Onko joku liittynyt rauhanyhdistykseen?

Jokainen rauhanyhdistys on tietenkin omanlaisensa ja " ulkopuolisuuden aste" riippuu ihan siitä miten sopeudut sääntöihin ja saat kavereita. Minä tunnen itseni hyvinkin ulkopuoliseksi, koska en ole ymmärtänyt joitain sääntöjä enkä joitain hyväksy. Moikkaustuttuja siellä on muttei yhtään kavereita, joiden kanssa nähtäis tai ees soiteltais. Elämä on aika perhekeskeistä täällä päin ja ison ry:n hankaluudet kaverinsaannissa.



Onko sinulla s-postia, voitais jutella :)

Ainakin tässä ystäväasiassa! Ulkopuolisuuden tuntu voi olla/tulla ihan " syntyperäisillekin" erityisesti jos on suuri ry ja hirveästi porukkaa. Siellä saattaa hukkua massaan, mikä on valitettavaa. :( Pienten rauhanyhdistysten paikkakunnilla voi olla ihan erilainen tunnelma, uudet huomataan heti ja otetaan toimintaan mukaan, pyydetään kylään ja tutustutaan. Mutta paljon riippuu omasta itsestä ja asenteesta!

Mut jos vuostolkulla koittaa tutustua, pyytää kylään, soittaa, kyselee kuulumisia jnejne eikä kukaan ota koskaan minuun yhteyttä, niin kovin yksinäiseltä tuntuu.

Ei suinkaan ollut tarkoitus. Surullista tosiaan, jos et ole saanut yhtään ystävää! Itsellä on kokemusta uutena tulosta Helsingin ry:lle, ja voin myöntää että ei se mukavaa ollut. Vaikka siis olen syntyperäinen. Nyt täällä Keski-Suomessa asiat on eri lailla, on ystäviä ja tuttuja.



Toivottavasti sun ympärillä ihmiset tajuaisivat mitä menettävät jos jättävät tutustumatta sinuun!



4

Vl uskoon pääsee helpoiten sisälle kun tulee seuroihin katsomaan ja kuuntelemaan.

Olet sinne aina tervetullut. Joku tulee varmasti juttelemaan ja ainakin puhujien kanssa pääsette juttelemaan tarkemmin lestadiolaisuudesta.



Haluatko ottaa yhteyttä sähköpostitse?

T: vl äiti

sitten pitää osata valita kummalle puolelle meinaa jäädä.

Tää on aika kipeä asia :( Ei enää tee kovin mieli mennä seuroihin kun ei ketään tunne. Mut onneksi radiosta ja netistä kuulee ja Päivämies kolahtaa luukkuun :)



5

Toivottavasti mahdollisessa jakaantumistilanteessa ymmärretään antaa aikaa jokaisen henkilökohtaiselle pohdiskelulle, ettei kenenkään tarvitse suinpäin lähteä rakentamaan taloa laskematta kustannuksia. Siinä voi tulla isojakin haittoja ihmisille, jos epävarmoina menevät suuntaan tai toiseen.

Ei sellaista ole näkyvissä

Nyt olemme asuneet täällä 5 vuotta ja vasta tänä kesänä harrastuksen myötä tullut enemmän tuttuja.

Vieraita perheitä meillä käy vähän, mutta paljon on omastakin aktiivisuudesta kiinni.

Nyt sitä on ruvennut olemaan vähän enemmän koko ajan. Huhut kertoo, että joissain piireissä hyväksytään gospelmusiikki, kohtuullinen alkoholin käyttö ja ehkäisy jätetään perheen asiaksi eikä sitä saarnata synniksi. Sama huhu kertoo, että tällainen suuntaus irtautuu jossain vaiheessa omaksi liikkeekseen.



Monet huhut on puppua, mutta joissain saattaa olla ripaus totuuttakin ;)



11, joka on vl

Pääosa jutuista on ihan täyttä puppua. Ainahan lestadiolaisten mukana on kulkenut ihmisiä jotka eivät ole sydämestään uskomassa.

Mitään uuslestadiolaisuutta ei suuremmin ole olemassa. eniten siitä taidetaan höyrytä Suomi24 keskustelupalstalla.

Oletteko koskaan edes miettineet miksi se Jumala on niin hirveän ahdasmielinen?



Miksi Jumala loukkaantuu musiikin kuuntelusta, ehkäisystä, hienoista vaatteista, hienosta autosta, puuterista, viinin juonnista aterialla, tv:n katselusta, tanssista jne...



Miksi Jumalanne on sellainen mörrimöykky?

Miksi teidän tulee kulkea hirveässä synnintunnossa koko elämä?

Ja miksi teille on niin tärkeää että pysytte siinä synnintunnossa?



Ensin syyllistetään ja sitten vapautetaan syyllisyydestä. Onko se jotenkin välttämätöntä tässä ihmisen elämänkaaressa? Ihmistä voidaan syyllistää mitä hulluimista asioista, joktka lopulta vie ihmisen mielenterveyden.



