Miten voi säilyttää kyvyn nauttia pienistä asioista elintason kohotessa?

Olemme alle 30-v pariskunta. Olen hoitanut kotona kahta lastamme ja suorittanut samalla tutkinnon loppuun. Nyt pienenpi tulee 3-vuotiaaksi ja suunnittelen meneväni töihin. Samaan aikaan tulee loput talolainasta hoidettua pois. Tulomme siis tuplaantuvat ja menot pienentyvät.



Tämä kaikkihan on ihan pelkästään positiivista, mutta yksi asia minua mietityttää: kykeneekö enää samalla tavoin nauttimaan pienistä asioista, kun on varaa parempaan ja kaikki mikä oli ennen " luxusta" arkipäiväistyy.



Ihan vain esimerkkinä: minulle on juhlaa, jos voin ostaa tarjous-keijun sijasta sellaisen pyöreän makuisa-levitteen. Tai jos löydän kirpparilta jakun, josta voi vähällä vaivalla muokata istuvan ja tyylikkään.



Meidän lapset on tietysti vielä pieniä, mutta ainakin tähän asti he osaavat nauttia pikkuasioista. Eivät huuda suu väärällä tavaraa kaupasta ja osaavat jakaa keskenään ja kiittää kun saavat jotain.



Olisi kamalaa, jos tulevaisuudessa pitäisi jatkuvasti " nostaa panoksia" , että voisi nauttia samalla tavoin kuluttamisesta ja elämisestä. Silti tekee myös mieli nauttia uudesta tulotasosta. Tähän asti on koko pieni ikä laskettu pennin päälle.



Miten löytää se tasapaino näiden asioiden välille?