Siivoushullu mies

On tosi ahdistavaa kuunnella sitä jäkätystä. Jäkättää siis vieraidenkin läsnä ollessa. Kaiken lisäksi siskonikin on siivoushullu, joten heillä on yleensä paikat tip top, mutta annas olla, jos päivän posti on jäänyt eteisen pöydälle tai laukku lattialle. Jokaisella tavaralla ja paperilla kun on oma paikka piilossa, mitään ylimääräistä ei saa olla näkyvillä. Tulisin hulluksi tuollaisessa suhteessa, vaikka itsekin tykkään järjestyksestä.



Oma mieheni ei voi sietää likaa, mutta epäjärjestystä vähän liiankin hyvin. Mutta hän ei todellakaan ala mulle valittamaan siitä, että on muruja keittiön lattialla, vaan ottaa imurin käteensä ja imuroi murut pois.

Mutta mieheni ei jäkätä, hän tekee kaiken marttyyriasenteella joka saa mut kiehumaan ja v*tuttaa kun minä sietäisin hieman sekaisuuttakin omassa kodissani enkä jaksaisi siivota.

Meidän talossa löytyy aina sijaa yhdelle siivoushullulle.

Se ero on, että minun mieheni ei imuroi eikä pese vessaa. Häntä ei haittaa pölyt. Mutta häntä haittaa se, ettei lehdet oli pinoissa, että kaapit pursuavat niin, ettei ovi mene kiinni. Voi lapsiraukat, he kuulevat joka ruokailulla, kuinka epäsiisististi he syövät. Ja hän kyllä jäkättää.

Mulla ihan ulkoisesti kiva ja sisäisesti sivstynyt insinööri; nettotulot 2500 kuussa käteen. Hellä, hyvä keskustelemaan, hyvä sängyssä. Luotettava ja romanttinen. Ei mitään pahempia vikoja, mitä nyt joskus pornoa vilkuilee muka salaa (ei mitään friikkiä kamaa, ihan perussettiä) ja aika kova on harrastamaan kavereiden kanssa. Kotona kuitenkin ihan kiitettävästi, mutta aina jää tavaravana, likaisia astioita ja vaatteita, tyhjiä mehupurkkeja jne. perään kämpässä kulkiessaan. Vaihdetaan vastaavaan siisteyttä arvostavaan.

Jos en ole ehtinyt siivota, tai olen ajatellut siivoavani vaikka seuraavana päivänä, niin mies kotiintullessaan huokaisee syvään ja tarttuu samantien imuriin tai moppiin, ja alkaa hulluna järjestellä paikkoja. Jos jotain hänelle tämän prosessin aikana puhun, niin hän tiuskii takaisin. Ei sano mitään siitä, että voi miten on sotkuista, senkus siivoaa vain.



Ja meillä ei koskaan ole TOSI sotkuista, yleensä kyse on koirankarvoista lattialla tai matolla (sais imuroida joka päivä jos haluais nämä estää) tai sitten esim. tiskeistä tiskipöydällä (jos en ole konetta tyhjentänyt ja laittanut likaisia koneeseen).

tosin ei jäkätä asioista, tekee vaan. Toisaalta mä laitan ruuan, mutta kyllä miehellä taitaa siivoomisessa ja pyykkäämisessä mennä enemmän aikaa. Aiheesta ei ole kyllä ikinä edes keskusteltu sen kummemmin.

Minulla on pikät hiukset ja niitä nyt luonnollisesti irtoilee välillä... (Tai sit mulla on joku hiustenlähtötauti, apua!?) Mies huomaa hiuksen jo kaukaa, poimii sen ja vie roskiin. Koko ajan saa kuulla hiuksista, kun niitä on "joka puolella ja niin paljon". Me ei voida ottaa mitään lemmikkiäkään, koska mies sekoaisi sen karvoista ja olisi koko ajan imurin kanssa sen perässä. Eihän se toki kivaa ole, jos karvoja on joka puolella, mutta muutama hius siellä täällä, ei se ole maailmanloppu! Olen itsekin suht siisti ihminen, mutta en mä nyt hermostu pikku tahroista yms. No hän on muutenkin semmoinen, että huomauttaa heti jos kaukosäädin ei ole just oikealla tavalla pöydällä. Ihmettelen, että jos joskus vielä hankkimaan lapsia, että sekookohan hän lopullisesti, kun lattialla saattaa lojua joku lelu! hui! Ihan typerää tuommoinen ylisiisteys, hyvä ettei asuta läävässä, mutta ois se kivaa jos uskaltais liikkuakin ilman, että jää jotain "jälkiä".

On ja siivoushullu mies.Ensin valittaa ett on niin poikki,kun tulee töistä.sitten vähän ajan päästä alkaa imuroimaan,vaikka sanon ettei tääl nyt mitään oo kun just yks päivä imuroit ja eikun menee kuuroil korvil sanomiset.Jatkuvasti .