Lasten tulevat kärsimykset - Ystäväni lapsi on vakavasti sairas, HUS alueella

vaatii jatkuvaa kotisairaanhoitoa, vaikeasti vammainen, mutta ei kehitysvammainen. Nyt hoitorinkiin kuuluvat hoitajat tod. näk komennetaan paikkaamaan sairaalaan irtisanoutujia samoin lähisairaalan lastensoasto halvaantuu ja jos menee niin kuin hoitajat uhkaavat, lapsi joutuu reilun sadan kilsan päähän sairaalaan, jos siis siellä on irtisanoutumisten jälkeen paikkoja eikä lapsi joudu " priorisoinnin" kohteeksi - kyse kuitenkin vakavista ja työläistä vammoista.



Tämä lapsi on leikattu kymmeniä kertoja ja kärsinyt pienen elämänsä aikana hirvittävästi. Nyt on saanut kotisairaanhoidon turvin olla kotona, on 7v ja ymmärrettävästi haluaa kiihekästi siellä pysyä. Rutiinitsekkauskäynnitkin ovat tuskaa. Voitte arvata mitä tämän uhkakuvan olemassaolo aiheuttaa perheessä joka on äärirajoilla lapsen kanssa.



Mitä sanoo tehy: voi voi, ei kiinnosta ja kohdentaa kiristyksensä juuri kaikkein avuttomimpiin tehohoitoja vaativiin lapsiin.



Onko lasten kärsimyksellä mitään rajaa?