Millaisen perheen kuvittelit saavasi (monta lasta, tyttöjä vai poikia) ennen kuin sinulla oli vielä yhtään lasta?

No joo, elämä on sitten ollut vähän muuta. Yks poika, käytännön yh (paperilla yhteishuoltajuus), en tiedä saanko koskaan toista lasta (toiveissa kyllä olisi)

Nyt on kaksi poikaa ja komeita miehenalkuja ovatkin =) Kolmatta aletaan " työstämään" =)

haaveillut suurperheestä eli viisi lasta ja pienenä haaveilin vielä, että tulisi poika-tyttö-poika-tyttö-poika järjestyksessä.



Vielä ei ole yhtään lasta, mutta ehkä jo parin vuoden päästä.

Lisäksi joku teknisen alan korkeakoulutettu, rehellinen ja uskollinen perhekeskeinen mies.



Nyt yksi poika, toinen tulossa. Mies korkeakoulutettu, mutta ihan liian urasuuntautunut. Käy liikaa työmatkoilla ja on paljon muutenkin töissä poissa kotoa. Lastenhoito liikaa minun vastuulla. Mutta tyytyväinen pitää olla.

yhtäkään. Pelot ja haaveet ei toteutunut, sopiva kultainen keskitie.

Nyt on kaksi tyttöä ja tämä riittää. Ihme olisi, jos alkaisimme tekemään enemmän lapsia, kun näissäkin on riittänyt työtä.



Haaveilin, että mieheni olisi komea, älykäs ja musikaalinen. No, onhan se.



Haaveilin omasta talosta. Sitä ei ole, vielä.



Haaveilin, että olisin laiha ja kaunis äiti. Laiha en ainakaan ole, enää ja vielä.



Jotenkin kuitenkin kaikki on ollut vielä ihanampaa kuin olisin ikinä voinut kuvitella.

Nyt tyttäriä on kaksi eikä vauvakuume ole vielä ainakaan iskenyt.

Heti eka meni pieleen, joten siihen se saa jäädä.

Toivoin saavani esikoisen viimeistään 25-vuotiaana ja että saisin ainakin 3 lasta.



Esikoisen sain 25-vuotiaana, toinenkin olisi tervetullut, mutta lapsien lukumäärällä ei ole niin enää merkitystä. Näin on just hyvä=)

Ja jos järjestystä vielä voisi toivoa, niin poika-tyttö-poika-tyttö :) Mutta eniten toivon että saisin edes yhden tai vaikka montakin, kunhan olisivat terveitä ja kaikki menisi muutenkin hyvin!

2 tyttöä ja 1 poika. Ensin tytöt ja nuorimpana poika. Omakoti-talo ja kultainennoutaja.



Nyt mulla on kohta 2 poikaa ja kolmas lapsi tehdään joskus. Rivitalo ja ei koiraa.

Muuten olen saanut kaikki mutta en sitä kolmatta lasta, mutta sitä en kyllä vielä haluakkaan.

Teinistä asti olen myös haaveillut adoptiolapsesta, se on vieläkin haaveena.

Ajattelin myös että menen naimisiin 18-vuotiaana ja haluan heti lapsia.

Noh olin " jo" 19v kun menin naimisiin ja ensimmäisen lapsen sain 24-vuotiaana. Piti odottaa että mieskin on halukas vanhemmaksi.

Äidiksi halusin tulla nuorena, mutta koska ensimmäisen lapsen saaminen veikin 7 vuotta, ehdin tulla vanhemmaksi kuin olin ajatellut. Tämä tällä hetkellä ainoa poikamme on adoptoitu ja toinen prosessi on käynnissä. Olin suunnitellut lapsille lyhyen ikäeron, mutta sekään ei taida toteutua koska ensimmäinen oli tullessaan 3v ja tässä prosessissa menee vielä kauan. Kolmannen saaminen on vielä ihan auki, adoptio on pitkälllistä ja kallista puuhaa, mutta luovuttanut en ole. Luultavasti seuraavakin on poika, koska kohdemaastamme tulee lähinnä poikia, joten haaveilen vielä pikkuprinsessasta joska kanssa voisi tehdä tyttöjen juttuja.

Nyt on tumma komea mies ja kaksi poikaa ja tyttö. Kolmas poika siis vielä tekemättä, mutta eiköhän se tästä =)

Sitten lapset, yksi tyttö ja 1 poika.



Todellisuudessa elän uusperheessä. Menimme kihloihin mieheni kanssa kun olin 29.v, sain ekan lapsen (tyttö) 30.v, naimisiin 31.v, toinen lapsi 32.v (poika).

Kävis tähän mun otsikoksi. Haaveilin lapsena ja nuorena, komeasta miehestä joka ei juo, eikä tupakoi. Kuinkans kävikään. Tekee molempia.

Lapsia haaveilin saavani jopa viisi.

Nykyään olen kahden lapsen loppuunpalanut kotiäiti VAAN.

Nyt on 2 tyttöä, ei juuri uraa lainkaan, vaikkakin ihan hyvä koulutus. Mies ihan ok.