen paperi luotettavalle taholle, jollekin ulkopuoliselle tai edunsaajalle, useampaan paikkaan. Sairaalaan mennessä mukaan, tämä liitetään potilastietoihisi. Neuvoja voit kysyä synnytyssairaalasi sosiaalityöntekijältä.



Olen itse ilmaissut viimeisen tahtoni hoidostani ja lapsestani, jos minulle sattuu jotain synnytyksessä. Olin vähän myöhässä, soitin synnärillä sosiaalityöntekijälle ja sanelin, mitä tahdon kirjoitettavan. Hän näpytteli paperin ja sitten allekirjoitin sen. Mutta henkilökunta ei tahtonut allekirjoittaa, kun eivät ymmärtäneet paperin merkitystä. Hanki sinä siis todistajat muualta varmuuden vuoksi ja ajoissa.



Ja miehestäsi: jos hän on kiltti ja rakastava ihminen, jolla ei ole mitään avointa ongelmaa (kuten alkoholismi, vakava mielenterveysongelma jne.), niin kyllä hän tulee pärjäämään. Ei tuollaisessa tilanteessa isää jätetä yksin, hän saa lastensuojelun perhetyön kautta apua. Jos ei ymmärrä vauvanhoidosta, niin häntä tullaan ohjaamaan kädestä pitäen siihen ja vuorovaikutukseen. Vauvaa ja häntä tullaan taatusti auttamaan yhteiskunnan puolesta. Jos sulla on tästä huoli, niin voithan tämänkin ilmaista siinä testamentissa, että toivot lapsesi saavan yhteiskunnan tukea ja tarkkailua lastensuojelusta. Isä saa tällöin pitää kaikki äitiyslomat jne, lapsi saa perhe-eläkkeen sinusta..



Kyllä näitä testamentteja kunnioitetaan, kun päätöksiä tehdään, jos ovat perusteltuja. Voit kirjata vielä, että jos miehesi ei ole kykenevä huolehtimaan lapsista, toivot lapsen menevän omille vanhemmillesi.



Kannattaa myös miettiä, että kuka tekee hoitopäätökset sinusta. Tekeekö mies ja tietääkö hän, mitä toivot? Nämä voi myös kirjata ylös.

mutta kyllä isä sentään lapsensa mukaan sai! Mutta lapsi ei ollut virallisesti sukulaistensa huostassa ennen kuin verikokeet vahvistivat isyyden, ja siinä meni taas ihan pirun pitkään. Sitä ennen ei myöskään tullut Kelalta eikä mistään mitään tukea, vaikka isä joutui tietysti heti jäämään pois töistä.



13 tai mikä se nyt oli

Jos isästä ei ole huoltajaksi niin sosiaaliviranomaiset arvioivat tilanteen. Lapsen etu ei sossun mukaan ole välttämättä mennä iäkkäille isovanhemmille vaikka äiti olisikin niin toivonut.