Tukistin lasta-- jouduin " puhutteluun"

Toivottavasti ovat tarhasta ottaneet sossuun yhteyttä ja saat apua ongelmiisi!

joka laissakin kielletty. MIeti, mistä tilanteet ovat syntyneet kun olet kärväyttänyt hermosi. Miten voisit ennakoida niitä, mitä tehdä rauhoittuaksesi?

vaikka varmasti katuukin. Kyllä ne päiväkodissa varmasti sen tietävät. Mutta pakko kai siihen on puuttua, ja varmaan hyväkin.

Kerro ap tarkemmin, mitä puhuttelussa tapahtui.

toivottavasti tämä puhuttelu saa sut ajattelemaan asioita uudelta kantilta ja haet apua jaksamiseesi.

senkö luulet (nro2) olevan hyvä ratkaisu perheelle jossa kaikki asiat ovat muuten " kunnossa" ??? No, ehkä tämä sitten on maailman pahin rikkomus ja kaikki muut ovat täydellisiä vanhempia jotka eivät koskaan tee virheitä.



ap

Sen sijaan sinä murehdit sitä, oletko sinä tehnyt oikein ja mitähän susta nyt ajatellaan ja voi voi kun on näitä muitakin lapsia ja tämä yksi on niin villi.



Itse olet lapsesi tehnyt ja olet heistä vastuussa! Pk-henkilökunta toimi ihan oikein. HÄPEÄ!

Ajattelee vain itseään, kun lapsella on paha mieli!

että olet ap enemmän huolissasi siitä mitä susta nyt jatellaan kuin siitä miltä lapsestas tuntuu kun oma äiti on väkivaltainen? ihan totta, hanki apua.

Perheessä missä kaikki on kunnossa ei äiti ole niin loppun palanut, että joutuu lastensa kanssa turvautumaan väkivaltaan!

Hullulta tuntuu, että sun suurin huoli on se, että mitä susta ajatellaan eikä se mitä sun lapset ajattelee!

Et selvästikkään itse osaa apua hakea ja siksi olisi äärettömän hyvä, että joku tekisi sen sun puolesta!



En millään jaksa uskoa, että olet " vain" yhtä lasta tukistanut, eiköhän ne kaikki saa samaa kohtelua.



2.

kun joukkoon mahtuu niin asiattomiakin viestejä... Plaah.

Ja nro8:lle, minähän häpeänkin, eikö se tullut vielä selväksi???

Ja kyllä, lapsen kanssa on keskusteltu asiasta jo aikaisemminkin, silloin kun tämä tukistaminen tapahtui. Ja kyllä, olen huolestunut lapseni voinnista... Kamalaa syyttelyä osalla, tai no, mitä muutakaan voi olettaa täältä saavansa... Ei ainakaan järkeviä neuvoja.

Ja kun joku kirjoittaa " hae apua" , niin mistä ja mitä sanon? Että olen tukistanut lastani, tarvitsen apua, kuka auttaa ja miten???



ap

sanoi jne.

Onneksi lapseni ei ole kertonut tukistamisistani yms. päiväkodin tädeille. Olen sanonut että jos kertoo, voi joutua toiseen perheeseen. Mummolleen kyllä kertoo, mutta ymmärtää että mullakin palaa pinna joskus, vaikka ei tuollaista hyväksykään.

Not.

Lapsethan saattaa keksiäkin kaikenlaista ja puhua ihan jotain keksittyä soopaa omista vanhemmista päiväkodissa. Miten siis asia tuli esille? Tuliko joku sulle sanomaan mitä lapsesi oli sanonut vai? Kysyttiinkö sinulta oletko tukistanut vai et?

toiseen huoneeseen ja kysyi asiasta, jonka heti tietysti myönsin ja sanoin katuvani yms. En halua kirjoittaa yksityiskohtia kaikkia tänne..

Uskon itsekin etten ole poikkeus, tavallisesti lapset eivät vain kerro kaikkea mitä perheissä tapahtuu, mutta tämä meidän yksi lapsi on todella puhelias ja avoin, kertoo kaikki tutuille ja tuntemattomille..