Onko sitten näin, että jotka eivät kestä henkisesti, hakevat armoa hajaantumalla eri ryhmiin lestadiolaisliikkeessä?



Minusta se kertoo aika paljon, jos lestadiolaisuudesta löytyy toistakymmentä ryhmittymää ja lisää on tulossa.

Minusta Jumala ei ole niin hirveän ahdasmielinen, mutta ihmiset kyllä on ;) Noi, mistä mietit että Jumala loukkaantuu, on mun mielestä tapakulttuurin asioita eikä varsinaisia syntiasioita, mitkä oikeasti erottais Jumalasta ja siitä seurais epäusko.



Ei mun Jumala oo mörrimöykky vaan toi mulle vapauden :)

Synnintunto on tietyissä rajoissa vain tervettä, se pitää ihmisen nöyränä Luojansa edessä. Mut sit kun ruvetaan tyyliin ulkonäöstä katsomaan elääkö ihminen synnissä vai ei niin ihminen on mun mielestä ottanut oikeuden omiin käsiinsä.



Viimeksi tänään luin Päivämiestä, tais olla viime viikon lehti ja siellä sanottiin, että jos ihmisellä on seurakunnan mielipiteestä eroavia mielipiteitä musiikin, ehkäisyn jne suhteen, niin siinä ihmisessä on synnin luvallisuus päässyt valtaan ja usko hämärtynyt. Enempää en vois eri mieltä olla. Jos lähden vl-piireistä, en ota eroa Jumalasta. Mut monelle vl:lle piireistä lähteminen tarkoittaa samalla eroa Jumalasta. Hankala tilanne...

Vahvaa usko ei heilauta mikään teko tai elämän tyyli.

Esim. Tiellä makaa juopunut mies. Hän on väsynyt ja eikä jaksa nousta ylös. Tulet paikalle. Mitä ajattelet? Kulkevatko kylmät väreet selkäpiitä pitkin. Voi epäuskoista mies on hyllännyt Jumalan. Itse on tiensä vallinnut.

Vai ajatteletko? Hän on olosuhteiden uhri jonka ihmiset ovat hyljänneet jo lapsena. Hän on jäänyt vaille rakkautta ja syliä. Tuskaansa hän hakee lievitystä viinasta ja lääkkeistä, koska kukaan ei välitä.

Menet auttamaan miestä ja sanot, että sinun käy huonosti jos et pääse jaloillesi.

Mutta mies vastaa. Mitä sillä on väliä. Jumalaa rukoilen päivittäin, että pääsisin eteenpäin ilman viinaa ja kolhuitta.

Olen syvästi uskossa viimmeiseen hengenvetoon asti, vaikka elämäni on mitä on. Ihmiset ovat minut hyljänneet, mutta Jumala ei. Kyllä Jumala tietää etten heikkoudessani pääse tästä irti. Minulla ei koskaan ole ollut oikeaa isää. Odottelen että se oika isä tulee ja korjaa minut pois toisten jaloista.

Vierailija:

Minusta Jumala ei ole niin hirveän ahdasmielinen, mutta ihmiset kyllä on ;) Noi, mistä mietit että Jumala loukkaantuu, on mun mielestä tapakulttuurin asioita eikä varsinaisia syntiasioita, mitkä oikeasti erottais Jumalasta ja siitä seurais epäusko.

Ei mun Jumala oo mörrimöykky vaan toi mulle vapauden :)

Synnintunto on tietyissä rajoissa vain tervettä, se pitää ihmisen nöyränä Luojansa edessä. Mut sit kun ruvetaan tyyliin ulkonäöstä katsomaan elääkö ihminen synnissä vai ei niin ihminen on mun mielestä ottanut oikeuden omiin käsiinsä.

Viimeksi tänään luin Päivämiestä, tais olla viime viikon lehti ja siellä sanottiin, että jos ihmisellä on seurakunnan mielipiteestä eroavia mielipiteitä musiikin, ehkäisyn jne suhteen, niin siinä ihmisessä on synnin luvallisuus päässyt valtaan ja usko hämärtynyt. Enempää en vois eri mieltä olla. Jos lähden vl-piireistä, en ota eroa Jumalasta. Mut monelle vl:lle piireistä lähteminen tarkoittaa samalla eroa Jumalasta. Hankala tilanne...

Tässä vähän tietoa siitä teidän raamatustanne...



http: // www .vapaa-ajattelijat .fi /kritiikki/raamattu /raam1 . html

Mutta niin ne tuppaa aina menemään. :( Joillekin tuntuu olevan niin tärkeä asia julistaa oma (ehdoton) mielipiteensä vl-uskovaisista. Mikä tietysti sallitaan, mutta voisiko vaikka tehdä oman aloituksen sitä varten?