Kadulla makaavat juopuneet - apua joutuu odottamaan kaksi - kolme tuntia, poliisia ei kiinnosta.

Ei kiinnosta ei.

Äiti kerran soitti talvella hangessa makaavasta juoposta. Vastauksena kehotus kattoa ettei se palellu ja kukaan ei tullut hakemaan. Johonkin se oli siitä ajan mittaan hoiperrellut eikä onneksi paleltunut sijoilleen.

Helsingin tulevan musiikkitalon edustalla makaa mies jalkakäytävällä tiedottoman oloisena.



Vierellä on nainen, joka ilmoittaa soittaneensa apua ja odottavansa sen tuloa.



Jatkan matkaa, asia on hoidossa.





Ällistys on melkoinen, kun runsaan tunnin kuluttua takaisin tullessani mies on edelleen maassa, mutta vierellä odottava nainen on vaihtunut.



Uusikin nainen kertoo soittaneensa hätäkeskukseen. Hätäkeskuksesta on sanottu, että asiasta on jo aiemmin soitettu.



Ilmeisesti ensimmäinen paikalla ollut nainen oli saanut odottamisesta tarpeekseen. Uuden naisen mukaan ketään muuta ei näkynyt silloin, kun hän huomasi jalkakäytävällä makaavan miehen.





Soitan itsekin hätäkeskukseen. Puheluun vastataan heti. Sanoma on selvä: asiaa ei ole unohdettu.



Jätän paikalla olevalle yhteystietoni ja pyydän soittamaan, kun apu tulee paikalle.



Sanomatalon ikkunasta näen, että ohikulkeva poliisiauto pysähtyy paikalle. Kello on tuolloin 15.30.



Samassa saan soiton. Paikalla oleva nainen kertoo, että kyseinen poliisiauto ajoi ohi ilmeisesti sattumalta.





Tapahtuma jää vaivaamaan mieltä sen verran, että soitan Helsingin hätäkeskuksen viestipäällikölle Jarkko Sauliolle.



Mistä on kyse, miksi kukaan ei auta useista puheluista huolimatta?



Saulio puhuu paljon hälytystehtävien priorisoinnista, luokituksista. En saa miehestä oikein mitään irti.



Hän ei suoraan vastaa kysymykseen, eikö puolitoista tuntia ole aikamoinen aika odottaa apua.



Kansalaisen velvollisuus on auttaa ja jäädä paikalle odottamaan avun saantia, mutta velvollisuuden hoitaminen voi joutua pitkässä odotuksessa koetukselle.



Vaikka kiireelliset tapaukset menevät aina edelle, luulisi jotain tapahtuvan kaupunkialueella vähän rivakammin.



" Posiolla avun odotusajat voivat olla vielä paljon pidempiä" , heittää viestipäällikkö keskustelun aikana.





No juu, se ei liene mikään yllätys. Mutta Helsingissä ei nyt ole ihan samat välimatkat.



Saulion mielestä olen asettanut helsinkiläiset ja lappilaiset eriarvoiseen asemaan, kun olen rohjennut ihmetellä pitkää odotusaikaa nimenomaan Helsingissä.



Asiasta ei tule selvyyttä. Tehtäviä on varmaan huikea määrä ja resursseja on mitä on.



Selväksi tulee vain se, että aina pitää pysähtyä ja tarkistaa tilanne.



Jos apua tarvitaan, kansalaisen velvollisuus on jäädä odottamaan, kunnes apu tulee paikalle. Helsingissä se vakavan sairauskohtauksen sattuessa tulee yleensä ilmiömäisen nopeasti.



Muissa asioissa kannattaa varmuuden vuoksi siis pukeutua lämpimästi! Ette sitten kylmety odottaessanne