KOTIÄIDIT! :)

Jatkuva kiire töissä, sitten juoksu töistä kotiin ja ylitöiden tekoa kotikoneelta. Lapset kipeinä, ei saada hoitajaa ja omat aikataulut töissä meni pipariksi... Pinna kiristyi parisuhteessa, sovittelua kumpi vie/hakee lapset ja kumpi jää hoitamaan sairaita kotiin...



Ei sopinut meille, otettiin parin vuoden aikalisä ja annetaan lasten kasvaa.

eli äidin ei ole pakko mennä töihin-. Mä pidän todella tärkeänä sitä, että mun lapset saa kasvaa ja kehittyä rauhassa omassa tutussa kodissa, läheisten ympäröimänä.



Jokainen vanhempi nainen on sanonut mulle:' mitään muuta et tule elämässä katumaan niin paljon, kun aikaista töihinmenoa' - ole nyt läsnä, kun lapset ovat pieniä. Suuri ja pelottava maailma kaikkine velvotteineen ja vaaroineen kyllä ehtii odottaa.

Tähän edellytyksenä on kyllä osallistuva mies ja äidin verkostot!



Olen ollut kohta 7 vuotta kotiäitinä, ja aion olla vielä pari vuotta, kunnes kuopuskin on kolme. Koen, että tämä aika on ollut huisin hienoa, ja varmasti kaipaan tätä kun joskus olen töissä ja koitan ehtiä lasteni kanssa olemaan (vain) iltaisin. Itse olemme suuresta perheestä haaveilleet, joten minun on vaikea käsittää sitä, että haluaisimme lapset suurimmaksi osaksi päivää jonnekin vieraalle hoitoon! Tämä pikkulapsiaika on kuitenkin ainutkertaista.



Olemme joutuneet tinkimään asumiskuluissa yms. kun ei ole varaa yhden tuloilla ottaa suurta talolainaa, mutta halvemmallakin löytyi tämmöinen vanha (aina remontintarpeessa) Peppi-tyylinen tönö ihanine isoine pihoineen. Jonkun mielestä varmaankin matkustelemme hyvin vähän, mutta toisaalta kotimaan reissut 1-3 kertaa vuodessa ovatkin sitten ikimuistoisia niin lapsille kuin aikuisillekin. Vaatteita meillä ostetaan niin uutena kuin kirppiksiltäkin, ruokaa teen useinmiten itse, mutta joskus törsäämme kalliimpaakin. Harrastuksia on, mutta suurin osa ilmaisia tai halpoja (liikuntaa, partiota, musiikkia). Autoja on vain yksi, vaikka asumme " kaukana" , mutta se on vain järjestelykysymys.



On mukava huomata, että lapsi pärjää ilman jatkuvaa suurta viriketulvaa, eli isommille riittää eskariin saakka seurakunnan päiväkerho kaksi kertaa viikossa. Muun ajan isommat leikkivät mielikuvitusleikkejään, ja " äitimuleioomitääntekemistä" on hyvin harvinainen meillä. Käymme kyllä perhekerhossakin, jolloin äitikin pääsee höpisemään aikuisten kanssa (tämä on tärkeää!) sekä aika paljon kyläilemme tai järjestämme pieniä retkiä muiden äitien kanssa. Tämä äitiseura ja -verkostoto ovat siis olennainen osa omaa jaksamistani.



Lisäksi harrastan iltaisin joskus yksinäni ja teenpä vähän työtäkin (eli pieniä alaani kuuluvia keikkoja, joista saan kivasti " taskurahaa" ). Nämä ovat myös tärkeitä henkireikiä. Mies pystyy iltaisin suvereenisti hoitamaan lapset ja kodin, imetystä lukuunottamatta. :D



Tulevaisuuden turvana minulla on hyvin työllistävältä akateemiselta alalta tutkinto, ja uskon ehtiväni sen urankin vielä luomaan. Eläkerahastoa tms. ei ole, tämä asia korjaantunee, kunhan saamme miehen kanssa jonkinlaisen säästösuunnitelman tehtyä.

kerrotko nelonen minkä ikäisiä lapsia+



Me vaan ollaan ajauduttu tähän, eli oon jo 6 vuotta ollut kotona kohta. Hyviä puolia on just se, että kerkeän lasten kanssa yhdessä tehdä kaikessa rauhassa ne kotityöt, mitkä työssä käyvät perheet tekee kiireellä töiden jälkeen. Ja sit kun mies tulee töistä klo 15 viimeistäin niin jää pitkä ilta aikaa tehdä mitä lystää , kyläillä, viedä lapsia harrastuksiin, vaan olla kotona jne.



Taloudellisesti ollaan aika pieni menoisia, no, 2krt ollaan käyty ulkomailla tänä vuonna. Viime vuonna oltiin yli kuukausi. Mutta eipä käydä ravintolassa eikä elokuvissa jne kun ne ei huvita meitä. Teen itse ruuat ja vaatteet saan käytetynä. Talo on 80-luvun omakotitalo josta lainaa viel pari vuotta. Eli ihan kivasti menee jos vaan oma pää jaksaa. ELi siis kuten edellinenkin kirjoitti, äidillä on pakko olla yksi ilta viikossa jolloin voi tehdä mitä vain.



Tää päivä on aik anormaali eli aamul oltiin yhdessä kerhossa, sitten pieninpäiväunill ej aisompien kanssa siivosin ja sitten luin heille. MIes tuli kotiin klo 15 ja klo 18 lähdemme kyläilemään.

Meistä olisi epäreilua lapsia kohtaan, jos äitikin olisi suuren osan heidän valveillaoloajastaan poissa. Mä olen vielä nuori, töitä ehtii tehdä koko loppuelämänsä. Mä haluan ihan ehdottomasti olla kotona, näitä pikkulapsiaikoja en haluaisi missata, ja lapsista näkee, että nauttivat kotonaolosta.



Täällä aina haukutaan laiskoja kotiäitejä, ja kyllähän tämä tavallaan laiskuutta on. Jos ainut ahkeruuden mitta on oravanpyörässä juoksu. :) Yksi parhaista asioista kotiäitiydessä mun mielestä onkin, että missään muussa elämäntilanteessa ei työikäinen ihminen voi elää näin vapaasti, ja siitä pitää silloin ottaa kaikki irti.



Toki mua välillä säälittää se, että mies missaa niin paljon, mutta toisaalta hän on nyt unelma-ammatissaan. Jossain muussa, tylsemmässä työssä ryytyisi ihan täysin, vaikka saisikin olla enemmän perheen kanssa. Ja tämä oli ihan yhteinen, tietoinen päätös molemmilta osapuolilta.

Nelonen palasi vielä ketjua lukemaan, ja kohta lähden muutaman kaverin kanssa ravintolaan syömään, eli viettämään sitä omaa aikaa! ;)