Luulenpa että yksi jos toinenkin saisi häpeämisen aihetta jos lapset kertoisivat kaikki vanhempiensa juopottelut, riidat yms. niitä ei meillä onneksi ole kerrottavana :) jotain positiivistakin, vaikka osa näyttää leimanneen minut heti aivan epäkelvoksi kun tunnustin tukistaneeni lastani.

ap

Hellou! Ihmisiähän tässä ollaan... Laissa kielletty ja apua hakemaan...! Jesus! Onko teiltä äideiltä mennyt kaikki suhteellisuudentaju? Tuskin on lapsi pahoinpidelty ja lopun elämänsä traumatisoitunut, jos äiti on pari kertaa pinnansa kärähtäneenä tukistanut!? Eiköhän lapsikin ole silloin mennyt aika pitkälle...! Tehnyt jotakin luvatonta, ollut vaarassa, lyönyt pienempäänsä jne?



Millä tavoin haetaan apua siihen, että pari kertaa menettää hermonsa neljän lapsen souvissa? Ne äidit, jotka täällä leikkivät jeesusta, ovat yleensä yhden, kahden lapsen vanhempia, joilla on ns. helpot lapset. Kaikkein hurskaimpia fariseuksia ovat vauvan äidit. No, ei minullekaan vauvan kanssa tullut kuunaan mieleen tukistaa! Mutta olepa uhmareitten kanssa, kenties neljän sellaisen!



Juuri tänään ilmestyneessä Meidän Perhe -lehdessä Väestöliiton psykologi Keijo Markova varoittaa syyllistämästä ylettömästi vanhempia, jotka sortuvat ylilyönteihin. Koska voi olla joskus lapsellekin hyvä tietää, että mitä tapahtuu, jos tuhannenenviidennensadan kerran tekee vastoin ohjeita ja äiti todella suuttuu. SEMMOISTA ELÄMÄ ON! Lopulta metsä vastaa niin kuin siihen huudetaan. Eikö sekin olisi hyvä lapsen oppia?



Meidän lapset joskus kiusaavat toisiaan ja vanhempiaan. Kun kiusaa ja kiusaa ja kiusaa ja kiusaa ja kiusaa ja kiusaa, eikä lopu millään, niin silloin, that´s life, ihminen suuttuu. Ja sitten on veteen piirretty viiva, missä menee sen " pahoinpitelyn raja" . Onko se huutamisessa kenties (niin ei saisi kuulemma enää tehdä, kun lapsi " pelästyy" ja hänet " alistetaan" )? Tai lujasti kiinnipitämisessä? Joskus kun lapsi on lyönyt minua naamaan, olen ihan vaistomaisesti, mitään ajattelematta näppäissyt sormille. Siinä ei ole mitään ajattelua mukana, vaan kyse on täysin parasympaattisen hermoston toimintareaktiosta. Olenko syyllistynyt pahoinpitelyyn? Pitääkö minusta ilmoittaa " sossuille" ja minun pitää hakea " apua" ?



Onko sallivalla, kaiken ymmärtävällä, elämästä vieraantuneella kasvatuksella saatu jotenkin jalompia, itsensä kanssa tasapainoisempia, onnellisempia ja muista ihmisistä ja ympäristöstä enemmän välittävämpiä ihmisiä? Minusta lapset ovat entistä ahneempia, egoistisempia, riidanhaluisempia ja ilkeämpiä.



Enkä nyt HUOMIOOOOO! puolusta pahoinpitelyä yms. kasvatuskeinona!!! Tämä rautalangasta väännettäköön niille, jotka tarttuvat ensimmäiseen siihen viittaavaan lauseenpuolikkaan tynkään.

Vierailija:

Onneksi lapseni ei ole kertonut tukistamisistani yms. päiväkodin tädeille. Olen sanonut että jos kertoo, voi joutua toiseen perheeseen. Mummolleen kyllä kertoo, mutta ymmärtää että mullakin palaa pinna joskus, vaikka ei tuollaista hyväksykään.

miksi lapset ahdistuu ja masentuu... voi kiesus. saisi ne pääsykokeet tulla äityteenkin jo pikkuhiljaa.

huolet tutkimatta, resurssit ovat pienet.



Surullista, mutta totta.





Sosionomi lsl-alalla

mukaan 70% lapsista on kokenut jonkinasteista fyysistä pahoinpitelyä vanhempiensa taholta. Siinä on tosiaan turha hurskastella vaan opetella pyytämään lapselta anteeksi, ja hoitaa omaa päätään niin ettei homma mene vakavammaksi. Ja siis tämä koskee myös minua itseäni.