Vanhan koiran lopetus...voi että tämä on vaikeaa!

Toisaalta toi pureminen voi olla merkki kipuilusta ja läjät lattialla siitä että jotain toiminnallista ongelmaa on. Mutta vain sinä tunnet koirasi ja tiedät mikä sille on vielä siedettävää ja mikä ei. Voimia!

Tiedän tunteen ja kyyneleet kihoavat vieläkin silmiini, kun muistelen edesmennyttä koiraani. Koira ansaitsee kuitenkin elämänsä arvoisen lopunkin, joten tee sille palvelus ja päästä irti.

Jos elämä koiran kanssa tuntuu liian työläältä ym. hankaluudet joista kerroit, on armeliasta lopettaa eläin. Kaikille mukavampi kun tapahtuu vaikka liian aikaisin kuin liian myöhään.

Kuvaamasi jutut hankaloittavat koiran jokapäiväistä elämää ja aiheuttaa jopa vaaratilanteita (kuvaamasi dementoituminen tms.) sille itselleen ja aika korkea ikäkin on jo. Kokemuksesta tiedän, että pelkkä ajatus luopumisesta on aivan hirvee tunne, mutta kun ajattelet, että se on koirasi parhaaksi, niin on helpompi valmistautua siihen. Asiaa ei kannata hirveesti pitkittää, se vain hankaloittaa päätöksen tekemistä. Itsekin jouduttiin luopumaan koirastamme viime talvena ja olin tosi maassa ja itku silmässä ja kurkussa jouduin töissäkin olemaan, kun oli niin paha olla. Meillä tosin kaikki kävi aika yhtäkkiä, koska koiramme sairastui aika äkillisesti ja meni tosi huonoon kuntoon ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lopettaminen. Eihän koiran kärsimyksien voi antaa jatkua oman itsekkyyden (eli siitä, ettei voi oman ikävän vuoksi luopua)vuoksi. Muistan kuin eilisen päivän, kun hyvästelin koiramme sinä lopettamisaamuna, se tuntui kauhealta. Koti tuntui tyhjältä ja vieläkin tulee hetkiä, jolloin suru valtaa, mutta ajattelen, että sillä on nyt niin hyvä olla siellä jossakin...ja jääväthän muistot kuitenkin. Kotieläimien ottamisen hetkellä on hyvä myös ajatella sitä, että joskus tulee aika sanoa hyvästit rakkaalle uskolliselle ystävälle. Sitten kun olet luopunut koirastasi, itke, sure ja muistele sitä niin paljon, kun siltä tuntuu, se helpottaa. Helppoa se ei ole, mutta tässäkin tapauksessa sanonta " aika parantaa haavat" pitää paikkansa eli ajan kuluessa tämäkia asia tuntuu jo helpommalta ajatella. Voit ajatella, että ihanaa, kun sait olla noinkin kauan koirasi kanssa yhdessä ja muistot jäävät elämään. Toivon voimia ja jaksamista raskaan päätöksen edessä.

Meillä oli vähän sama tilanne viime keväänä ja yllätys yllätys, kun vihdoin tehtiin ratkaisu ja vietiin koira piikille, niin tuntui, että koko perhe tervehtyi samalla!



Nuorempi koira ihmetteli ekana iltana, että miksi vanhempi ei ole täällä ja meillä ihmisillä oli sen lopetuspäivän vähän kurja olo, mutta jo seuraavana päivänä tuntui _hyvältä_, sillä tiedettiin, että näin on kaikille parempi, myös vanhalle koiralle. Kertaakaan ei olla vanhaa koiraa ikävöity, vaikka moneen kertaan ollaan siitä puhuttu ja naureskeltu sen tempauksia ja juteltu miten oli kaikin puolin ihana koira. Ehkä siksi näin, kun odotettiin tarpeeksi kauan, mutta ei liian kauaa kuitenkaan. Jollain tavalla arvokkaasti sai vanhys lähteä ja tuntuu, että sen tiesi olevansa viimeisellä visiitillä eläinlääkäriasemalla. Kun nukkui pois, niin näytti siltä, että tahtoi sanoa rakastavansa minua koko sydämestään mutta olevansa kiitollinen, että pääsee pois.

Kysy el:n mielipidettä. En tajua, mikä hinku eläimiä on aina lopettaa, kun vanhenevat. Emmehän me lopeta raihnaisia isovanhempiammekaan.



Miksei koira voi kuolla luonnollisesti, jos vielä jonkinlaisissa voimissaan? Täytyy vaan jaksaa uhrata vähän enemmän kärsivällisyyttä ja pitää koira erossa toisesta koirasta, jos tappelevat.

on oikea aika viedä koirani piikille . olin aina sanonut että en voi koskaan viedä tai nähä sitä hetkeä kun koirani lopetetaan , mutta kun kuukauden päivät seurailin koitaani ja näin kuinka sillä on huono olla niin eräänä iltana näin koiran katseesta , että nyt on aika luopua (ääh ,itken vollotan täällä . . . ) . soitin eläinlääkärille joka , luojan kiitos , pystyi ottamaan meidät heti vastaan . lähdin koiran kanssa kaksin matkaan ja koko matkan juttelin sille kuinka olen kiitollinen sille kaikesta ja pyysin anteeksi , että jousun nyt tekemään tämän lopullisen siirron . päästyäni eläinlääkäriin koira joka aina löi jarrut päälle eläinlääkärin eteisessä tuli tällä kertaa suoraan huoneeseen , joten uskon( ja toivon ) , että koira halusi itse helpotusta . Itse lopetus oli mulle yllätys kuinka " helppoa" se oli , koira ei tuntenut kuin pienen neulan piston , ennen kuin nukahti ja sen jälkeen annettiin loput aineet . itku kyllä tuli , mutta toisaalta suuri kivi putosi sydämeltäni kun minun ei tarvinnut enää olla huolissaan koiran kunnosta . Ehkä rankin hetki oli kun lääkäri totesi koiran sydämmen lyöneen viimeisen kerran .

tästä on nyt kolmisen vuotta kulunut ja kyllä se koiruus tulee aina aika ajoin mieleen ja kun lapsi säveltää siitä omia laulujaan kuinka on ikävä sitä , niin märy saattaa silloin aina päästä (kuten nähtävästi myös nyt : ( ) toivon sinulle jaksamista ja luota itseesi , kyllä sinä näet koirasta milloin oikea aika on .