Mä olen kateellinen kaverilleni :(

nyt pää pystyyn, ja tsemppiä. Sä oikeasti olet vielä niin nuori, että mitä tahansa voi tapahtua- ja mitä tahansa voit itse tehdä!! Kateus pois ;).

Niin mä koitan ajatella, mutta kun oon niin yksinäinen niin ehtii miettimään miten muilla on asiat paremmin :/

vaikka kuinka yrittäisit peittää sitä. Kateus näkyy aina. Ennemmin tai myöhemmin.

.

ystävänsä onnesta parhaansa mukaan) niin mitä sitten? Sehän on vain inhimillistä.

Minusta on tosi urheaa myöntää avoimesti olevansa kateellinen jostain. Ap osoittaa kypsää tunteidensa myöntämistä, ja samalla kuitenkin oikeamielisyyttä sanoessaan, ettei tietenkään näytä kateuttaan kaverilleen ja yrittää olla onnellinen tämän puolesta. Minkäs sitä tunteilleen voi, ja KUKAAN ei ole sellainen ihmeihminen, ettei koskaan olisi ollut kenellekään kateellinen mistään. Paljon pahempaa on minusta kieltää kateuden tunteet (jopa itseltään) ja sitten ne tulevat ilmi mitä ikävämpänä käytöksenä. Esim. kaverin onnen vähättelynä, parjaamisena, kaverin välttelynä jne.



Pää pystyyn ap. Kateus on ikävä tunne, mutta onneksi edes myönnät sen. Silloin voit yrittää tietoisella asennemuokkauksella päästä siitä yli.

Ja vähän päälle kolmekymppisenä voin jo todeta elämästä sen verran, että välillä se ottaa ja välillä antaa. Yritä iloita ystäväsi onnellisesta elämäntilanteesta, vaikka itselläsi kaikki ei ole juuri niin kuin haluaisit juuri nyt. Ja tue ystävääsi sitten kun hänellä on vaikeampi jakso (niitä tulee eteen aina ja kaikilla). Ja vielä yritä keskittyä hyviin asioihin elämässäsi nytkin, vaikka esim. ero on aina rankka kokemus, josta kestää aikaa toipua. Sinulla on pieni lapsi, joka on jo sinänsä onni ja siunaus arjessa.

Ja sinulla on vaikka mitä vielä edessäsi.



Itse asuin vähän päälle parikymppisenä laillasi pienessä vuokrakaksiossa yh:na pienen lapseni kanssa kituuttaen. Lapsen isä porskutti uuden naisystävänsä kanssa perintörahoillaan, ei kiinnostunut edes lapsestaan, ja minä olin NIIN katkera ja kateellinen. Nyttemmin minulla on ihana mies, jonka kanssa olemme eläneet jo monta vuotta parisuhteessa, joka ei vaan ota latistuakseen =). Kasvatamme lastani (aivan ihana pieni koululainen) yhdessä, arki on loistavaa. Minulla on tuore akateeminen ammatti. Kaikkien hyvien ominaisuuksiensa (älykäs, hauska, tunteellinen, luotettava, romanttinen, eroottinen, loistava isähahmo lapselleni jne. jne.) lisäksi uusi mieheni tienaa todella hyvin. Asumme juuri ostamassamme kt-asunnossa (kt asunto oli ihan oma VALINTA) Helsingin hyvällä alueella, suunnittelemme toista lasta.



Elämässä on aallonharjoja ja aallonpohjia. Aina löytyy joku, jolla menee paremmin, mutta myös joku, jolla menee huonommin. Kateus on turhaa energian hukkaa. Sinulla on koko elämä edessäsi vielä, ja monta aallonharjaa!



ps. Se lapseni isän uusi parisuhde ei muuten kestänyt. Hän elää nykyään yksin, ja on avoimesti myöntänyt moganneensa kaikki elämänsä tärkeät ihmissuhteet...

Mun mies on sairaanhoitaja ja tienaa n. 1600e/kk puhtaana. Minä saan n. 500e kotihoidontukea ja sit lapsilisät kahdesta lapsesta.. tulot on reilun 2000e.



Lainaa saatiin ilman takaajia 125 000e ja sitä lyhennetään 600e/kk. Muihin laskuihin menee n. 800e. Loput jää ruokaan ja kaikkeen muuhun. Hyvin pärjätään!



Joten ei tarvitse tienata paljon jotta saisi omakotitalon ja mersun pihaan!

Pääkaupunkiseudulta jos meinaa ok-taloa hankkia, on lainaa otettava 250000 -> ja sitä ei kyllä ihan 2000 euron tuloilla ilman takaajia oteta.



Meidän kt-kolmio maksoi 230 000, ok-talosta ei uskalleta edes haaveilla, sillä haluamme pysyä tällä alueella. Mutta siis vaikka karsisimme aluetoiveessa, ja muuttaisimme syrjempään (mutta Helsingin sisällä), ei ok- taloa saa MISTÄÄN alle 250 000.

että täällä ollaan kateellisia. Hankkikaa oma elämä älkääkä kytätkö muiden elämää. Jos toisella on jotain niin ei se ole teiltä pois.

Eli ei koulutuksesta kaikkea voi päätellä. Ja moni pitää tuotakin tavallisena duunarina...

Eikä ole opintolainoja. Monella korkeastikoulutetulla taloudellinen puoli paaaljon huonompi. Pätkätyöt, projektityöt, vakivirasta voi vain haaveilla... Opintolainatkin niskassa.

Minä olen käynyt kouluja liki 8 vuotta peruskoulunjälkeen ja käteen jää nippa nappa 1500¿/kk, mies jätti koulut peruskouluun ja sille jää verojenjälkeen 2500-4000¿ käteen hieman urakasta riippuen.



Tuohon kateuteen sitten tottatakai se harmittaa jos omat asiat ei tunnu loksahtavan paikoilleen, mutta usko pois paistaa se päivä risukasaankin. Ja kyllä sinä voit sanoa sen ystävällesi suoraankin. Minun paras ystäväni sanoi olevansa minulle kateellinen noin viisi vuotta sitten, hänen miehensä jäi työttömäksi ja kaverini teki vain jotain keikkoja. he joutuivat muuttamaan kaksioon kolmen lapsen kanssa ja hänestä tuntui ettei ikinä tule mitään parempaa. Silloin hän sanoikin, että voi kun mun elämä olis samanlaista kuin sun. Mutta nyt he asuvat omakotitalossa ja molemmilla on vakituiset työt eikä enää mitään hätää.